Siis jäbä juttelee jonkun treffipalstan muijan kaa
Väärin. Kierrän treffipalstat kaukaa. Toisen tapasin töissä josksu 1989-1991 ja toiseen olen törmännyt lukemalla hänen nettijulkaisujaan, sekä yhdden hänenmkirjoiittaman kirjan. Oleskelin myös samalla keskustelupalstalla, mutta se oli jmuistaakseni pelkkää sekasotkua.
ja muija sano et haluu edetä hitaasti,
Väärin, toinen muija ei oo sanonu muistaakseni pahemmin mitään muuta ku teki rikosilmoitusken kun minulla oli kotisivuillani kuva hänen kirjoittamasta kirjasta ja mnun ostamnastani, jonka seurauksena poliisit tulivat takavarikoimaan kalliin tietokoneeni ja scannerini. Mä en muista minkälaisia meidän kekusteluntapaiset aikaanaan eräässä sfnetin ryhmässä olivat. PElkkää väärinymmäsrrystä taisivat olla.
Toisen kanssa aikoinaan 90-luvun alkupuolella juteltiin melko ok - mitä nyt suurilta tunteiltani pystyin. Käytiin parim kertaa syömässä, kahvihuoneessa tavattiin usein, kerran käytiin olulella työajan ulkopuolella ja enkös minä jo heti melkein rakkauskirjeen tapaista hänelle lähettänyt, jota hän tietystoi vähän kummasteli.
niin jäbä kokee jonkun valaistumisen et rakkaus ei synny nopeesti.
Ei, väärin, olen tiennyt sen jo ennen näitä kohtaamisia. Siitähän kertovat monet musiikkiklassikotkin käsittääkseni.
BEatles HEy Jude:
Eric Clapton - Let It Grow
Ja muistaakseni yksi, no...kuka se nyt oli...yksi kitaristi rrokkari -New Yourkista, en muista nyt nimeä...
Ja sit jäbä ajattelee jotain juttuu liian suuresti, joku näyttää sille jonkun vitun tarran jossa lukee "THINK BIG" ja jäbä kokee jonkun vitun valaistumisen et ei voi ajatella asioita liian suuresti.
En kai minä nuyt yhden tarran anna ohjata itseäni. Se vain jäi mieleen. Olen koko ikäni ajatellut ja rakentanut omaa maailmankuvaani ja ihmiskuvaani of course my hourse, niinkuin jokaisden pitäisi minusta itsestään selvästi. Minä sain osittain maailmankuvani, mikä sitten on tarkentunut ja laajnetunut kirjoiitettua paperille vuonna 1981 ja se julkaistiin Komposti lehdessä otsikolla "Minun Utopia".
Voin kuvitella minkälaisen helvetin ne sun "rakastamat" naiset on joutunu käymään läpi jos on kerta lähestymiskiellotkin joutuneet hommaamaan. Ei saatana.
Niin, ehkä sitten joo. Toista oli kuulemma pelottanut paljonkin. Ja syystä kai sitten, lähestymisyritykseni oli silloin tosiaan sairahko. Toinen käsittääkseni viittasi vaan jotenkin kintaalla koko hommalle. Hän tuntui kuuluvan silloin erään suomalaisen kaupungin kulttuurikermaan kun olis saanut oiekinpaperisen kirjan julkaistua. Voipi olla että elän ihan harhoissani. Samapa tua. Eikun tuo.