rakkaus vain biologiaa?

[Tahdon asia]

Katsoin erään dokumentin tapaisen joka käsitteli rakkautta tieteen kannalta. Päällimmäiseksi mieleeni jäi lause joka meni joten kuten näin: "Rakastuneen aivot erittävät "rakkaus"kemikaaleja noin 3-7 vuotta. Se aika meni esi-isiltämme jälkeläisen siittämiseen ja kasvattamiseen elämässä pärjääväksi yksilöksi. Tämän jälkeen oli aika etsiä uusi partneri jakamaan geenit".
Ohjelman juontaja siinä sitten tokaisi, että suhteen saa kestämään jos haluaa muuttaa sen kumppanuudeksi. Ei kauheasti lohduttanut.
Itse olen parisuhteessa aloittamassa juuri 8:tta vuotta yhdessä. Vähän alkaa ajatukset pyörimää; onko ihmisen vain tyytyminen kumppanuuteen ja tasaiseen, ehkä tylsäänkin rakkauteen? Kuinka paljon evoluutio meihin vielä vaikuttaa? Paljonhan tämä selittäisi parisuhteiden tilaa joita täälläkin käsitellään..

 

[nainen 30+]

Jaa no itse tulkitsen asian niin, että tuona aikana pitäisi kyetä rakentamaan toimiva parisuhde. Elämän tylsyys on sitten muista asioista kiinni. Eläminen olisi liian rankkaa jos koko ajan pitäisi olla ensi rakkauden "huumassa". Mikä turvallisessa ja toimivassa parisuhteessa on "tylsää" ja "tasaista". Itse ainakin voin hyvin stapiilissa tilanteessa.

Elämän sisältöä kannattaa rakentaa myös muille asioille, kuin pelkästään toiseen ihmiseen perustuvaksi.

"" Paljonhan tämä selittäisi parisuhteiden tilaa joita täälläkin käsitellään.. "" Tuskimpa tuo evoluutio tuohon on pääsyyllinen, vaan nykyinen hedonismi ja ylenpalttinen vapaa-aika. On aikaa miettiä ja tarkastella elämää, olenko nyt täysin tyytyväinen elämääni. Ennen elämä oli todellista työntekoa ja onnenhetket koostuivat paljon pienemmistä ja lyhyemmistä hetkistä.