Rakkaus???

[Ninni]

Miehelläni on ollut pitempiaikainen suhde toiseen naiseen. Nyt hän ei tiedä haluaako jatkaa kanssani vai tämän toisen naisen kanssa.
Hän sanoo rakastavansa meitä molempia???
Minun käsitykseni on että rakkaus on kahden kauppaa. Voiko mies rakastaa kahta naista yhtäaikaa? Mielipiteitä kyselisin?

 

[putunen]

Minun miehelläni oli näin vuosi sitten. Luullakseni kyse ei ole samanlaisesta rakkaudesta kumpaankin, vaan miehellä on huumaava rakastumisen tunne tuohon toiseen, ja taas jonkinlainen tottumuksen tuoma rakkaus puolisoonsa. Ja ainakin hän rakastaa tuossa vaiheessa vain osittain kumpaakin, eli ei kokonaisuutena kumpaakaan virheineen ja puutteineen.

Vaikea tilanne ja vaikeat tunteenselvittelyt edessä. Nykyisin mieheni "luulee" rakastavansa taas vain minua, tai ainakin haluavansa yrittää vielä saada suhteemme kuntoon lastenkin vuoksi. Itse luulen, ettei hän vieläkään tiedä tunteidensa laatua kovin selkeästi. Itse elän itsenäistä elämää suhteellisen tyytyväisenä ja katselen minne elämä kuljettaa. Jos mieheni saa tunteensa täysin selviksi, niin meillä saattaa olla vielä mahdollisuus yhdessä.

Nopeat ratkaisut saattavat kaduttaa jälkikäteen, tai sitten ne eivät muutoin pidä. Erillään asuminen on meillä kuitenkin selkiyttänyt tilannetta, enkä itse ainakaan kyennyt elämään miehen kanssa, joka sanoi rakastavansa myös toista. Eli vaikka ette kumpikaan nyt tiedä mitä haluatte, niin älkää lopullisesti päättäkö mitään. Asukaa vaikka tarvittava aika erillänne ja miettikää tarkkaan ja antakaa ajan kulua.

 

[putunen]

Lisään vielä sen, että jos olet varma siitä, että et koskaan kykene hyväksymään miehesi toimia, niin silloin voi ratkaisujakin tehdä. Kaikilla on tällaisiin asioihin oma suhtautumisensa, mutta itse huomasin, etten olekaan niin jyrkkä kuin aiemmin luulin. Siihen tosin vaikutti kaikki ne syyt, jotka miehelläni johtivat tähän toiseen naiseen rakastumiseen, ja jotka olemme käyneet läpi ja selvittäneet ajan myötä. Mies on myöntänyt virheensä ja vaikeista asioista puhekyvyttömyytensä, ja on nyt oppinut todellakin puhumaan ajatuksistaan toisin kuin ennen. Hyväksyttävänä en kuitenkaan pidä toisen selän takana puuhailua millään tavalla, mutta joitain toisen tekemiä virheitä voi yrittää ymmärtääkin, jos halua ja kykyä löytyy.

 

[ei toinen nainen]

Täällä kanssa samanlainen tapaus.Mies ei osannut päättää ketä rakastaa ym. Minä aikani koetin kaikintavoin miellyttää ym.,kuitenkin vika löytyi aina vain minusta..Mies on nyt tuon toisen kanssa, ei taida kuitenkaan olla kovin onnellinen nytkään?(halusi molemmat?)Ainakin välillä haikailee perhettäänkin takas.Itelle ollut tosi raskas tilanne. Nyt olen jo perheneuvolan ym. terapioiden tuella "toipumassa".Itse olen tullut siihen tulokseen että mies ei osaa rakastaa, ainakaan niinkuin minä toivoisin.Vielä rakastan miestäkin..kai???Päivä paistaa vielä, uskokaan vaan "siskot".Kannattaa lähteä puhumaan vaikka ammattiauttajan kanssa, ehkä huomaakin HALUAAKO ITSE olla miehen joka ei tiedä mitä haluaa/ketä haluaa kanssa..Ja millaisen parisuhteen ITSE HALUAA.TUNNEN OLEVANI ONNELLINEN NYT, näin lasteni kanssa.Ps. lapsetkin tuntuvat olevan "tasapainoisempia" nyt, vaikken itse huomannut parisuhteessamme ongelmia miehenkään kanssa...Kirjoitus aika sekava, kun niin paljon olisi ajatuksia, ihana (tai siis tosi surullista) etten ole ainoa.

 

[putunen]

Joo, tämä tuntuu näin keskustelupalstojen mukaan olevan yllättävän yleistä. Kyllä minäkin olen oppinut nyt täysin ajattelemaan vain sitä, mitä minä itse haluan. Pääasiassa ajattelen niin, ettei mieheni rakkaus minua kohtaan ole ollut eikä ehkä tule olemaan sellaista, mitä sen pitäisi olla, ja minkälaista itse pystyisin jollekin tarjoamaan. Minulle tärkeitä arvoja ovat luottamus, rehellisyys ja uskollisuus.

TOISAALTA olen ajatellut mieheni elävän nyt jotain kriisiänsä, ikä-, kasvu- tms. kriisiä, ja mikäli hän itsensä saa kuntoon, niin voimme ehkä pikkuhiljaa katsoa, voisiko rakkautemme vielä kasvaa sellaiseksi, johon olisimme tyytyväisiä. Ja voiko luottamus vielä palata riittävän vahvana. En vielä tiedä, mutta kyllä se vielä selviää. Onneksi hyvänä vaihtoehtona on nyt jatkaminen yksin, kun siihen on vuodessa oppinut. En ole enää valmis huonoon suhteeseen, kun yksinkin on niin hyvä olla. Vain sellainen suhde, josta saa elämäänsä riittävästi lisäarvoa nykyiseen verrattuna, kelpaa minulle jatkossa. Mieluummin odottelen vahvaa rakkautta joskus kohdalleni, kuin elän heikossa ja riippuvaisessa rakkaussuhteessa. Itse olen riippuvuudesta jo päässyt, mutta mieheni tuntuu olevan vielä hyvin epäitsenäinen ja miettivän sitä, kumpi nainen rakastaisi häntä jatkossa enemmän ja kumman luona hänellä olisi varmempi olo. Jos hän ei pääse tuosta ajattelutavasta irti, en usko meillä olevan enää yhteistä mahdollisuutta.

Tällaista tämä elämä on, mutta opettavainen vuosi on takana. En ole enää katkera, vaan ihan tyytyväinen elämääni ja sen tuomaan henkiseen kasvuun.

 

[ei toinen nainen]

\

Joo, tämä tuntuu näin keskustelupalstojen mukaan olevan yllättävän yleistä. Kyllä minäkin olen oppinut nyt täysin ajattelemaan vain sitä, mitä minä itse haluan. Pääasiassa ajattelen niin, ettei mieheni rakkaus minua kohtaan ole ollut eikä ehkä tule olemaan sellaista, mitä sen pitäisi olla, ja minkälaista itse pystyisin jollekin tarjoamaan. Minulle tärkeitä arvoja ovat luottamus, rehellisyys ja uskollisuus.

TOISAALTA olen ajatellut mieheni elävän nyt jotain kriisiänsä, ikä-, kasvu- tms. kriisiä, ja mikäli hän itsensä saa kuntoon, niin voimme ehkä pikkuhiljaa katsoa, voisiko rakkautemme vielä kasvaa sellaiseksi, johon olisimme tyytyväisiä. Ja voiko luottamus vielä palata riittävän vahvana. En vielä tiedä, mutta kyllä se vielä selviää. Onneksi hyvänä vaihtoehtona on nyt jatkaminen yksin, kun siihen on vuodessa oppinut. En ole enää valmis huonoon suhteeseen, kun yksinkin on niin hyvä olla. Vain sellainen suhde, josta saa elämäänsä riittävästi lisäarvoa nykyiseen verrattuna, kelpaa minulle jatkossa. Mieluummin odottelen vahvaa rakkautta joskus kohdalleni, kuin elän heikossa ja riippuvaisessa rakkaussuhteessa. Itse olen riippuvuudesta jo päässyt, mutta mieheni tuntuu olevan vielä hyvin epäitsenäinen ja miettivän sitä, kumpi nainen rakastaisi häntä jatkossa enemmän ja kumman luona hänellä olisi varmempi olo. Jos hän ei pääse tuosta ajattelutavasta irti, en usko meillä olevan enää yhteistä mahdollisuutta.

Tällaista tämä elämä on, mutta opettavainen vuosi on takana. En ole enää katkera, vaan ihan tyytyväinen elämääni ja sen tuomaan henkiseen kasvuun.

Ihan kuin olisin ite kirjoittanut!!Aivan samoin täällä.Mullakin vuosi takana.On kyllä ollut ihana huomata kuinka pärjää ja voi olla onnellinen itsekseenkin ja lasten kans.Toisen varaan ei kyllä onneansa kannata rakentaa.Itsekin kyllä pelkäsin aluksi "yksin jäämistä" ja mies vieläkin. On ollut opettavaista aikaa itselle.Teille kaikille saman "kokeneille" voimia, ja parempaan päin joko yhdessä tai erikseen mennään.

 

[Huoh]

Joskus rakkaus kuolee, joskus se ei edes synny ennenkuin kuolee, joskus se ei synny ollenkaan, mutta kuolee aina uudelleen ja useasti elämänvarrella.

Jotkut ihmiset osaavat vain ihastua, eivät rakastua. Jotkut luulee rakastuneensa, mutta ovatkin vain kiintyneet laumaeläimenlailla konservatiivisesti ajatellen ja uutta peläten, ihmiseen joka on ollut rinnalla rutiineissa.

Jokainen rakastaa omalla tavallaan eikä kaikilla kuulu rakkauden sisältöön arjen rakkaus vaan ihastuminen ja uuden upean tunteminen joka ei pitkälle vie.

Nim.merk. mies joka opettelee rakastamaan

 

[Miss Elvis]

Mä ottaisin aikalisän ja keräisin kimpsuni, mut mä oonkin aina ollut sellainen ehdoton täs asiassa, et vaadin arvostusta itseäni kohtaan samoin kun arvostan toistakin. Ja mun arvostustani ei hankita millään juupas-eipäs-kumman-ottais-leikeillä.

Tää siis on vain mun mielipide, toivottavasti löydät oikean ratkaisun, mut itseäänkin kannattaa arvostaa, eikä osoittaa olevansa "aina saatavilla" tapahtui mitä vaan.