Rakkauttako

[mamma vaan]

Kysyisin teiltä mielipiteitä kun meillä miehen kanssa on alkanut mennä todella huonosti, kun hän tulee töistä kotiin tervehtii muttei sen jälkeen puhuisi mitään...koitan jutella hänelle mutta hän aina vain hymähtää mmmm tai joo. Jos alan kysellä miten päivä meni ym. vaikuttaa ihan kuin hän suuttuisi siitä että kyselen sanookin sitten aina että vihaa kysymyksiä!!? Kotona ei hymyilekkään ja haluisi aina istua hiljaa mutta ulkona kokoajan hymyilee, nauraa ja juttu lentää vaikka kuinka, sama jos käy vieraita, sitten taas muuttuu... Eikö hän enään rakasta mua? Ja tuntee olonsa pahaksi kotona? :ashamed:

 

[kesärengas]

\

Kysyisin teiltä mielipiteitä kun meillä miehen kanssa on alkanut mennä todella huonosti, kun hän tulee töistä kotiin tervehtii muttei sen jälkeen puhuisi mitään...koitan jutella hänelle mutta hän aina vain hymähtää mmmm tai joo. Jos alan kysellä miten päivä meni ym. vaikuttaa ihan kuin hän suuttuisi siitä että kyselen sanookin sitten aina että vihaa kysymyksiä!!? Kotona ei hymyilekkään ja haluisi aina istua hiljaa mutta ulkona kokoajan hymyilee, nauraa ja juttu lentää vaikka kuinka, sama jos käy vieraita, sitten taas muuttuu... Eikö hän enään rakasta mua? Ja tuntee olonsa pahaksi kotona? :ashamed:

Meillä sama jaksaa kyllä nalkuttaa.

 

[taustalla]

jos teillä on hometta siellä talossa? kannattaisko tehdä kosteusmittaus

 

[taustalla]

Hei, onko hänellä rankka työ josta haluaisi irtautua täysin kotona ollessaan? Siksi ei tykkäisi kysymyksistä kun haluaa rentoutua ja olla muistelematta. Tai jos on ongelmia työkavereiden kanssa? Mun mies ei ainakaan kerro ennenkuin tilanne töissä on taas tasaantunut, että ongelmia on ollut. Sitten pyytelee anteeksi hajamielisyyttään ja tiuskimistaan. Kuuluu varmaan miehiseen itsetuntoon ettei voi uskoutua naiselle kun on paha olo.

 

[meillä samoin]

meillä samoin mies käyttäytyy noin, tosin on mukavempiakin hetkiä. =) yleensä syyt löytyy kuitenkin sieltä, että mies on jostain syystä lievästi masentunut ja tavallaan kyllästynyt, ei siis koti-arkeen, vaan siihen, että elämä tuntuu pyörivän aina samaa "tylsää" rataa. ja kelleppä muulle ne "kiukku-hetket" purkaisi, kuin sille läheisimmälle. kavereilla ja "ulkona" ollessaan se "arki" unohtuu edes hetkeksi ja mies voi nauttia hetken erilaisuudesta arjessa. itse olen sanonut "pahimmillaan" miehelle, tosin puolihuumorilla, että pitäsköhän sen muuttaa vähäksi aikaa kavereille, ni ei ois nii synkkää. siinä vaiheessa se havahtui itsekkin myöntämään että on aika-ajoin kyllästynyt tasasen arkiseen elämään. onneksi nää on meillä kuitenkin ohimenneitä kausia, tosin koskaanhan ei tiedä milloin seuraava tylsistyminen iskee, mutta ohimeneviä ovat kaudet kuitenki olleet. onhan sitä meillä naisillakin omat alakuloisuutemme, vaikka meilläkin miehellä noi alakulon kaudet ovat huomattavan pitempikestoisia ja rankempia kuin mulla. voimia ap.lle kestää miehensä olotiloja! :hug:

 

[Nelthilta]

Tuo kuvauksesi on sellainen, millaisen mieheni voisi tehdä minusta. Hän valittaa säännöllisesti, että voisi yhtä hyvin puhua seinille ja sitten on ihmeissään, kun puhua pälpätän vieraitten kanssa.

Kyllä tämä puhumattomuus on nimenomaa sitä rakkautta. Töiden jälkeen väsyttää ja työasiat pyörivät vielä päässä. Silloin kaipaa omaa rauhaa "prosessoida" ja miehen aikana ei tarvitse skarpata, ei tarvitse olla reipas ja pirteä. Voi vain olla ja tietää, että hän on vieressä.