M
Mep
Vieras
Pitkä tarina, mutta yritetään lyhyesti...
Äitini on leski, eläkeläinen maaseudulla (työhistoria kaupungissa kuitenkin, koulutettu ihminen), jolla on selvästi liikaa aikaa muutamasta harrastekerhosta huolimatta. Ystäviäkin sillä on toisilla paikkakunnilla.
Kun olin lapsi 70 luvulla, minut hoiti mummo ja isä. Äitini teki uraa. Tämä tieto siksi, että hänellä ei siis varsinaisesti ole lapsien hoitokokemusta ekan 2kk jälkeen. Jopa asui työpaikkakunnalla ollessani vauva.
Nyt puhelimeeni tulee joinakin päivinä jopa 10 textaria: kylläpä tuuli puhaltaa tänään kovasti tai pohdin juuri, rasvaatko tarpeeksi pojan ihoa jne. jne. jne.
Joskus vastaan joskus en ehdi/ jaksa. Jos vastaan, tulee 2 textaria lisäkommentoitia aiheesta. Joka päivä tulee joku viesti.
On sanottu, että tervetuloa meille kun haluat (siis kylään + viettämään aikaa lapsen kanssa, niitä vain yksi). Käy kerran kahdessa viikossa tai me siellä.
Tulee pyydettäessä hoitamaan, häipyy heti kun pääsemme ovesta sisään.
Että ilmeisesti on kiva olla omassa rauhassa, mutta textata/ soittaa tsiljoonasti. Aina ei vaan pinna kestä sen besser-wissermiä tai turhia textareita säästä.
Pikkulapsivaiheessa olen tyytyväinen hetken rauhasta töiden + kodinhoidon keskellä. Että vielä pitäis puhelinta näpyttää aamusta iltaan!
Omat ystäväni ovat omien vanhempiensa puheissa n.kerran viikossa, joskus textaillaan kun jotain merkittävää sattuu...arki vie kaikkien mehut aika hyvin.
Tulipa sekava sepustus, mutta mitä sinä tekisit jos äitisi olis tuollainen?
Joissakin tilanteissa kun se ei ole muistanut vaikka mun lääkäriaikaa/kampaajaa eikä saa mua heti vastaamaan, soittaa mun miehelle, missä olen....tai laittaa 5 textaria, missä olet, toimiiko puhelin....
Äitini on leski, eläkeläinen maaseudulla (työhistoria kaupungissa kuitenkin, koulutettu ihminen), jolla on selvästi liikaa aikaa muutamasta harrastekerhosta huolimatta. Ystäviäkin sillä on toisilla paikkakunnilla.
Kun olin lapsi 70 luvulla, minut hoiti mummo ja isä. Äitini teki uraa. Tämä tieto siksi, että hänellä ei siis varsinaisesti ole lapsien hoitokokemusta ekan 2kk jälkeen. Jopa asui työpaikkakunnalla ollessani vauva.
Nyt puhelimeeni tulee joinakin päivinä jopa 10 textaria: kylläpä tuuli puhaltaa tänään kovasti tai pohdin juuri, rasvaatko tarpeeksi pojan ihoa jne. jne. jne.
Joskus vastaan joskus en ehdi/ jaksa. Jos vastaan, tulee 2 textaria lisäkommentoitia aiheesta. Joka päivä tulee joku viesti.
On sanottu, että tervetuloa meille kun haluat (siis kylään + viettämään aikaa lapsen kanssa, niitä vain yksi). Käy kerran kahdessa viikossa tai me siellä.
Tulee pyydettäessä hoitamaan, häipyy heti kun pääsemme ovesta sisään.
Että ilmeisesti on kiva olla omassa rauhassa, mutta textata/ soittaa tsiljoonasti. Aina ei vaan pinna kestä sen besser-wissermiä tai turhia textareita säästä.
Pikkulapsivaiheessa olen tyytyväinen hetken rauhasta töiden + kodinhoidon keskellä. Että vielä pitäis puhelinta näpyttää aamusta iltaan!
Omat ystäväni ovat omien vanhempiensa puheissa n.kerran viikossa, joskus textaillaan kun jotain merkittävää sattuu...arki vie kaikkien mehut aika hyvin.
Tulipa sekava sepustus, mutta mitä sinä tekisit jos äitisi olis tuollainen?
Joissakin tilanteissa kun se ei ole muistanut vaikka mun lääkäriaikaa/kampaajaa eikä saa mua heti vastaamaan, soittaa mun miehelle, missä olen....tai laittaa 5 textaria, missä olet, toimiiko puhelin....
