Rakkaani takaisin

[yasmin]

Neljä kuukautta sitten tein elämäni suurimman virheen, jätin nimittäin elämäni miehen. En vieläkään tiedä miten näin pääsi tapahtumaan. Olen katunut sitä hetkeä siitä lähtien. En usko että tulen koskaan unohtamaan häntä. Meillä meni loppujen lopuksi todella hyvin, en kai vain ajatellut sitä silloin kun vielä olimme yhdessä. Tuntui vain etten saanut häneltä tarpeeksi aikaa itselleni, aina hän vain oli tietokoneella tai teki jotain muita omia hommiaan. Tuntui että minä jäin kokonaan vaille huomiota. Nyt jälkeenpäin kuin ajattelen niin hänen luontonsa vain oli sellainen. Hän oli enemmän yksin eläjä. Kyllä hän minua rakasti muttei kuulemma vain osannu elää suhteessa. Ehkä juuri tämä sai minut jättämään hänet. Olimme yhdessä pari vuotta ja se oli kuitenkin elämäni parasta aikaa. Nyt mietin miten saan hänet takaisin. Tyhmänä menin eilen pyytämmään että voisimme jatkaa suhdettamme. kai yritin liikaakin koska nyt olen tainnut menettää myös hänen ystävyytensä. Mitä teen, millä saan hänet takaisin?

 

[Hope]

Jaa, että menit ja pyysit takaisin, mutta ilmeisesti ilman toivottua tulosta. No, ehkä syy juuri on se, että hän todellakin on enemmän yksin eläjä, eikä osaa elää suhteessa, joten hän voi olla jopa helpottunut siitä, että sinä jätiti hänet ja hän voi elää nyt vain itselleen. Voi siis olla, että sinun on edes turha yrittää enää saada häntä takaisin tai annat vielä ajan kulua ja yrität uudelleen myöhemmin.

 

[Hola]

Sinä halusit erota hänestä. Et ollut tyytyväinen suhteeseen. Ei hän ollut silloin elämäsi mies. Toisaalta, joskus vain jättämättä entisen näkee että se sittenkin oli hyvää. Minusta on parempi jos päästät hänestä nyt irti ja jatkat elämääsi. Vaikutat vielä aika nuorelta (?). Ehkä ennemmin tai myöhemmin eroaisitte taas, jos et alunperinkään kyennyt olemaan tyytyväinen. Pahimmillaan samat ongelmat olisivat edessä ja joutuisit taas parsimaan sydäntäsi. Tee se nyt. Tai jos hän ottaa sinut takaisin, niin miksipä et sitten kokeilisi vielä olla hänen kanssaan. Mutta jos ei ota, niin väittäisin että se on tässä tilanteessa parempi. Näet sen myöhemmin itsekin.

 

[4 kk]

On pitkä aika. Jos se mies on sellainen, että se istui koneella ja et saanut aikaa, niin todennäköiseti se on myös sellainen,että se ei vain osannut olla niinkuin parisuhteessa ollaan.
Varmasti ihan hyvä mies silti.
Ja jyrkkä, eli on tämän 4 kk yrittänyt unohtaa eron, ja nyt kun tulit pyytämään takaisin, niin hän ei halua , että se 4 kk menee ihan hukkaan, ja saat taas uuden oikun pian yhteenpalaamisen jälkeen. Hän ei luota.

Hän ei ehkä ymmärrä, että nainen voi olla ailahtelevainen, ja hänet pitää silloin hakea takaisin jos hän on tärkeä.
Hän suhtautuu sinuun niinkuin mieheen, eli olettaa, että , kerran sait kimmokkeen ja ähdit, niin se on varmasti todella tarkkaan harkittu liike. Se on miehelle todella käsittämätöntä hepreaa, että nainen sanoo, että minusta nyt vain silloin tuntui siltä.
Se johtuus siitä, että miehet eivät toimi niin.
Miehet tekevät valinnan, ja pysyvät siinä, kunnes tulee jokin todella painava syy muutaa linjavetoa.
Siitä, että miehesi oli juuri koneen kanssa kaveri, ainakin minä päättelen sen, että hän on todella sellainen tyypillinen mies, joka ei osaa antaa sitä huomiota, eikä ymmärrä mitään naisen vinkkejä, vaan sille pitää vääntää kaikki rautalangasta, ja pyytää mitä tahtoo, eikä esim. tehdä mitään huomionhakutemppuja.
Ja, nyt kun olet ollut siitä erossa, nin se huomioimattomuuskin alkaa tuntua tyhjää paremmalta.
Ystävyyttä on turha odottaa, ei sellainen miesten mies jaksa kaveerata sen naisen kanssa, jonka vuoksi hänellä on sydänsuruja ollut.

Minä suosittelen, ettäjos todella haluat hänet takaisin, niin sinun pitää miettiä todella tarkka perustelu sille, miksi lähdit.
Älä aloita sillä, että hei, mitä kuuluu ja olen tässä miettinyt, vaan ota oikein kunnon aloite.
Eli sano jämäkästi, että tilanne on seuraavan lainen, ja sitten kun olet sanonut mitä myöskin tunnet tästä asiasta, niin hän voi tehdä päätöksen, joka ei perustu siihen, että nyt vain tuntuu siltä ja siltä, elämä on, vaan faktoihin,
Ja kerro myös se, mihin et ollut tyytyväinen, että hän saa jonkun syyn sinun lähdöllesi, ja voi harkita, että pystyykö hän vastedes vaikuttamaan asiaan mitenkään, eli onko hänellä mitään naruja mistä voi vetää, vai pitääkö hänen odottaa vain tietokoneen edessä, että milloin tulee seuraavat pultit, koska hän ei kuitenkaan tajua sinun tunteistasi mitään,koska ei miestenmiehet tajua.
Kerrohan miten käy, olen kyllä myötätunnot puolellasi.

 

[alat romanttisoimaan]

On se kyllä kummallista noi suhteet....

Sitten kun faktat ovat nokan alla ja joku on ihan varma asiasta, että parasta olisi vaan erota.. mutta,
sitten pari kuukautta myöhemmin se joka halui eroa alkaa romanttisoida toista osapuolta ihan liikaa ja unohtaa FAKTAT eli, miten oli elää sen persoonan kanssa ja mistä syystä päätti jättää ja nyt se onkin taas sun elämäsi mieskö?????

Muista vain minkä takia erosit,ethän ollut 100% tyytyväinen suhteessa? viestistäsi päätellen olit suhteessa henkisesti yksinäinen, kun mies ei antanut aikaa eikä pahasti huomiotakaan sinulle,siis ei sitä mitä tarvitset,miksi se antaisi sitä nyt sitten?
ja miksi haluat nyt takaisin tuon miehen luokse joka ei voi antaa sunulle sitä mitä tarvitset? ei se siitä muutu kuule.

Ei kannata alkaa unelmoida ja romanttisoisa miestä/naista jos jo tietää minkälainen sen luonne ON ja minkälainen se OLI sinua kohtaan kun olitte vielä yhdessä.

voisko olla että et ole tottunut olla yksin? ja tämän takia mies muuttuu mielikuvituksessasi nyt elämäsi mieheksi vaikka TOTUUS onkin ihan toista??

 

[ei kuulosta pahalta]

>miksi haluat nyt takaisin tuon miehen luokse joka ei voi antaa sunulle sitä mitä tarvitset? ei se siitä muutu kuule.>

Ehkä asiat menee vain oikeisiin mittasuhteisiin, kun on eronnut.
Ehkä se huomion tarve peitti alleen kaiken muun, kun tilanne oli käsillä.
Ehkä nyt olisi paremmin selvillä mitä tahtoo, ja osaisi sen kertoa miehelle.
Varmasti samat ongelmat on edessä, mutta jos ne ongelmat ei niin suuria, muutakuin miehen normaalia jurotusta koneen ääressä, joka kyllä naisen silmissä paisuu ongelmaksi yllättävän nopeaa. Siihen on ratkaisuja.
Se ei silti ole niin paha kuin lyöminen juominen ja pettäminen.

 

[rakkauden renki]

Hmmm....

Miten huomata itsessä rakkaus ja itsekkyys.. ja vielä erottaa ne toisistaan?

Itsekkyys ajattelee vain omaa etuaan ja hyvin vointiaan! Itsekkyys ei rakasta!

Aito rakkaus on epäitsekäs!

Rakkaus on pitkämielinen. Rakkaus on lempeä.
Rakkaus ei kadehdi. Rakkaus ei kerskaa. Rakkaus ei pöyhkeile.
Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti. Rakkaus ei etsi omaansa.
Rakkaus ei katkeroidu. Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa.
Rakkaus ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa.
Kaikki se peittää. Kaikki se uskoo. Kaikki se toivoo. Kaikki se kärsii.
Niin pysyvät nyt Usko, Toivo ja Rakkaus, nämä kolme ;
mutta suurin niistä on Rakkaus.

Niin tuo on raamatusta, joka sanana saa niin monet takajaloilleen! Haistattelemaan ja häipymään...

Mutta sanoisin että tuossa on totuuden siemen?

Miten saada rakas takaisin?

Antamalla hänelle aikaa... Ymmärtämällä, kuuntelemalla, tarjoamalla pyyteettömästi apua... Olemalla rakastamisen, luottamuksen ja ihastumisen arvoinen...

Jos aidosti rakastaa toista... ja huomaakin ex-kumppanin ruvenneen seurustelemaan vaikka toisen kanssa... Olisiko silti onnellinen että rakastama ihminen on omasta mielestään onnellinen?

Voin sanoa että se on sydäntä raastavaa, polku josta ei suru, murhe, ikävä ja huoli puutu. Se on aidon rakkauden polku... Se polku voi haarautua uuteen rakkauteen ja parisuhteeseen... Se ei tarkoita, etteikö enää rakastaisi...

Itse matkaan tuota polkua pitkin.. välillä hyvin hitain ja raskain askelin, välillä iloisemmin )

En vielä tiedä mihin se johtaa?

Toivossa oli hyvä elää sanoi lapamato, joka kuoli uskossa /

En vielä määrän päätäni, se on kaukana siintävän horisontin takana... Uskon elämän kantavan, vaikka taakka on raskas...

Tuntuu että olen prinsessansa menettänyt prinssi, kantaen raskasta haarniskaan...

Onnellinen olen, ettei rakkaani ole kuollut!!!!! Silloin suruni olisi, niin suuri, etten osaisi sitä kuvailla... Onneksi minun ei tarvitse...

Rakkaani on tuolla jossain... työssä... kotonaan... toivon sydämestäni, onnellisena!!!

Kun näemme tai soittelemme, yritän osoittaa ja kaikin keinoin näyttää miten paljon välitän ja rakastan...

Useat teistä voivat ajatella, tuohan hyppii kuin sammakko hehhehhehe...

Ehkä joskus tämä polkuni muuttuu tai loppuu tälläisenä...

Silti toivon, että ennen sitä rakkaani palaisi luokseni....

En tiedä paljonko rakkauttani on repussani.. Paljon sitä on tuntunut olevan, painava se ainakin on /

Miltä tuntuisi se aamu, jos huomaan etten häntä enää rakastaisi???

En tiedä, nyt mitä ajattelesin... Uskoisin että suuri tyhjyys täyttäisin mielen loputtoman aukon?!?!?!?!?!?

Tai sitten uusi rakkaus täyttäisi tuon tyhjiön...

Silti toivon, ettei uusi rakkaus tai tyhjiö täyttäisi tuota kaipuuta, ikävää, surua, murhetta, RAKKAUTTA täyttäisi...

SAIRASTA eikö... Sitä se RAKKAUS on, näin itse ajattelen............ /

Miten jaksan tämän taakkani kanssa???

Elän toivossa tuosta ihanasta huomisesta...

90 luvun DINGO on tulkinnut minulle muutaman sopivan kappaleen... kerjäläisten valtakunta, hämähäkkimies, perjantai, sinä ja minä, elämäni sankari, jokainen aamu...

Vai pitäisikö minun ajatella kuin leevi ja the leavings itsitkö onnesta....?

Ehkä minun pitää ajatella... kuten nyt...

Odottaa mitä huomisella on tarjottavanaan....

Miten raukkamaisesti onnen anti täällä jaetaan!?!?!? Pelkkä rämisevä pelti sanko...

Päivä kerrallaan ! ! ! ! ! !

Onnellista tätä päivää ja huomista kaikille ! ! ! !


-Rakkauden renki

Neljä kuukautta sitten tein elämäni suurimman virheen, jätin nimittäin elämäni miehen. En vieläkään tiedä miten näin pääsi tapahtumaan. Olen katunut sitä hetkeä siitä lähtien. En usko että tulen koskaan unohtamaan häntä. Meillä meni loppujen lopuksi todella hyvin, en kai vain ajatellut sitä silloin kun vielä olimme yhdessä. Tuntui vain etten saanut häneltä tarpeeksi aikaa itselleni, aina hän vain oli tietokoneella tai teki jotain muita omia hommiaan. Tuntui että minä jäin kokonaan vaille huomiota. Nyt jälkeenpäin kuin ajattelen niin hänen luontonsa vain oli sellainen. Hän oli enemmän yksin eläjä. Kyllä hän minua rakasti muttei kuulemma vain osannu elää suhteessa. Ehkä juuri tämä sai minut jättämään hänet. Olimme yhdessä pari vuotta ja se oli kuitenkin elämäni parasta aikaa. Nyt mietin miten saan hänet takaisin. Tyhmänä menin eilen pyytämmään että voisimme jatkaa suhdettamme. kai yritin liikaakin koska nyt olen tainnut menettää myös hänen ystävyytensä. Mitä teen, millä saan hänet takaisin?