Rankka kesä lasten kanssa

["väsynyt äiti"]

Meillä monta eri-ikäistä lasta. Aamupäivä tänään oli yhtä kininää ja valitusta, lapset toistensa kimpussa eikä mikään hyvä. Kovia ovat tappelemaan ja vinkumaan muutenkin. Yksi lapsista erityislapsi, se aiheuttaa lisää riitoja ja "tilanteita".
Vajaa tunti sitten mulla sitten kiehahti todenteolla. Olen tänään yksin noiden kanssa koko päivän ja mulla vaan keitti yli ja kunnolla. Olin jo suunnitellut jotain kivaa kesätekemistä tähän loppupäivään ainakin osan porukkaa kanssa, mut sitten kun ehdotin muutamaa juttua, niin ei kun "niri-nari" vaan jatkuu... Huusin kuin hyeena ja heittelin tavaroita. Kenenkään päälle en käynyt, mutta pelästyin itsekin vähän omaa reaktiotani. Itkin ja raivosin. Olen kyllä muutenkin aika stressaantunut tästä tilanteesta ja kesän vietosta yleensäkin, kun koko perhe kotona ja riitoja tulee tämän tästä, kaikki haluaa eri asioita, kukaan ei koskaan pidemmän päälle tyytyväinen mihinkään jne. Onko kellään muulla tällaista nyt kesällä, kun pitäis olla "harmonista ja mukavaa yhdessäoloa", vihdoinkin kesä jne. ??
Ja teenkö nyt hirveän kasvatusvirheen, jos perun sanani ja lähden sittenkin vielä rauhoittuneiden lasten kanssa johonkin tänään, vaikka kiukkupäissäni huusin äsken, että nyt sitten saatte olla kiukutteluistanne rangaistuksena kotona neljän seinän sisällä loppupäivän (vaikka ulkona mitä ihanin kesäilma)? Pitääkö nyt vaan näivettyä täällä ja pysyä tiukkana?
Kiva jos jaksoitte lukea ja kommentteja ois kiva saada!

 

[ohjeita]

[QUOTE="väsynyt äiti";26736644]Meillä monta eri-ikäistä lasta. Aamupäivä tänään oli yhtä kininää ja valitusta, lapset toistensa kimpussa eikä mikään hyvä. Kovia ovat tappelemaan ja vinkumaan muutenkin. Yksi lapsista erityislapsi, se aiheuttaa lisää riitoja ja "tilanteita".
Vajaa tunti sitten mulla sitten kiehahti todenteolla. Olen tänään yksin noiden kanssa koko päivän ja mulla vaan keitti yli ja kunnolla. Olin jo suunnitellut jotain kivaa kesätekemistä tähän loppupäivään ainakin osan porukkaa kanssa, mut sitten kun ehdotin muutamaa juttua, niin ei kun "niri-nari" vaan jatkuu... Huusin kuin hyeena ja heittelin tavaroita. Kenenkään päälle en käynyt, mutta pelästyin itsekin vähän omaa reaktiotani. Itkin ja raivosin. Olen kyllä muutenkin aika stressaantunut tästä tilanteesta ja kesän vietosta yleensäkin, kun koko perhe kotona ja riitoja tulee tämän tästä, kaikki haluaa eri asioita, kukaan ei koskaan pidemmän päälle tyytyväinen mihinkään jne. Onko kellään muulla tällaista nyt kesällä, kun pitäis olla "harmonista ja mukavaa yhdessäoloa", vihdoinkin kesä jne. ??
Ja teenkö nyt hirveän kasvatusvirheen, jos perun sanani ja lähden sittenkin vielä rauhoittuneiden lasten kanssa johonkin tänään, vaikka kiukkupäissäni huusin äsken, että nyt sitten saatte olla kiukutteluistanne rangaistuksena kotona neljän seinän sisällä loppupäivän (vaikka ulkona mitä ihanin kesäilma)? Pitääkö nyt vaan näivettyä täällä ja pysyä tiukkana?
Kiva jos jaksoitte lukea ja kommentteja ois kiva saada![/QUOTE]

jos sanoit, ettei mitään kivaa ole tiedossa tänään käytöksen takia, niin kannattaa pysyä sanoissaan ja tiukkana, eikä heltyä, jos käytös ollut aamusta asti kuitenkin kielteistä.
Siinhän oppivat lapsetkin kantamaan tekojensa seuraukset.
Onko mies kuvioissa kuitenkin? Uskovatko paremmin isäänsä, vai mistä johtuu tämä kiukuttelu? Minkäsikäiset lapset ja kuinka monta?

 

[Selvittäjä]

No ilman muuta porukka olohuoneeseen "riviin" ja sitten äänestys päälle (käsi ylös), kuka sitä mieltä, että Äiti saa hepulin ja on pelottava, vai että lähdetään porukalla ulos jätskille. Ne joiden käsi ei noussut, niin jää sisälle ja loppujen kanssa sitten hauskanpitoon ulos. Keksit siihen vielä jonkin varmasti suurinta osaa kiinnostavan tekemisen.

Silleen ne koiratkin oppii, että hyvin tehdystä työstä seuraa aina palkinto, niin miksei ihmiset ?

 

["väsynyt äiti"]

jos sanoit, ettei mitään kivaa ole tiedossa tänään käytöksen takia, niin kannattaa pysyä sanoissaan ja tiukkana, eikä heltyä, jos käytös ollut aamusta asti kuitenkin kielteistä.
Siinhän oppivat lapsetkin kantamaan tekojensa seuraukset.
Onko mies kuvioissa kuitenkin? Uskovatko paremmin isäänsä, vai mistä johtuu tämä kiukuttelu? Minkäsikäiset lapset ja kuinka monta?

On mies kuvioissa, mutta tänään ns. vapaapäivällä ja reissussa. Lapset uskovat paremmin isää kyllä, sehän tässä onkin ydinongelma varmasti. Yhdellä lapsista voimakas isävaihe vielä päällä, eli "ollaan niin isän kavereita ja äiti on ihan tyhmä".
Pari kouluikäistä (isompaa jo) ja pari alle.

 

[Selvittäjä]

Eli käsi siis pystyyn jos haluaa, että Äiti ei räyhää ja mennään ulos...

Eli ne kärsii niin pitkään, kunnes tajuavat että se on se Äiti jonka hyvinvointi on loppujenlopuksi sitten = äänestäjän hyvinvointi.

 

["väsynyt äiti"]

No ilman muuta porukka olohuoneeseen "riviin" ja sitten äänestys päälle (käsi ylös), kuka sitä mieltä, että Äiti saa hepulin ja on pelottava, vai että lähdetään porukalla ulos jätskille. Ne joiden käsi ei noussut, niin jää sisälle ja loppujen kanssa sitten hauskanpitoon ulos. Keksit siihen vielä jonkin varmasti suurinta osaa kiinnostavan tekemisen.

Silleen ne koiratkin oppii, että hyvin tehdystä työstä seuraa aina palkinto, niin miksei ihmiset ?

Tää on ihan kiva idea, mutta ei ehkä toimisi meillä. Nyt kesäaikaan on ollut muutenkin niin paljon "vedätystä" ja periksiantamista (molemmilta vanhemmilta, mut etenkin minulta, äidiltä - valitettavasti...), että tämä vaan vahvistaisi heidän luottamustaan siihen, että kiukuttelu entiseen malliin kannattaa.

 

[bud]

No tuskin ne lapset tuosta traumoja sai. Ole armollinen itselles, äitikin on vaan ihminen. Itse en kyl veis lapsia minnekään, kerran jo peruit.

 

["diu"]

Mä pyytäisin lapsilta anteeksi: "Te käyttäydyitte nyt huonosti, mutta äiti suuttui silti liikaa ja käyttäytyi myös yhtä huonosti. Anteeksi. Mitä jos koittaisimme olla loppupäivän sovussa ja lähtisimme viettämään aikaa mukavammin?"

.."Minuakin harmittaa, kun te käyttyidyitte noin ja suutuin pahasti. Pyydän teiltä anteeksi riehumistani, jos tekin pyydätte anteeksi omasta puolestanne, niin lähdettäisiinkö pitämään hauskaa?"

Minusta yhtä tärkeää kuin pitää sanansa on anteeksipyytäminen ja konfliktien selvittäminen. Mieti, millaisen mallin haluat esimerkilläsi opettaa lapsille jatkossa kun heille tulee riitaa kavereidensa, puolisoidensa, omien lapsien kanssa tulevaisuudessa.

 

["vieras"]

Jos lapsia johonkin veisin niin ensin pyytäisin ne vaikka sohvalle ja juttelisin miksi peruit kivan iltapäivän.
Sitten voisin mennä kun on ensin keskusteltu.

Ja tiedän, tuo on rasittavaa vaikka kuinka annat rangaistuksia tai pidät puhutteluja niin sama meno jatkuu taas seuraavana päivänä ellei jopa hetken päästä

 

[venailija]

Mun sympatiat on sun puolella. Sitähän pitäis olla lehmän hermot, että jaksais aina vaan ottaa vastaan kaiken kiukuttelun. Ihan tervettä lastenkin nähdä, että joskus voi hermot mennä äidiltäkin. Voisi tosin olla ihan hyvä idea jutella lasten kanssa ja pyytää anteeksi omaa käytöstään, ihan niinkuin odotetaan lapsenkin ottavan vastuun omasta toiminnastaan. Näyttää siinä esimerkkiä ja kertoa miltä tuntui kun piti purkaa se olo ulos ja kertoa myös siitä että nyt äidilläkin on vähän paha mieli siitä, kun tuli huudettua.

 

["vieras"]

metsään menee jos rupeet kauheesti lässyttään ja anteeksi pyytelemään....varmasti käyttäytyvät myös jatkossa samallalailla,takaan! Kannattaa pysyä kannassa...toki voit keskustella ja sanoa,että miksi suutuit ja miksi peruit mutta älä nyt herraisä mene aneleen anteeksi...menee uskottavuus! teette huomenna sitten jotain kivaa,jos lapset ovat nätisti!

 

["väsynyt äiti"]

Kiitos vinkeistä ja mielipiteistä kaikille! Olen tässä jo itse rauhoittunut, eli popsinut suklaata ja roikkunut netissä (ns. omaa aikaa...) ja olo on jo vähän parempi. En nyt kuitenkaan noiden lasten kanssa mihinkään aio lähteä tänään, mutta tuon pienen juttutuokion ajattelin toteuttaa, eli että selitän tilanteen noille nuoremmille vielä. Isot menikin jo menojaan, eli ulos kavereiden kanssa. Kiva oli kuulla teidän kannanottojanne, kiitos vielä!

 

[viisikymppinen isoäiti]

pakkohan sinun on nyt sitten pysyä sanojesi takana. jos haluat, että lapset ottavat opikseen. jos periksi annat, ei ne enää usko sinua tulevaisuudessa.

 

[vinkuvinku]

[QUOTE="diu";26736772]Mä pyytäisin lapsilta anteeksi: "Te käyttäydyitte nyt huonosti, mutta äiti suuttui silti liikaa ja käyttäytyi myös yhtä huonosti. Anteeksi. Mitä jos koittaisimme olla loppupäivän sovussa ja lähtisimme viettämään aikaa mukavammin?"

.."Minuakin harmittaa, kun te käyttyidyitte noin ja suutuin pahasti. Pyydän teiltä anteeksi riehumistani, jos tekin pyydätte anteeksi omasta puolestanne, niin lähdettäisiinkö pitämään hauskaa?"

Minusta yhtä tärkeää kuin pitää sanansa on anteeksipyytäminen ja konfliktien selvittäminen. Mieti, millaisen mallin haluat esimerkilläsi opettaa lapsille jatkossa kun heille tulee riitaa kavereidensa, puolisoidensa, omien lapsien kanssa tulevaisuudessa.[/QUOTE]

Voi ny helvethiiii!!!!!
Ihan ku äiti ei sais kiukutella?? Ihan ku äiti ei sais olla vihainen tai ihan ku äitillä ei sais olla paska päivä????
Mä en ainakaan jaksa lässytellä, jos mua ei just nyt silloin kiinnosta!

 

["vieras"]

pakkohan sinun on nyt sitten pysyä sanojesi takana. jos haluat, että lapset ottavat opikseen. jos periksi annat, ei ne enää usko sinua tulevaisuudessa.

Näin. Kannattaa tosiaan uhata vain sellaisilla asioilla, jotka pystyy toteuttamaan. Meidän pojalla on kaveri, joka saa "arestia" harva se päivä, ja hetken päästä on taas pihalla riehumassa. Arvatkaa uskooko mitään...

 

["vieras"]

Voi ny helvethiiii!!!!!
Ihan ku äiti ei sais kiukutella?? Ihan ku äiti ei sais olla vihainen tai ihan ku äitillä ei sais olla paska päivä????
Mä en ainakaan jaksa lässytellä, jos mua ei just nyt silloin kiinnosta!

Tietysti saa kiukutella mutta anteeksikin pitää vanhempien osata pyytää.
Ei se nyt mitään lässyttämistä ole!!

Miksi lapsilta vaaditaan anteeksi pyytämistä eikä vanhempien pidä ikinä anteeksi pyytää?

 

["Diu"]

Totta kai äitikin voi ja saa, jopa pitääkin, suuttua ja näyttää tunteensa. Mutta jos ylireagoi heiteken tavaroita, niin itse pyytäisin sitä anteeksi - keneltä tahansa, jota kohtaan niin käyttyisin. Silti tekisin lapsille selväksi wttei heidänkään toimintansa ole ok. Siis edelleen selvennykseksi, pyytäisin anteeksi käytöstäni, en tunteitani ja suuttumusta. Tavaroiden hheittelyä kylläkin ja mahd. virhearviointia eli suunnitelmien perumista.