Rakkaus kuoli tänä iltana

Ja sitten kun me molemmat tullaan suvuista, joissa kukaan vain ei ole eronnut. Meinaan meidän vanhempia ja sisaruksia. Tosi iso kynnys erota. Se kertominen kaikille, että erotaan. Ja ollaan esitetty kaikille onnellista, tulee varmana suurena yllätyksenä kaikille. On niin epäonnistunut olo. Ja haluaisin antaa lapsille ehjän kodin

No voi voi, älä ruikuta, ota paukku.

 

jos sinusta voimakkaasti tuntuu tuolta,olen pahoillani puolestasi
mikä pakko sinun on töihin palata vaikka eroaisittekin?

Pärjääkö sitä hoitorahalla kahden pienen kanssa? Ei ole kokemusta...

mä pärjäsin ihan hyvin kahden pienen kanssa kun ero tuli.ota selvää kaikista tuista mitä saat kelalta ja elatusmaksuthan mies joutuu maksamaan.en laittais minäkään noin pientä hoitoon.

Pitää ottaa maanantaina selvää. Kiitos

 

kukapa ei haluaisi antaa lapsille ehjää kotia,mutta et sinä tätä yksin ole mahdottomaksi tehnyt.sitä pitää vain katsoa totuutta silmiin ja alkaa rakentamaan uutta elämää,parempaa sellaista.ja usko pois,kun olet sen tehnyt,olet iloinen ettet jäänyt onnettomaan liittoon,sillä et sinä lasten elämää pilaa.päinvastoin.

 

Kerran ap. on valintansa tehnyt, voikin hän ottaa kämpästä ritolat ja muuttaa vaikka veneen alle, siellähän ne muutkin asunnottomat majailee.

Eli meni miten meni niin naisen on alistuttava hellan ja nyrkin väliin? Eikä ole muuta oikeaa elämää kuin nina-t-a-mikkosen tyyliin "onnellisena" kotirouvana?

 

Elämä ei ole helppoa. Ratkasun voit tehdä vain itse, mitä teet. Tosin jos lähdet, niin taloudellinen tilanne ei välttämättä ole niin huono, kuin voisi kuvitella. Kuulin yhdeltä puolitutulta, että eron jälkeen rahaa jäi sen verran, ettei tarvinnut mennä töihin mutta ei kitkuttaakaan. Esim. vuokralla saa asumistukea, saa elatusmaksut ym.
Lasten kannalta tilanne vaikea, tekee niin tai näin. Jospa olisikin joku, joka voisi antaa oikean ratkaisun ja sitten toimisi sen mukaan. Mutta kun sitä ei kukaan tee eikä voikaan.
Mietin vaan, että jos miestäkään ei paljon hetkauttanut, niin taitaa teidän yhteiselo olla jo loppusuoralla? Onko sitten hyvä enää olla yhdessä?
Itsellä ei kokemuksia erosta, mutta kuvittelen ymmärtäväni, mitä tunnet.Voimia sinulle jaksamiseen. Ja muista, kyllä se aurinko vielä joskus paistaa risukasaankin!

Kiitos sinulle! Ja muillekin tsemppaajille :flower:

 

Miksi se olisi aina nainen joka lähtee?

No meidän tapauksessa mulla ei ainakaan ole varaa tähän taloon. Lainaa tästä vielä on ja mun palkalla (vakityö odottamassa luojan kiitos) tätä taloa ei makseta. Eli pakko muuttaa halvempaan. Mies kyllä pystyy tässä vaikka yksin asumaan ison palkkansa kanssa.

 

meillä meni niin että mies lähti

 

Miksi se olisi aina nainen joka lähtee?

No meidän tapauksessa mulla ei ainakaan ole varaa tähän taloon. Lainaa tästä vielä on ja mun palkalla (vakityö odottamassa luojan kiitos) tätä taloa ei makseta. Eli pakko muuttaa halvempaan. Mies kyllä pystyy tässä vaikka yksin asumaan ison palkkansa kanssa.

Muuta mun luo lämmittämään mua ny talvipakksilla.

 

Niin, rakkaudettomuus aiheuttaa tosi pahaa oloa ja jos uskot että aika ei paranna ja yllätä teitä niin uskon että pikkuhiljaa voit katsoa tulevaisuutta ilman miestä? Mahdollisimman lempeästi eroa ja keksi henkireikiä joista saat iloa? Iloitse lapsista ja itse ihanan kodin, ilman miestä, jos tarvitsee. Yksi ihana vanhempi riittää kasvattamaan ihania ihmisiä, se on nähty!! Usko elämään. Onko miehesi masentunut tms. koska ei välitä tunteistasi? Itse tiedät, jos hänestä ei ole elämänmittaiseen "yhteistyöhön", on pakko nostaa kytkintä. Elämä voittaa!

 

Ootteko jutelleet asiasta?

 

Niin, rakkaudettomuus aiheuttaa tosi pahaa oloa ja jos uskot että aika ei paranna ja yllätä teitä niin uskon että pikkuhiljaa voit katsoa tulevaisuutta ilman miestä? Mahdollisimman lempeästi eroa ja keksi henkireikiä joista saat iloa? Iloitse lapsista ja itse ihanan kodin, ilman miestä, jos tarvitsee. Yksi ihana vanhempi riittää kasvattamaan ihania ihmisiä, se on nähty!! Usko elämään. Onko miehesi masentunut tms. koska ei välitä tunteistasi? Itse tiedät, jos hänestä ei ole elämänmittaiseen "yhteistyöhön", on pakko nostaa kytkintä. Elämä voittaa!

Kiitos kirjoituksestasi. No miehellä on kovasti töitä ja stressiä, mutta (minun mielestäni) ei masennusta. Luulisin, että tässä on vain sitä, ettei hänkään minua enää rakasta. Ainakin niin tylyä tekstiä tulee välillä. Ja haastaa riitaa ihan jatkuvasti lastenkin edessä. Pitkän aikaa ollaan tätä tilannetta yritetty parantaa, mutta kun minun vaan pitää antaa aina periksi niin olkoot. Varmasti tulee olemaan rankkaa yh:na, mutta taas joissain suhteissa helpompaa.

 

Niin, rakkaudettomuus aiheuttaa tosi pahaa oloa ja jos uskot että aika ei paranna ja yllätä teitä niin uskon että pikkuhiljaa voit katsoa tulevaisuutta ilman miestä? Mahdollisimman lempeästi eroa ja keksi henkireikiä joista saat iloa? Iloitse lapsista ja itse ihanan kodin, ilman miestä, jos tarvitsee. Yksi ihana vanhempi riittää kasvattamaan ihania ihmisiä, se on nähty!! Usko elämään. Onko miehesi masentunut tms. koska ei välitä tunteistasi? Itse tiedät, jos hänestä ei ole elämänmittaiseen "yhteistyöhön", on pakko nostaa kytkintä. Elämä voittaa!

Kiitos kirjoituksestasi. No miehellä on kovasti töitä ja stressiä, mutta (minun mielestäni) ei masennusta. Luulisin, että tässä on vain sitä, ettei hänkään minua enää rakasta. Ainakin niin tylyä tekstiä tulee välillä. Ja haastaa riitaa ihan jatkuvasti lastenkin edessä. Pitkän aikaa ollaan tätä tilannetta yritetty parantaa, mutta kun minun vaan pitää antaa aina periksi niin olkoot. Varmasti tulee olemaan rankkaa yh:na, mutta taas joissain suhteissa helpompaa.

En siis yritä tässä sanoa, etteikö vikaa olisi minussakin! Varmasti on. Mutta en enää jaksa yrittää. Kauan ollaan tahkottu, välillä oli parempikin aika (kun alettiin yrittää kuopusta), mutta ei tässä vuoteen ole ollut mitään valoa.

 

No kyllä ukko ettii uutta, jos akalla aina jalat ristissä

 

Noi on kivoja noi kysymykset:'ootteko jutelleet'..ei,ei olla,voiko niistä jutella? Haloo??? Kai nyt ihmiset juttelee asioista ennenkun ne on noin huonossa jamassa.Aina ei vaan tuu tulosta.Mutta uskokaa pois, tyhmäkin tajuaa että pitää jutella ensin ennenku laittaa eropaperit..

 

Voi :hug:

Jos rakkaus on elänyt kituliekillä jo pitkään, taitaa suhde olla pikkuhiljaa ohi... Käytännön teot ja arjen pyörittäminen voi pitää pariskunnan yhdessä vaikka romanttisella puolella ei toimi, mutta kuulostaa siltä, että mies on luistanut nimenomaan tästä?

Yksinhuoltajanakin voi olla kotona, riippuu mistä on valmis tinkimään. Kaikesta ei pidä tinkiä tietenkään, sillä sekään ei ole lapsen edun mukaista, mutta jos koet tärkeäksi olla lapsen kanssa kotona, ota ihmeessä selvää kaikista tuista! Sitä varten ne ovat tarkoitettukin. Tulet saamaan ainakin elatusapua ja yh-korotuksen lapsilisiin [jos eroatte].

Voimia vaikean ajan läpi.

 

näin meillä

 

onko teil yhteinen laina? maksat siitä puolet kun eroatta!ellei mies osta sua ulos tai vaadit talon myyntiin että saat oman puolikkaasi kuitattua.

 

Miksi, MIKSI niitä lapsia pitää tehdä ennen kun huomaa tuon tilanteen?????? Ap:kin on varmasti lähempänä 25-ikävuotta kuin kolmeakymppiä..

 

Miksi, MIKSI niitä lapsia pitää tehdä ennen kun huomaa tuon tilanteen?????? Ap:kin on varmasti lähempänä 25-ikävuotta kuin kolmeakymppiä..

Minä olen ollut mieheni kanssa toistakymmentä vuotta ennen lapsia. Kaikki oli mahtavasti. Lapset tuli ja parisuhde alkoi rakoilemaan. Väsymys sai meillä tuon aikaan. Yhdessä ollaan ja parempaan päin mennään. Uskon ja toivon ettei se meidän rakkaus ole kuollut kokonaan.

Ap:lle Alkoiko teillä parisuhde siis rakoilemaan ennen lapsia vai lasten jälkeen? Voisiko teilläkin riidat johtua väsymyksestä. Meillä esikoinen syntyi ja välit oli kireänä jonkin aikaa. Sitten suhde parani alettiin tekemään jossain vaiheessa toista. Siinä vaiheessa puhuttiin, että ehkä kireää tulee taas toisen synnyttyä. Näin kävikin. Tuntui että voisi muuttaa pois.

 

Lapsiperheen elämä on välillä rankkaa. Väsymys ja yhteisen ajan puute aiheuttaa riitoja (ainakin meillä). Pitäisi vaan yrittää keskustella asioista mahdollisimman paljon, tai muuten asiat paisuu...ja tulee sellainen olo, että ihan sama. Ja se on pelottavaa.

 

Nyt mies teki sen lopullisen temppunsa. Ei pettämistä, ei lyömistä, liittyy miehen jatkuviin omiin menoihin, mutta en halua sen tarkemmin siitä sanoa. Jos nyt ketään kiinnostaakaan. Tiukkaa tää on ollut jo jonkun vuoden, mutta tänään silmät aukesivat. Nyt on vain turta olo. En olisi ikinä uskonut, että rakastamani mies muuttuu tuollaiseksi.

Onko jollakulla ollut samanlaista tilannetta? Sanoin sille suoraan, että mun rakkaus kuoli nyt. Kituliekillä mennyt jo kauan, mutta nyt en enää jaksa. Eipä tuo näyttänyt paljon miestäkään hetkauttavan. Miten olette menetelleet tässä tilanteessa? En haluaisi lapsien (3,5v ja 10kk) takia erota, mutta onko tässä nyt mitään järkeä asua kämppiksinä? Jos eroamme niin pakko lähtä heti töihin ja mielelläni olisi antanut pienen olla kotona 2-vuotiaaksi. En siis aio eroa hakea, hakekoot mies jos haluaa. Ehkä sitten haen eroa myöhemmin kun lapset ovat jo "tarpeeksi isoja". Tavallaan törkeästi siis käytän tässä suhteessa miestä hyväkseni. Mutta en itseni takia vaan lasten. Minä voin kyllä jo töihin lähtä, mutta haluaisin, että kuopuksen ei tarvisi vielä noin pienenä lähtä hoitoon.

En tiedä mikä nyt edes oli tämän kirjoituksen pointti... Ahistaa vaan tämä tilanne. Tavallaan on turta olo, mutta tavallaan tuntuu pahalta. Kumpi tässä nyt lapsia kohtaan ois reilumpi, erota vai jatkaa näin jonkin aikaa?

Samoin kävi minulle, tarvitsin ainoastaan yhden lauseen niin silloin huomasin etten enää rakastanutkaan ja jätin hänet heti. En ole sitä katunut

 

Ja sitten kun me molemmat tullaan suvuista, joissa kukaan vain ei ole eronnut. Meinaan meidän vanhempia ja sisaruksia. Tosi iso kynnys erota. Se kertominen kaikille, että erotaan. Ja ollaan esitetty kaikille onnellista, tulee varmana suurena yllätyksenä kaikille. On niin epäonnistunut olo. Ja haluaisin antaa lapsille ehjän kodin

tiedän tunteen

 

Pikkulapsiaika on kriisien aikaa. Parisuhdeneuvojalle ja jos mies ei suostu niin asumusero. Ja mikään pakko ei ole mennä töihin yh:nkaan.

 

jos sinusta voimakkaasti tuntuu tuolta,olen pahoillani puolestasi
mikä pakko sinun on töihin palata vaikka eroaisittekin?

Pärjääkö sitä hoitorahalla kahden pienen kanssa? Ei ole kokemusta...

Pärjää. Työkaverini oli hoitovapaalla vajaat pari vuotta yksinhuoltajana, kun erosi miehestään. Laski, ettei hänen kannattanut palata töihin ennen kuin kuopus täyttää 3 v. Tietenkin silläkin on vaikutusta, maksetaanko asuinpaikassasi esim. kuntalisää. Yh saa asumistuen, korotetut lapsilisät ym. korvaukset ja miehesi joutuu maksamaa elatusmaksuja lapsista.

 

Miksi, MIKSI niitä lapsia pitää tehdä ennen kun huomaa tuon tilanteen?????? Ap:kin on varmasti lähempänä 25-ikävuotta kuin kolmeakymppiä..

Me alettiin seurustella miehen kanssa, kun olin 16 v, mies 2 v minua vanhempi v. Ensimmäinen lapsi syntyi, kun olin 34 v. Lasten syntymä on aina iso kriisi. Meillä nyt kaksi lasta ja molempien syntymän jälkeinen vuosi ollut todella rankka. Onneksi suhde on ollut niin vankalla pohjalla, että on kestänyt vauva-ajat nipinnapin. Lisäksi ihmiset muuttuvat tai eivät vastaakaan odotuksia uudessa tilanteessä, esim. isän tai äidin roolissa. Etukäteen ei voi tietää, millaiseksi toinen muuttuu vuosien saatossa, vaikka kuinka hyvin luulisi tuntevan kumppaninsa.