Joka joulu hiipii jonnekin päin meijen torppaa mun pikkusilla kätösillä joskus ammoisina aikoina kerhossa askarreltu Tauno- tonttu luurailemaan ja tarkkailemaan meijen puuhasteluja ja olemisia. Viilipurkkiin tehty on hän, purkin päälle yritetty liimata kangasta, pää - nykyisin aika pahasti vasemmalle kallellansa, ikä kun painaa - massapallosta ja jonkun tikun kanssa pujotettu purkin pohjan läpi. Naamataulu on kuin tekijällänsäkin ollut - väriä vähän siellä täällä ja tietysti suuret ihmettelevät silmät.
Sittemmin Tauno sai kavereita, kun laitoin omani askartelemaan samanmoisia tonttuja. Eli tarkkailijoina kurkkii sen neljä kaveria

. Kaikki enemmän tai vähemmän kenopäisinä mutta niin suuresti rakastettuina ja odotettuina :heart:
Mulle myös kulkeutui ne ihanat vanhat joulukuusen koristenauhat, semmoset hurjan pörröiset joissa pienesti jotain kulta- tai hopealankaa. Niiden asetteleminen kuusen oksille tuo....paljon muistoja ja lämpimiä ajatuksia :heart:
Ja mun mummun sekä äitini valmistamat pienet olkipukit. Ne ovat muodossa jos toisessa esillä. Sekä tietysti latvatähti - hopeinen, matkan saatossa rispaantunut ja rähjääntynyt. Mutta sinne se paikkansa löytää aina kuitenkin, vaikka kilpaileva tähtikin on hankittu. Mutta - se vain ei ole se sama

.
Onneksi :heart:.
HopeaToffee - :hug:. Vaali niitä hyviä joulumuistoja ja tehkää yhdessä teijen perheessä niitä lisää. Juuri sen verran kuin itse haluatte, mikä kuuluu teidän jouluunne. Juuri niiden koristeiden kanssa, mitkä seuraavat teitä jouluisin. Niihinkin ehtii vallan mainiosti tarttua rakkautta, yhdessä olemisen ja tekemisen riemua ja sitä hartautta ja iloa, mistä ikinä teidän joulunne omat mausteensa saakaan

.