Rakkaus hukassa liitosta?

Yritän lyhyesti selittää. Eli 8v ollaan oltu yhdessä. Mä mietin nykyään jatkuvasti rakastanko miestäni enää niinkuin pitäisi. Mielessä pyörii ajatus lähtemisestä ja "vapaudesta". Meillä on 1 lapsi. Perusasiat ovat meillä kunnossa, on läheisyyttä, on hellyydenosoituksia, mies auttaa kotona jne. on kaikinpuolin hyvä ja ihana aviomies. Mutta miksi mä kyseenalaistan tunteitani?? Samaan soppaan liittyy masennus joka todettiin n. kuukausi sitten. Mulla on myös hirveä "menokausi", voisin lähteä baariin vaikka joka viikonloppu. Olen aina ollut pettämistä vastaan, en ole hyväksynyt sitä missään muodossa, ja olen aina ajatellut etten koskaan petä. Nyt mä mietin jatkuvasti minkälaista olisi kun saisi vaan lähteä jonkun muun mukaan. Tuntea se tuore intohimo ja kipinä, mitä omasta suhteesta on kadonnut? Ero oli jo todella lähellä, mutta kun oltiin puhuttu niin mulle tuli sellainen olo että mun paha oloni johtuu jostain muusta kuin tästä liitosta. Silloin todettiin se masennus. Hetken aika oli hyvä olla, ja tuntui että kaikki on niinkuin pitää. Nyt taas aamusta iltaan mietin minkälaista olisi muuttaa pois, pärjäisinkö pojan kanssa, miten saisin järjestettyä hoidot ja muut käytännön asiat. Nämä ajatukset vie multa järjen! Ja enimmäkseen sen takia kun en tiedä mitä haluan ja mitä tunnen, vaikka niitä miten paljon miettisin. Onko kohtalotovereita tai ajatuksia??

 

Voi voi. Kuinkahan sä nyt kestät. Varmaan tarvii se lapsi nyt erottaa isästään että äiti saa etsiä uuden suhteen, jossa olisi 'rakkautta'. Kunnes sekin suhde taas arkipäiväistyy ja pitää taas miettiä että onko 'rakkaus' hukassa. vai järki. vai aikuisuus.

 

Melkeimpä arvasin että juuri tällaisia vastauksia tulen saamaan. En mä halua mitään uutta suhdetta. En mä halua erota. Mutta ei nämä tunteet normaaleja ole. Arkipäivä on tähän suhteeseen tullut jo aikapäiviä sitten, olen hyvinkin tietoinen siitä että niin käy joka suhteessa. Mutta jätän tämän asian tähän, koska en selkeästikkään osaa kirjoittaa mitä ajattelen.

 

Joka viikko täällä joku lemmensairas haahuilija kirjoittaa. No, käykää vieraissa, jos himottaa tai erotkaa, mistäpä sen tietää, vaikka ukkos olis samanlainen löysäperä kuin sä. Avioliitossa pärjää ne, jotka osaa elää tuollaistenkin tunnevaiheiden läpi.

 

Sulla on se masennus.

Mieli jättää jotain vähemmälle kun pitää käsitellä muita asioita.

 

Mulle kävi vähän hassusti kun tänne kirjoitin ko aiheesta.. Unohdin poistaa selaushistorian ja mies meni ja löysi ne kirjotukset. Tunnisti meidän tarinan ja voi justus mikä soppa siitä synty.. Että suosittelen poistamaan sitten sivuhistorian Niin ja mie ymmärrän sua täysin! Mutta voin myös sanoa, että olen 15 vuoden aikana rakastunut mieheeni ainakin kahdesti uudelleen.. Että ne huonotkin ajat kuuluvat suhteeseen ja tuo mietiskely. Jotkut hairahtuvat aidan toiselle puolen.. Mutta ei se ruoho tosiaan siellä sen vihreämpää ole.

 

Älä välitä tyhmistä kommenteista, ihan asiaa kirjotit mielestäni. Uskoisin että aika monelle tulee samankaltaisia tunteita joskus eikä niita tarvitse hävetä. Ja vielä masennus varmasti edesauttaa asiaa. Tärkeintä mielestäni on kuitenkin punnita asiaa, että mitä kaikkea menettää jos lähtee sille tielle mikä nyt tuntuu hyvältä ja houkuttelevalta. Ja kuinka paljon sillä satuttaisi toisia ja myös itseään. Tämä on varmaan helpommin sanottu kun tehty, mutta kannattaisi yrittää tuoda nyt elämään jotain niin mielenkiintoista mikä yhdistäisi teitä entisestään syrjäyttäisi ne ajatukset. Toivottavasti pääset asian yli ja saatte entistä ehomman liiton =)

 

Jokaisen avioparin pitää saada seikkailla yhdessä. Se on sitä jännitystä mitä mon hakee kodin ulkopuolelta. Jokainen pari tavallaan.

Masennus aiheuttaa usein eron ja usein masentunut lähtee. Nyt jäitä hattuun.