Toggle sidebar

Rakkautta?Netistäkö muka..?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Minttu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

"Minttu"

Vieras
Uskomatonta. Täysin.
Käsittämätön tunne. Rinta meinaa pakahtua, kaipaus raastaa.

Joo. Onko mahdollista olla rakastunut ihmiseen, jota ei ole vielä tavannut? Siis irl. Kasvotusten olemme tuntikausia päivässä kyllä, skypessä. Tutustuneet toisiimme kohta 3kk. Mieletöntä, joka ikinen päivä juttelemme väh. 3 tuntia. Ja myönnettävä on, että muutakin on tapahtuntu netin välityksellä.
Tunne on molemminpuolinen, kipeän ihana ja uskomaton. Molemmat yritämme puhua ihastuksesta ja ehkä hieman topputellakin. Mutta sydäntä raastaa jos toisesta ei muutamaan tuntiin kuulu mitään. Puhelimessa on puhuttu, viestitelty jollei tietokoneelle päästä.
Tapaamme ihan kasvotusten viikon kuluttua. Ja välimtakaa on aika paljon.

Mutta kertokaa ihanat ihmiset, onko mahdollista löytää tällainen tunne, ihminen, joka tuntuu kadoksissa olleelta puolikkaaltani, netistä???
Kokemuksia, anyone?

*hukaus, kaipaus*
 
Mä olen löytänyt mieheni nettideittipalstalta monta vuotta sitten. Nyt meillä on jo kaksi lastakin.

Vaikka tuntuukin, että olet löytänyt elämäsi rakkauden, livetapaamisen jälkeen voi hyvinkin tulla pettymys tai muita negatiivisia tuntemuksia. Silti kannustaisin antamaan toiselle vielä uuden mahdollisuuden. Näin kävi ainakin omalla kohdallani, ja onneksi todella annoin sen toisenkin tilaisuuden miehelle. Aivan loistotyyppi ja ihana isä, huolehtiva kumppani! En usko, että olisin ilman nettiä koskaan häneen törmännyt.
 
Joo, on.
Mä löysin oman puolikkaani netistä aikaa sitten, samalla tavalla mekin soiteltiin, viestittiin, juteltiin mesessä, kamera oli auki .. Tavattiin, ja kaikki tuntui tosi oikealta.

Se tunne vaan oli liian suuri sille toiselle, tai sitten se oli puhunut mulle paskaa, koska meidän suhde kesti sen seittemän kuukautta.

Edelleen mä kaipaan, se on elänyt elämäänsä eteenpäin. Mä odottelen suurempaa tunnetta kuin mitä hänen kanssaan koin. Että tuollainen suhde onnistuu, pitää luottaa ja uskaltaa. Se ei uskaltanut. Tai halunnut, mistä sitä toisen tunteista voi ikinä tietää ?

Kyllä te onnistua voitte, tiedät enemmän kun tapaatte oikeasti ! Onnea !
 
[QUOTE="vieras";22292613]Mun mielestä ihastua voi muttei rakastua. Mulle ainakin rakastuminen vaatii myös fyysisen rakastumisen, eikä se voi tapahtua kuin irl.[/QUOTE]

Mutta siis käytännössä rakkauden VOI löytää netistä. Tätä fyysistä tunnetta siis testaamme sitten viikon kuluttua, kun näemme.
Mutta jännittää ihan hirveästi juuri se, että kun nyt synkkaa ihan kaikilla tasoilla ihan tismalleen yhteen, niin miten sitten synkkaa fyysisellä tasolla. Kaikki kuitenkin jutuissa menee NIIN tasan yhteen,että en keksi yhtään asiaa mikä ei olisi kohdallaan. Mutta apua...Kyllä tämä tunne nyt jo ihan rakastumiselta vaikuttaa.
 
[QUOTE="vieras";22292631]Mä olen löytänyt mieheni nettideittipalstalta monta vuotta sitten. Nyt meillä on jo kaksi lastakin.

Vaikka tuntuukin, että olet löytänyt elämäsi rakkauden, livetapaamisen jälkeen voi hyvinkin tulla pettymys tai muita negatiivisia tuntemuksia. Silti kannustaisin antamaan toiselle vielä uuden mahdollisuuden. Näin kävi ainakin omalla kohdallani, ja onneksi todella annoin sen toisenkin tilaisuuden miehelle. Aivan loistotyyppi ja ihana isä, huolehtiva kumppani! En usko, että olisin ilman nettiä koskaan häneen törmännyt.[/QUOTE]

Sieltä se minunkin ukko löytyi 7-vuotta sitten. Yksi lapsikin on ja lisää tulossa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ghm:
Joo, on.
Mä löysin oman puolikkaani netistä aikaa sitten, samalla tavalla mekin soiteltiin, viestittiin, juteltiin mesessä, kamera oli auki .. Tavattiin, ja kaikki tuntui tosi oikealta.

Se tunne vaan oli liian suuri sille toiselle, tai sitten se oli puhunut mulle paskaa, koska meidän suhde kesti sen seittemän kuukautta.

Edelleen mä kaipaan, se on elänyt elämäänsä eteenpäin. Mä odottelen suurempaa tunnetta kuin mitä hänen kanssaan koin. Että tuollainen suhde onnistuu, pitää luottaa ja uskaltaa. Se ei uskaltanut. Tai halunnut, mistä sitä toisen tunteista voi ikinä tietää ?

Kyllä te onnistua voitte, tiedät enemmän kun tapaatte oikeasti ! Onnea !
Click to expand...

Kiitos. Kovasti.
Tämä minun ihminen on siitä ihana, että hän on alusta asti ollut minulle tismalleen rehellinen. on sellainen perusluonteeltaan. Hyvin suora ja kursailematon. On kertonut elämän opettaneen kovemman kautta. Ja tiedänkin sen olevan totta, eräästä syystä jota en tässä nyt kerro.
Vaikka emme ole siis tavanneet, mollemmille on täysin selvää, että tämä katsotaan loppuun saakka, ja kummallakaan ei niinollen ole, eikä tule muita, ennen kuin asia on selvitetty.
Tunne ON VALTAVA. Ja tiedän, että satutan itseni todella pahasti, jos tämä ei onnistukaan. Samoin hän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuper.:
Mutta siis käytännössä rakkauden VOI löytää netistä. Tätä fyysistä tunnetta siis testaamme sitten viikon kuluttua, kun näemme.
Mutta jännittää ihan hirveästi juuri se, että kun nyt synkkaa ihan kaikilla tasoilla ihan tismalleen yhteen, niin miten sitten synkkaa fyysisellä tasolla. Kaikki kuitenkin jutuissa menee NIIN tasan yhteen,että en keksi yhtään asiaa mikä ei olisi kohdallaan. Mutta apua...Kyllä tämä tunne nyt jo ihan rakastumiselta vaikuttaa.
Click to expand...

Juu totta kai voi, tunnen useammankin parin jotka ovat tutustuneet sitä kautta. Eihän se ole yhtään sen kummallisempi tapa tutustua, siinä vain tulee henkinen kipinä ensin. Livenä tapaaman henkilön kanssa fyysinen kipinä tulee ensin. Eri järjestys vain mutta samat asiat, ei sillä väliä ole missä järjestyksessä.

Kerran tutustuin netissä yhteen tyyppiin jonka kanssa natsasi tosi hyvin, kirjoiteltiin paljon ja juteltiin puhelimessakin ja kolahti kaikki loistavasti. Sitten tavattiin livenä ja ei mitään. Kummallakaan ei ollut edes mitään sanottavaa, se oli yksi kiusallisimmista treffeistäni ja olin onnellinen kun se oli ohi. Eipä sekään ottanut sen jälkeen yhteyttä, onneksi. Ei sitä koskaan tiedä! Vastaavasti tiedän pariskunnan jossa nainen ajatteli ettei tuota kannata edes tavata, mutta tapasi kuitenkin ja naimisiin ovat päätyneet. Aika näyttää kuinka teidän käy! Mutta ei kannata olla liikaa odotuksia vaikka kuinka nyt olet noissa pilvilinnoissasi... (hieno tunne tosin)
 
[QUOTE="vieras";22292699]Juu totta kai voi, tunnen useammankin parin jotka ovat tutustuneet sitä kautta. Eihän se ole yhtään sen kummallisempi tapa tutustua, siinä vain tulee henkinen kipinä ensin. Livenä tapaaman henkilön kanssa fyysinen kipinä tulee ensin. Eri järjestys vain mutta samat asiat, ei sillä väliä ole missä järjestyksessä.

Kerran tutustuin netissä yhteen tyyppiin jonka kanssa natsasi tosi hyvin, kirjoiteltiin paljon ja juteltiin puhelimessakin ja kolahti kaikki loistavasti. Sitten tavattiin livenä ja ei mitään. Kummallakaan ei ollut edes mitään sanottavaa, se oli yksi kiusallisimmista treffeistäni ja olin onnellinen kun se oli ohi. Eipä sekään ottanut sen jälkeen yhteyttä, onneksi. Ei sitä koskaan tiedä! Vastaavasti tiedän pariskunnan jossa nainen ajatteli ettei tuota kannata edes tavata, mutta tapasi kuitenkin ja naimisiin ovat päätyneet. Aika näyttää kuinka teidän käy! Mutta ei kannata olla liikaa odotuksia vaikka kuinka nyt olet noissa pilvilinnoissasi... (hieno tunne tosin)[/QUOTE]

*sarkastinen naurahdus*
Niinpä. Paha se on sanoa, pilvilinnoista. Koska nyt olemme sellaisissa. Täysin. Vaikkakin tiedän, ettei mikään ole taattua ennen kuin ollaan tavattu. Tosin meidän tapaamisemme kestää kauemmin kuin "treffit". Mutta mä toivon tämän olevan SITÄ, koko sydämmestäni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuper.:
*sarkastinen naurahdus*
Niinpä. Paha se on sanoa, pilvilinnoista. Koska nyt olemme sellaisissa. Täysin. Vaikkakin tiedän, ettei mikään ole taattua ennen kuin ollaan tavattu. Tosin meidän tapaamisemme kestää kauemmin kuin "treffit". Mutta mä toivon tämän olevan SITÄ, koko sydämmestäni.
Click to expand...

Tarkoitin nimenomaan että älä lataa liikaa odotuksia, koska silloin pettyy niin helposti. Älä siis ajattele että jos ei sata salamaa posahda heti niin ei siitä mitään tule. Voi se fyysinenkin kiinnostavuus tulla vähitellen, eikä heti ensinäkemältä.
 
Mä rakastuin netissä ja pidimme yhteyttä, suunnittelimme jopa yhteistä tulevaisuutta, tapasimme jne. kunnes selvisi, että miehellä olikin kaksi rautaa tulessa... valitsi sitten sen toisen. Olen edelleen katkera. Etenkin kun tavallaan luovuin urastani ja suunnittelin elämää hänen kotikulmillaan. Myöhemmin kuulin, että samoja juttuja ja haaveita oli kertonut eräälle vuosia aiemmin netistä bonganneelle naikkoselle.

Nykyinen vaimo ei tiedä miehen menneisyyttä. Kuvittelee tietävänsä, mutta ei todellakaan. Menivät naimisiin juuri kuten ME suunniteltiin yms. Välillä tuntuu että joku toinen elää sitä elämää mitä mun piti elää... mutta tiedän että se ukko on oikeasti kieroutunut.
 
Kaikki on mahdollista. Myös minä olen tavannut nykyisen mieheni netissä 10 vuotta sitten. Viestiteltiin toisillemme n. 4 kk, sitten tavattiin. Nyt ollaan oltu naimisissa 8 vuotta ja meillä on 2 yhteistä lasta.

Ja minä en olisi tuohon mieheen varmaan livenä tavatessa katsonut kahdesti, jos oltaisiin tutustuttu esim. töissä kaikki olisi voinut käydä hyvin. Netin kautta tutustuessa ne ihmiset ulkokuoren sisällä tutustuivat toisiinsa, puhuivat kaikesta, ja sitten livenä, se ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä. Silti se ihminen oli sama - ja tässä ollaan.
 
[QUOTE="poikia3";22292927]Kaikki on mahdollista. Myös minä olen tavannut nykyisen mieheni netissä 10 vuotta sitten. Viestiteltiin toisillemme n. 4 kk, sitten tavattiin. Nyt ollaan oltu naimisissa 8 vuotta ja meillä on 2 yhteistä lasta.

Ja minä en olisi tuohon mieheen varmaan livenä tavatessa katsonut kahdesti, jos oltaisiin tutustuttu esim. töissä kaikki olisi voinut käydä hyvin. Netin kautta tutustuessa ne ihmiset ulkokuoren sisällä tutustuivat toisiinsa, puhuivat kaikesta, ja sitten livenä, se ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä. Silti se ihminen oli sama - ja tässä ollaan.[/QUOTE]

Ihanaa kuulla. Tämä mies on TODELLA kovan koulun käynyt, ja on aika varovainenkin. Mutta siitä huolimatta hän on täysillä tässä jutussa mukana. Hän on myös luultavasti sellainen, että tavallisesti tavatessa en ehkä olisi häneen kiinnittänyt tässä mielessä huomiota, ainakaan tällä tavalla. Mutta nyt, voi luoja...Jokainen solu huutaa hänen luokseen, kosketusta, syliä.
Välillä tuntuu ihan fyysisenä kipuna. Ja koska välimatkaa on, tuntuu ehkä tulevaisuudenkin ajatteleminen hiukan kipeältä. Mutta sinne saakka en nyt ajattele. Ajattelen vain sitä, kun tapaamme esnimmäisen kerran. Jännittää aivan hirveästi. Mutta siltikin päällimmäisenä on vahva tunne, että TÄÄ ON SE JUTTU.
 
Mä löysin miehen aikanaan netistä (kissin chatistä), me tosin ei ens alkuun ajateltu olla muuta kun kavereita ja sitä oltiinkin ekat n. 2 vuotta. Sit oltiin miolemmat sinkkuja samaan aikaan ja mies hyppäs moottoripyörän selkään ja ajeli 300 km mun luo viikonlopuks.
2 kk myöhemmin oltiin kihloissa, 3 kk myöhemmin asuttiin yhdessä. Tapamisesta (irl) reilun vuoden päästä mentiin naimisiin, nyt ollaan oltu eilu 8 vuotta yhdessä ja yhteinen lapsikin on maailmaan saatu.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa