raskaaksi selkäleikkauksen jälkeen?

[vanamo28]

kysynpä täältä, en keksinyt muutakaan paikkaa... eli tilanteeni on se, että selästäni leikattiin välilevyn pullistuma pari viikkoa sitten, sitä ennen olimme jo vuoden yrittäneet toista lasta, tuloksetta. Kerkesin juuri saada reseptin clomeihin, ja sit jouduinkin jo leikkauspöydälle. Toki pitää tätä kysyä jälkitarkastuksessa lääkäriltäkin, mutta kysynpä teiltäkin jos sattuisi kokemuksia olemaan, eli kuinka pitkän ajan päästä leikkauksesta uskaltaa rueta suunnittelemaan raskautta? puoli vuotta? vuosi? ja onko kokemusta, kuinka leikattu selkä on raskauden kestänyt?
kiitos!

 

[taustalla]

Minuaikin kiinnostaa!!! Selässä vikaa ja tödennäköisesti kirurgin veitsi aunut ratkaisu Ja vauvakuume päällä!

 

[Kahden lapsen äiti]

Varsinaiseen kysymykseesi "kuinka pian" en osaa vastata, mutta voin kertoa omista kokemuksistani kahdesta raskaudesta leikatun ja muutoinkin "moniongelmaisen" selän kanssa.

1. raskaus meni muutoin hyvin, mutta liika selän rasittaminen työmatkalla (istumista tuntitolkulla lentokoneessa, autossa, palavereissa, illallisilla..) kostautui selän kipeytymisellä. Neljän viikon saikku palautti kyllä liikuntakyvyn, mutta selkäkipu jäi kiusaamaan. Sektio sekä jo olemassa oleva kipu rajoittivat liikkumista ja veivät lihaskunnon huonoon jamaan -> kipukierre oli valmis. Selkä oikkuili ja vauvan kantaminen oli joko mahdotonta tai tosi kivuliasta liki vuoden. Välillä selkä meni täysin jumiin ja lopulta jouduin lopettamaan imetyksen 8 kk:n kohdalla, jotta pystyin saamaan tarvittavia hoitoja ja lääkitystä. Toisaalta se on vain kipua - vauva voi koko ajan hyvin ja äitiys oli ja on mahtavaa. Täytyi vain hyväksyä, että minun kohdallani äitiyteen liittyy fyysisiä rajoitteita.

2. raskauteen olin asennoitunut niin, että jokainen päivä ilman selkäkipua on positiivinen juttu ja että "pamahtaa se jossain vaiheessa kuitenkin". Omaksi, läheisten ja lääkärin ihmetykseksi selkä kesti raskauden hyvin - liitoskivutkin tuntuivat vain alapäässä. Nyt ymmärsin myös lepuuttaa selkää ennen kuin se ehti kipeytyä. Alatiesynytyksestä on nyt 7 viikkoa, ja selkä on edelleen mitä mainioimmassa kunnossa Vauvan kasvaessa ongelmia saattaa tulla, mutta se on sen ajan murhe. Esikoinen painaa nyt 15 kg ja pystyn tällä hetkellä jopa nostelemaan häntä.

Oman arvioni mukaan olin paremassa fyysisessä kunnossa ennen ensimmäistä kuin toista raskautta, mutta silti selkä kesti toisen raskauden paremmin. Ennakolta on siis mahdoton sanoa, miten huono selkä kestää raskauden. Joten ei muuta kuin (lääkärin neuvoa ajankohdasta kuunnellen) rohkeasti kokeilemaan tuuria...

Ja jos käy huono tuuri, raskaus ja vauvan hoitaminen onnistuu kipeänäkin, mutta silloin miehen apu on todella tarpeen. Tarvikehankinnoissa kannattaa miettiä ergonomisimpia vaihtoehtoja (esim. korotettavan pohjan omaavat pinnasänky ja leikkikehä, riittävän korkea hoitopöytä ja kunnon rattaat). Syliin, lähelle ja kainaloon voi lapsen ottaa myös selkää säästäen, ja positiivinen asenne kantaa pitkälle.

 

[höpöliini]

Hei! On monenlaista selkäjuttus, skolioosia, yliliikkuvuutta ja välilevytyrä, oli tosi paha, mutta meni ilman leikkausta ohi. Säännöllinen liikunta on välttämätöntä selkäihmiselle, puukko ei niinkään ja oikeat asennot kaikessa mitä teet. Vain noin 2 prossaa selkäpotilaista leikataan tänään ja leikkauksesta on omat seuraamuksensa. Kasvaa arpikudosta, joka sitten painaa hermoja yms. Eli leikkaus ei todellakaan ole mikään taikatemppu, joten jos ei muuta elintapoja, kierre voi jopa pahentua. Kysyin fysiatrilta mielipidettä ja hän sanoi että siitä vaan. Keskeistä on oikeat asennot, kevyt liikunta ja lepo. Tulin raskaaksi, ja kun monikkoraskaus huomattiin, pelko selkäkivuista kasvoi. Mutta kaikki menikin oikein hyvin! Sain levätä sairasloman takia paljon, ja olin sairaalassa vuotojen takia lepohoidossa. Kävelin monta pienempää lenkkiä ja venyttelin varovasti selkää. Vain yksi viikki oli niin kipeä selkä, että en voinut kuin maata toisella kyljellä, mutta liikuin silti. hyvin meni. ja sektion jälkeen olin todella rapakunnossa ja siitä sitten vaan jumppailemaan. äidin ei tarvitse jaksaa kaikkea yksin, joten työllistä sukua ja miestä. juttele miehen kanssa jo etukäteen. uusi elämä ajaa kaiken muun edelle, kuten ylitöiden. Kaikkea ei tarvitse mitata rahassa ja terveys on tärkeää. Vauvanhoito on rankkaa, mutta kun miettii oikeaa ergonomiaa, siitä selviää. Luonto antaa naisen kropalle voimia ja sydänkin kasvaa 12prossaa raskausaikana. Rohkeutta vaan, kyllä selviät ja vauvat on ihania...Tällä hetkellä minulla on kolme lasta ja elämä ok, toista vuotta opiskelen. Mutta selkää on pakko ajatella ja hoitaa joka päivä. Liikaa ei voi liikkua, mutta väärällätavalla kyllä. Vattupuskissa etukumarassa kyykkiminen ja paikallaan isatuminen on kaikkein pahinta, selkä kärsii hapenpuutteesta ja tuntuu kipuna. Vaihdoin ammattia ja shokkivaiheen ja luopumiskriisin jälkeen elämä jatkuu. Jaksamista ja elämä ei lopu ja siitä voi todella nauttia selkäpotilaanakin. Mutta tötä ja asennemuutosta se vaatii. Joskus mietin väsyneenä ja hieman katkerana, että miksi minun pitää aina jumpata, kun muut ovat terveitä, kauniita ja hoikkia tekemättä mitään. Mutta ei saa verrata! Jokaisen elämä on yksilöllinen juttu ja kokeile mikä sopii sulle. Kukaan muu ei sitä puolestasi voi tehdä. Ja muista, elimistö voimistuu raskauden myötä ( urheilijat käyttävät jopa asiaa hyväkseen, eikö ole kamalaa ja tekevät sitten abortin). Onnea matkaan!

 

[vanamo28]

kiitoksia rohkaisevista vastauksista ehkä mä sit joskus vielä uskallan siihen hommaan lähteä mukaan..

lisääkin kokemuksia kuulen mielelläni