Mun täytyy sanoa että 1v4kk poikaani en rankaise lainkaan.Tämähän ei tarkoita sitä ettenkö puuttuisi tekemisiinsä ja ettenkö ohjaisi toimimaan oikein ja hyväksytysti.Kerron kyllä aina kun tekee jotain kiellettyä,kauniisti selitän,aina uudelleen,kunnes tietty toiminta loppuu.Ja tähän asti ihan kaikki ei-toivottava on loppunut,juuri tällä keinolla.En ole jyrkkä ihminen,mutta näin pienen lapsen rankaisemisesta minulla on hyvinkin jyrkkä mielipide:niin ei voi tehdä!Aina,siis ihan aina,on jokin muu keino,on oltava.Eikä nyt ole kohdallani kyse myöskään ekan muksun idealistisesta näin-kirjoissa-sanotaan-kasvatuksesta,vaan ihan kahden aiemman muksun kanssa eletyn ja opitun hyväksi käytöstä.Virheistä ja erehdyksestä,sekä onnistumisista.Varmasti on äitejä jotka ajattelevat toisin;valitettavasti,sanon minä,mutta onneksi nykyään jo aika moni äiti tajuaa että vaikka lasta tulee arvostaa kuin aikuista,enemmänkin,ei häneltä voi odottaa samaa kuin aikuisilta.Aiheesta voisi jatkaa liuskatolkulla,mutta eiköhän tässä tärkein tullut.Rakastakaa lapsianne :heart: