rasittava kakara

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

äiti

Vieras
siskon tutit suussa,kaikki pesuun uudestaan. sit jatkuvasti puhaltaa vauvan naamaan vaikka kielsin monta kertaa :kieh: sit vielä oli pistänyt tyynyn vauvan naamalle ku kävin keittiössä. että mua korpee. lapsi on 4v ja tahallEen kiusaa. nytkin vittu tuli tohon komentaa mua missä pitäisi olla. en suostunut, alko uhoo, koetti heittää näppiksen menee(tultiin siis vauvan kanssa hetki sitten tähän), koetti sammuttaa koneen, estin sen, alko potkii mua, pistin jalan eteen ja työnsin sillä lapsen pois (vauva tissillä ni ei ollu kädet vapaana) mä huusin sille pää punasena, ja alko haukkuu mua vaikka miksi tuli uudestaan sammuttaa konetta estin. sit mulla vittu palo pinna siellä se huutaa rattaissa kiinni ja pysyy jos ei osaa käyttäytyä. hemmetin rasittava hirviö. mua ei lyödä :kieh: :'(
 
Se hakee huomiota.

Ilmeisen ärsyttävällä tavalla tosin :/

Mä olen monesti kiittänyt olematonta luojaani siitä, että en saanut vauvaa esikoisen ollessa 4 v, vaan jo silloin kun hän oli juuri täyttänyt kaksi. Olisin ollut meinaan ihan kusessa vastasyntyneen ja 4 v uhmailijan kanssa :| . 2 v ja vauva oli ihan helppo juttu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:
Se hakee huomiota.

Ilmeisen ärsyttävällä tavalla tosin :/

Mä olen monesti kiittänyt olematonta luojaani siitä, että en saanut vauvaa esikoisen ollessa 4 v, vaan jo silloin kun hän oli juuri täyttänyt kaksi. Olisin ollut meinaan ihan kusessa vastasyntyneen ja 4 v uhmailijan kanssa :|

Tää oli mielenkiintoinen kommentti. Itellä lapsil tulee sama ikäero. Tuliko 2 vee kovin mustasukkaseks, kuin käyttäyty vauvaa kohtaan? Ja muutenki miten teillä arki sujui??
 
Varmasti on rasittava, mutta todennäköisesti vaan kaipaa sinua ja on mustasukkainen! Kun olet syöttänyt vauvan, mitäs jos ottaisit isomman syliin, hupsuttelisit ja pusuttelisit? Voipi olla, että raivo rauhottuu sillä, jos muut asiat (ruoka, uni ja ulkoilu) balanssissa.
 
negatiivisilla konsteilla huomiota hakee joop...varo vain ettei siitä tolla meiningillä tule sellanen kehä....koita jaksaa nousta koneelta ja antaa hänelle jakamatonta huomiota halia ja syliä...vauva vaikkas miehelle siks aikaa ja paljon kehuja ja koitat löytää hyvää vaikka "tyjästä" kun yrittää "hoitaa" vauvaa ettei sitten uhmassa ja kateudessa ala sitä oikeesti lyömään ja satuttamaan.Jaksuja
 
Alkuperäinen kirjoittaja mai:
Tää oli mielenkiintoinen kommentti. Itellä lapsil tulee sama ikäero. Tuliko 2 vee kovin mustasukkaseks, kuin käyttäyty vauvaa kohtaan? Ja muutenki miten teillä arki sujui??

2 v ei oikein osannut olla mustis. Halusi vaan kovasti, joskus liiankin kovasti :D, osallistua vauvanhoitoon. Kasvoi mukamas yhdessä yössä isoksi: jätti vaipat pois pian veljen syntymän jälkeen, käveli eikä halunnut enää rattaisiin, hoki aina että "mää oon ISO!" jos joku erehtyi sanomaan pikkutytöksi. Kehuin esikoista aina kun hän auttoi vauvanhoidossa, annoin hänelle pieniä tehtäviä (mm. hän sai hakea vauvalle kaapista uuden vaipan, tai vaatteet, sai hakea vauvalle tutin) ja olin mukamas hämmästynyt miten hienosti hän jo osaakaan auttaa, miten iloinen vauva on kun sillä on noin reipas ja kiva sisko, miten kovasti vauva siskoaan rakastaa ja haluaa olla isompana yhtä reipas, jne. Tein myös joka päivä jotain vain esikoisen kanssa, pelattiin esim. pelejä tai luin hänelle kirjaa.

Arki lähti, ekojen kahden viikon jälkeen, sujumaan oikein hyvin. Lapsille tuli aika nopsaan sama rytmi, siis siinä mielessä että vauvan pitkät päikkärit osui esikoisen päiväuniaikaan, ja illalla molemmat meni samaan aikaan unille. Meillä esikoinen ei onneksi ollut niin rytmeissä kiinni kuin joku toinen lapsi voisi olla, eli ei väliä mentiinkö yöunille kello 20 vai kello 21.30.

Paljon ulkoiltiin, käytiin perhekerhoissa yms. Mies ei käynyt tuohon aikaan kotona kuin nukkumassa: hän opiskeli ja teki kahta työtä. Hienosti pärjättiin silti. Olin varautunut paljon pahempaan.

Kyllähän rankkojakin hetkiä oli: lapset sairasteli kuopuksen ekan puolen vuoden aikana tosi paljon, ja mullakin oli mm. yli viisi pahaa rintatulehdusta. Silloin ei tehty mitään ylimääräistä, levättiin vaan.

Esikoinen alkoi olemaan pikkuriikkisen mustasukkainen silloin, kun veli oli vajaan vuoden ikäinen, ja alkoi enemmän leikkimään, touhuamaan, olemaan läsnä. Aika nopsaan sekin meni ohi. Kyllä se on ollut tämä kuopus, joka oli mustis: jo joskus 7-8 kk iässä alkoi heti kitisemään jos esikoinen oli mun sylissä.

Nyt nuo ovat jo melkein 3 v ja melkein 5 v, ja viimeiset 1½ v ainakin ovat leikkineet kivasti yhdessä, tappelevatkin tosin mutta ovat oikein hyvä tiimi :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:
Alkuperäinen kirjoittaja mai:
Tää oli mielenkiintoinen kommentti. Itellä lapsil tulee sama ikäero. Tuliko 2 vee kovin mustasukkaseks, kuin käyttäyty vauvaa kohtaan? Ja muutenki miten teillä arki sujui??

2 v ei oikein osannut olla mustis. Halusi vaan kovasti, joskus liiankin kovasti :D, osallistua vauvanhoitoon. Kasvoi mukamas yhdessä yössä isoksi: jätti vaipat pois pian veljen syntymän jälkeen, käveli eikä halunnut enää rattaisiin, hoki aina että "mää oon ISO!" jos joku erehtyi sanomaan pikkutytöksi. Kehuin esikoista aina kun hän auttoi vauvanhoidossa, annoin hänelle pieniä tehtäviä (mm. hän sai hakea vauvalle kaapista uuden vaipan, tai vaatteet, sai hakea vauvalle tutin) ja olin mukamas hämmästynyt miten hienosti hän jo osaakaan auttaa, miten iloinen vauva on kun sillä on noin reipas ja kiva sisko, miten kovasti vauva siskoaan rakastaa ja haluaa olla isompana yhtä reipas, jne. Tein myös joka päivä jotain vain esikoisen kanssa, pelattiin esim. pelejä tai luin hänelle kirjaa.

Arki lähti, ekojen kahden viikon jälkeen, sujumaan oikein hyvin. Lapsille tuli aika nopsaan sama rytmi, siis siinä mielessä että vauvan pitkät päikkärit osui esikoisen päiväuniaikaan, ja illalla molemmat meni samaan aikaan unille. Meillä esikoinen ei onneksi ollut niin rytmeissä kiinni kuin joku toinen lapsi voisi olla, eli ei väliä mentiinkö yöunille kello 20 vai kello 21.30.

Paljon ulkoiltiin, käytiin perhekerhoissa yms. Mies ei käynyt tuohon aikaan kotona kuin nukkumassa: hän opiskeli ja teki kahta työtä. Hienosti pärjättiin silti. Olin varautunut paljon pahempaan.

Kyllähän rankkojakin hetkiä oli: lapset sairasteli kuopuksen ekan puolen vuoden aikana tosi paljon, ja mullakin oli mm. yli viisi pahaa rintatulehdusta. Silloin ei tehty mitään ylimääräistä, levättiin vaan.

Esikoinen alkoi olemaan pikkuriikkisen mustasukkainen silloin, kun veli oli vajaan vuoden ikäinen, ja alkoi enemmän leikkimään, touhuamaan, olemaan läsnä. Aika nopsaan sekin meni ohi. Kyllä se on ollut tämä kuopus, joka oli mustis: jo joskus 7-8 kk iässä alkoi heti kitisemään jos esikoinen oli mun sylissä.

Nyt nuo ovat jo melkein 3 v ja melkein 5 v, ja viimeiset 1½ v ainakin ovat leikkineet kivasti yhdessä, tappelevatkin tosin mutta ovat oikein hyvä tiimi :)

Oi kiitos valtavasti kun jaksoit noin pitkästi kertoa teijän arjen kulusta. Anto kyllä todella paljon uskoa että ehkä mekin pärjätään. Meillä viel mies tekee päivä vuoroa joten pääsee myös paljon osallistumaan mukaan. Hyvää jatkoa sinulla =)
 
Mustasukkaisuus

On luonnollista, että lapsi osoittaa mustasukkaisuutta, kun perheeseen syntyy uusi vauva. Vanhemman lapsen pahin uhkakuva on, että uusi tulokas muuttaa hänen elämäänsä peruuttamattomasti huonompaan suuntaan. Hän ehkä menettää uudelle kilpailijalle vanhemman rakkauden ja huolenpidon.

Joskus vanhempia autetaan eläytymään lapsen kokemusmaailmaan pyytämällä kuvittelemaan, että puoliso sanoisi:
"Kultaseni, olen ajatellut ottaa itselleni toisenkin puolison. Etkö olekin iloinen! Hän tarvitsee aluksi runsaasti aikaani ja huomiotani, mutta kyllä minä rakastan sinua edelleen yhtä paljon kuin ennen. Teille tulee varmaan hauskaa yhdessä! Saat jakaa huoneesi ja tavarasi hänen kanssaan. Annan hänelle sinun vanhoja vaatteitasi, joista sinä olet jo lihonut ulos. Sinä saat muuttaa nukkumaan toiseen huoneeseen, uusi puoliso tarvitsee minua yölläkin."

Vertaus ei ehkä ole kaikilta osin osuva, mutta auttaa ymmärtämään, mitä lapselta vaaditaan!

...jatkuu
http://vanhemmat.mll.fi/tukea_ja_taitoa_tilanteesta_toiseen/perheeseen_syntyy_vauva.php?dir=/tukea_ja_taitoa_tilanteesta_toiseen
 
syy miksi hermostuin lapsen käytökseen on se että olen melkein koko pv lekkinyt lapsen kanssa jollain typerällä lehmällä, jotta äkkiä laskettuna toi on saanut huomiota monta tuntia tänään. niin kai mä saan 5min huilia koneella ja "keskustella" aikuisten kanssa. ja kai mullakin on oikeus syödä kerran päivässä? minusta on oikeus. eikä luulis olevan paljon vaadittu että kakara käyttäytyy nätisti kun äiti syö nopeasti ja tulee hetkeksi koneelle (johon tulin siksi että mua alko niin ärsyttää teen hirveän homman että tuo saa jatkuvasti huomiota ja siitä kiitoksena kiusaa vauvaa). ei tee mieli leikki tollasen kanssa yhtään, pitää mua jonain orjanaan jota potkitaan ja hakataan jos ei tottele. ja mähän en lapsen käskyjä kuuntele enkä kato tollasta käytöstä.

turhaanb mä teen rättiväsyneenä töitä sen eteen että kakara saa huomiota kun sen käytös ei mihkään muutu. tollanen ongelma tapaus se on ollut jo 2v. vaikka kuria rakkautta johdonmukisuutta hellyyttä ja huomiota on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
syy miksi hermostuin lapsen käytökseen on se että olen melkein koko pv lekkinyt lapsen kanssa jollain typerällä lehmällä, jotta äkkiä laskettuna toi on saanut huomiota monta tuntia tänään. niin kai mä saan 5min huilia koneella ja "keskustella" aikuisten kanssa. ja kai mullakin on oikeus syödä kerran päivässä? minusta on oikeus. eikä luulis olevan paljon vaadittu että kakara käyttäytyy nätisti kun äiti syö nopeasti ja tulee hetkeksi koneelle (johon tulin siksi että mua alko niin ärsyttää teen hirveän homman että tuo saa jatkuvasti huomiota ja siitä kiitoksena kiusaa vauvaa). ei tee mieli leikki tollasen kanssa yhtään, pitää mua jonain orjanaan jota potkitaan ja hakataan jos ei tottele. ja mähän en lapsen käskyjä kuuntele enkä kato tollasta käytöstä.

turhaanb mä teen rättiväsyneenä töitä sen eteen että kakara saa huomiota kun sen käytös ei mihkään muutu. tollanen ongelma tapaus se on ollut jo 2v. vaikka kuria rakkautta johdonmukisuutta hellyyttä ja huomiota on.

Olisi varmaan jo aika ottaa yhteyttä perhe- ja kasvatusneuvolaan tms :/
 

Yhteistyössä