Rakkaus, voiko se kuolla?

Itse en usko että voi kuolla jos molemmat tekee asioiden eteen töitä! Rakkaus on ikuinen työmaa. Mites muut uskotteko ikuiseen rakkauteen?

 

Äidin raukkaus ei kuole koskaan. Parisuhteessa voi kuolema tapahtua.

 

Mie kyllä uskon ikuiseen rakkauteen, vaikka parisuhde ois päättynytkin. Ei suhde toiseen ihmiseen palaa koskaan neutraaliksi.

 

Uskon, koska itse olisin rakastanut monikymmenvuotista kumppaniani ikuisti. Kaikki kaatui kuitenkin kun hän petti minut raskaasti ihastuttuaan toiseen mieheen. En olisi ikinä osannut odottaa sitä. Joskus ikuinen rakkaus on varmasti molemminpuolistakin.

 

Kaikki mikä voi syntyä, voi myös kuolla.

 

Jeesus=rakkaus. Jeesuskin kuoli (mutta nousi kuolleista).

 

Kyllä se voi kuolla.

 

Kyllä voi, rakkaus voi kuolla, vaikka kuinka sen eteen olisi tehnyt töitä ja panostanut.

Mutta kuollessaan se voi synnyttää näiden kahden ihmisen välille kaunista, koko loppuelämän kestävää ja kantavaa ystävyyttä, missä voi olla mukana sitä rakkauden maustettakin mutta ei niin tarpeeksi enää, että parisuhteena kukoistaisi.

Rakkaus on kyllä ikuista . Mutta ei sen tarvitse sitä tarkoittaa, että se on ainoastaan sidoksissa yhteen ihmiseen. Se ensirakkaus kun ei aina tuo sitä happy endiä, onneksi matkan aikana on mahdollista rakastua uudelleen ja saada elämäänsä rakkautta ja merkityksellisiä tärkeitä ihmisiä.

Tärkeintä on se, että saa kokea rakkautta ja saa myös antaa sitä omaa rakkauttaan . Yhteisen matkanteon pituutta ja aikaa ei kukaan tiedä, mutta toisaalta se on yhdentekevääkin. Kunhan ymmärtää olla onnellinen juuri silloin ja siinä suhteessa, rakastaen väkevästi ja voimakkaasti yhdessä.

Koska rakkaus, kuten elämäkin, on yllätyksellinen. Sillä ei ole käsikirjoitusta vaan se elää villinä ja vapaana, arvoituksellisena ja mystisenä ja sokeana mutta niin valloittavana

 

Kyllä voi, rakkaus voi kuolla, vaikka kuinka sen eteen olisi tehnyt töitä ja panostanut.

Mutta kuollessaan se voi synnyttää näiden kahden ihmisen välille kaunista, koko loppuelämän kestävää ja kantavaa ystävyyttä, missä voi olla mukana sitä rakkauden maustettakin mutta ei niin tarpeeksi enää, että parisuhteena kukoistaisi.

Rakkaus on kyllä ikuista . Mutta ei sen tarvitse sitä tarkoittaa, että se on ainoastaan sidoksissa yhteen ihmiseen. Se ensirakkaus kun ei aina tuo sitä happy endiä, onneksi matkan aikana on mahdollista rakastua uudelleen ja saada elämäänsä rakkautta ja merkityksellisiä tärkeitä ihmisiä.

Tärkeintä on se, että saa kokea rakkautta ja saa myös antaa sitä omaa rakkauttaan . Yhteisen matkanteon pituutta ja aikaa ei kukaan tiedä, mutta toisaalta se on yhdentekevääkin. Kunhan ymmärtää olla onnellinen juuri silloin ja siinä suhteessa, rakastaen väkevästi ja voimakkaasti yhdessä.

Koska rakkaus, kuten elämäkin, on yllätyksellinen. Sillä ei ole käsikirjoitusta vaan se elää villinä ja vapaana, arvoituksellisena ja mystisenä ja sokeana mutta niin valloittavana

yhden loppu on uuden alku jossain muualla sitä mystiikkaa kulkijoita hetken ja just se henkinen omana ittenänsä tuo lämmön ympärille rakkaus on monimuotoisempaa kuin yksi ihminen pitää vaan pysyy hereillä ollakseen unelmassa kii