Rakennettiin unelmatalo ennen lapsia, ei varaa jäädä kotiin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nulll
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Me ostettiin unelmatalo juuri lasten takia. Esikoinen oli tuolloin 10 kk ikäinen. Lainan saamisen ehtona oli, että menisin takaisin töihin. Esikoinen meni hoitoon vuoden ikäisenä. Tosin jäi vuoden päästä kotiin pariksi vuodeksi pikkuveljen siivellä.

Mitään traumoja esikoisella ei tästä ajasta ole. Hän on nyt reipas eskarilainen ja rakastaa yli kaiken päiväkodissa oloa, koska siellä on myös paras kaveri.

Tärkeintä ei ole materia, kuten jotkut täällä hokevat kateellisuuksissaan. Tärkeintä oli antaa lapsille pysyvä ja turvallinen asuinympäristö. Edellinen vuokra-asuntomme oli aivan liian ahdas ja avioero olisi siinä sillipurkissa tullut parissa vuodessa kahden lapsen kanssa. En myöskään halunnut lasteni kasvavan siinä mamulähiössä. Ongelmia on ollut paljon.

Ja turha väittää vastaan, kyllä lapset arvostavat omaa huonetta ja omaa pihaa, jonne voi kutsua omia kavereita. Pari koulukaveriani kärsivät suuresti, kun joutuivat jakamaan huoneensa sisaruksensa kanssa.
 
Ja turha väittää vastaan, kyllä lapset arvostavat omaa huonetta ja omaa pihaa, jonne voi kutsua omia kavereita. Pari koulukaveriani kärsivät suuresti, kun joutuivat jakamaan huoneensa sisaruksensa kanssa.

Joo, mutta ne omat huoneet voi varmaan odottaa siihen, että lapset on isompia..? Se, että asuu ahtaasti muutaman vuoden pienten lasten kanssa ei tarkoita sitä, että sitten asutaan ahtaasti läpi teini-iän myös.

Olen itsekin joutunut olosuhteiden pakosta kodin ulkopuolelle hoitoon jo 9-kuisena (onneksi sentään pph) enkä koe siitä mitenkään traumatisoituneeni. Enemmän varmasti sain traumoja vanhempien avioerosta. En siltikään haluaisi laittaa omia lapsiani hoitoon ennen kuin he oikeasti jo kaipaavat säännöllisesti oman ikäistensä lasten seuraa (eli yleensä noin 2,5-3 v alkaen), ja olen tosi tyytyväinen siitä, ettei meidän ole niin tarvinnut tehdäkään.
 
Monetko teistä syyttelijöistä on ajatellut, että toiset haluaa rakentaa elämän ja talonkin valmiiksi ennen kuin tekee lapsia. Me miehen kanssa rakennettiin ensin talo, unelmien tontti järven rannalla jonne kohosi 185m2 unelmatalo. Lainaa jouduttiin ottamaan paljon. Tulin aika pian raskaaksi ja olin kotona 12kk.. sitten oli pakko mennä töihin. Näin myös toisen lapsen kohdalla.

Haluttiin hyvä talo hyvältä alueelta.. luulen, että lapsetkin tätä isompana arvostaa hyvin paljon :) . Moniko teistä on ajatellut, että toiset haluaa panostaa lastensa asumisen laatuun ja muuten voisi ollakin kotona, mutta isot lainat painaa niskassa??

Joo totta, lapsi varmasti arvostaa enemmän sitä, että on hieno talo ja tilava oma huone, kuin sitä että äiti/isä antaisi omaa aikaansa ja panostaisi hänen varhaisen kiintymyssuhteensa laatuun. Vai miten on?

Tässä on nyt ihan puhtaasti itsekkäistä syistä tehty valinta, jota yritetään perustella että se muka olisi lasten etu. Lapsi ei välitä materiasta, kunhan on lämpimät vaatteet, katto ja ruokaa niin lapsi ei tarvi kuin sen läsnäolevan aikuisen!

En tiedä mitään niin itsekästä kuin vanhemmat, jotka juuri ennen lapsen saamista hankkivat koko elämän aikaisen infran niin kalliilla, että sitten ei ole enää varaa tehdä sitä tärkeintä, eli olla tarpeeksi läsnä lapsen elämässä silloin kun se jo ihan tutkimustenkin nojalla on kaikkein tärkeintä!! Hävetkää.
 
Monetko teistä syyttelijöistä on ajatellut, että toiset haluaa rakentaa elämän ja talonkin valmiiksi ennen kuin tekee lapsia. Me miehen kanssa rakennettiin ensin talo, unelmien tontti järven rannalla jonne kohosi 185m2 unelmatalo. Lainaa jouduttiin ottamaan paljon. Tulin aika pian raskaaksi ja olin kotona 12kk.. sitten oli pakko mennä töihin. Näin myös toisen lapsen kohdalla.

Haluttiin hyvä talo hyvältä alueelta.. luulen, että lapsetkin tätä isompana arvostaa hyvin paljon :) . Moniko teistä on ajatellut, että toiset haluaa panostaa lastensa asumisen laatuun ja muuten voisi ollakin kotona, mutta isot lainat painaa niskassa??

Paljonko on suuruudeltaan niin iso laina, että pankki ei antanut mahdollisuutta maksaa esimerkiksi vuoden verran pelkkiä korkoja, jotta olisitte voineet laittaa lapsen hoitoon vasta 2-vuotiaana? Kysyittekö edes tällaista mahdollisuutta? Vai oliko iso laina tekosyy, millä perustelitte itsellenne ja muille lapsen hoitoon laittamisen?
 
Kyllä se niin on, että lapset on mielissään hienosta talosta, omista huoneista, pihasta jne.. sellaiset lapset on suositumpiakin :). Väitän, että tällä on isompi merkitys lapsen tulevaisuudelle kuin sillä, onko lapsi kotihoidossa 1 vai 2-vuotiaaksi.
 
Kyllä se niin on, että lapset on mielissään hienosta talosta, omista huoneista, pihasta jne.. sellaiset lapset on suositumpiakin :). Väitän, että tällä on isompi merkitys lapsen tulevaisuudelle kuin sillä, onko lapsi kotihoidossa 1 vai 2-vuotiaaksi.

Voi sinua kuinka pihalla olet :laugh: Kannattaisi lukea enemmän ihan olemassa olevaa tutkimustietoa niin ei kannattaisi esittää tuollaisia tuulesta temmattuja väittämiä, joilla ei ole mitään todellisuuspohjaa.
 
[QUOTE="Voi";24948006]Voi sinua kuinka pihalla olet :laugh: Kannattaisi lukea enemmän ihan olemassa olevaa tutkimustietoa niin ei kannattaisi esittää tuollaisia tuulesta temmattuja väittämiä, joilla ei ole mitään todellisuuspohjaa.[/QUOTE]

No onhan se nyt ihan selvää että noin on. Sitäpaitsi, niinkuin ruotsalaiset sanovat: "rika barn leka bäst"!
 
No voi jestas, onhan se nyt selvää, että lapset vertailevat materiaa, ja maailman klassisin kommentti on "kaikilla muillakin on". En hetkeäkään kuvittele, että pystyisin kasvattamaan lapseni niin, etteivät he materiaa toivoisi ja haluaisi, ja kadehtisikin kavereiltaan. Riippumatta siitä, minkä verran sitä heillä itsellään on. Pointti oli vaan, että ehkäpä tutustuvat fiksumpien perheiden lapsiin, jos eivät kavereita hanki materialla.

Olemme siis niitä, jotka eivät elä niin leveästi kuin olisi rahaa. Kaikkea ei vaan ole pakko saada, ja sen haluan lapsillenikin opettaa. Tuskinpa heidän aikuisuudessaan on enää ekologisesti varaa tällaiseen kulutusjuhlintaan kuin nykyään.

Näissä keskusteluissa kyllä huvittaa nämä "minustakin tuli näin fiksu" -argumentit tai "parempi onnellisessa perheessä hoidossa kuin onnettomassa kotona" -kärjistykset. Kyllähän nyt jokainen tietää, että esim. nuo mielenterveyden häiriöt ovat suojaavien ja altistavien tekijöiden summa. Jokaisella on molempia, ja sama asia voi yhden altistaa ongelmille ja toista ei. Jos olisi joku viisasten kivi tyyliin "jos teet näin, lapsestasi tulee masentunut" ja "jos vaan teet näin, lapsestasi tulee terve ja tasapainoinen", kai nyt kaikki järkevät vanhemmat toimisivat juuri niin. Valitettavasti psyykkisiä häiriöitä ei ole vain pahojen ja välinpitämättömien ihmisten lapsilla, vaan myös hyvää tarkoittavien ja rakastavien perheiden lapset sairastuvat. Ei kaikkea voi eliminoida, vaikka haluaisikin.

Sanon kyllä suoraan, että osittain olen kotona itsekkäistäkin syistä. Nämä pikkulapsivuodet eivät tule koskaan takaisin, ja haluan olla läsnä niissä niin paljon kuin mahdollista. Muksut kyllä irtaantuvat aikanaan itsekin. Jos kaikki menee kuten toivon, esikoinen on hoitoon mennessään 4,5-vuotias ja kuopus 2,5. Jos ei, niin sitten vuotta aiemmin, mikä harmittaisi pienemmän kannalta.
 
[QUOTE="jep";24948625]
Näissä keskusteluissa kyllä huvittaa nämä "minustakin tuli näin fiksu" -argumentit tai "parempi onnellisessa perheessä hoidossa kuin onnettomassa kotona" -kärjistykset. Kyllähän nyt jokainen tietää, että esim. nuo mielenterveyden häiriöt ovat suojaavien ja altistavien tekijöiden summa. Jokaisella on molempia, ja sama asia voi yhden altistaa ongelmille ja toista ei. Jos olisi joku viisasten kivi tyyliin "jos teet näin, lapsestasi tulee masentunut" ja "jos vaan teet näin, lapsestasi tulee terve ja tasapainoinen", kai nyt kaikki järkevät vanhemmat toimisivat juuri niin. Valitettavasti psyykkisiä häiriöitä ei ole vain pahojen ja välinpitämättömien ihmisten lapsilla, vaan myös hyvää tarkoittavien ja rakastavien perheiden lapset sairastuvat. Ei kaikkea voi eliminoida, vaikka haluaisikin.

Sanon kyllä suoraan, että osittain olen kotona itsekkäistäkin syistä. Nämä pikkulapsivuodet eivät tule koskaan takaisin, ja haluan olla läsnä niissä niin paljon kuin mahdollista. Muksut kyllä irtaantuvat aikanaan itsekin. Jos kaikki menee kuten toivon, esikoinen on hoitoon mennessään 4,5-vuotias ja kuopus 2,5. Jos ei, niin sitten vuotta aiemmin, mikä harmittaisi pienemmän kannalta.[/QUOTE]

Tarkoitatko tällä pätkällä minun kommenttiani? Olen edelleen sitä mieltä, että mieluummin toivoisin lapseni olevan "hyvästä/rakastavasta" perheestä hoidossa reilun vuoden ikäisenä kuin "onnettomasta" perheestä kotihoidossa monta vuotta. En väitä, etteikö "onnellisten" perheiden lapset voi sairastua psyykkisesti, mutta heillä todennäköisesti on suojaavia tekijöitä enemmän kuin "onnettomien" perheiden lapsilla. Kantani ei myöskään ole se suhteen muuttunut, että kotihoito on lapselle paras vaihtoehto, mutta jos kärjistäen laittaa nuo vastakkain niin päätyisin hoitoon laittamaan. Jos vanhemmat voivat hyvin niin lapsetkin useinmiten voivat. Siksi en kannata ehdotonta kotihoitoa.

Monet kirjoittavat lasten traumatisoitumisesta pk:n takia. Sekin on mahdollista, mutta usein taustalla on jo muutakin eli ei pelkkä päiväkoti sitä aiheuta. Uskon itse tutkimuksiin lasten kasvatuksessa, mutta ei kaikki ole niin yksioikoista. Kotihoito ei takaa hyvää ja rakastavaa lapsuutta. Vanhempien ei tarvitse olla epävakaita, jotta lapset voivat huonosti. Lapset eivät myöskään tarvitse ihmeitä, jotta voivat hyvin.

Jokainen tekee ratkaisunsa tilanteensa mukaan. Suurimmasta osasta lapsista kasvaa terveitä aikuisia, joilla välillä on vaikeuksia. Se mistä vaikeudet johtuvat, eivät aina ole olennainen tieto. Usein sitä voi olla vaikea selvittää, koska siihen ei ole yhtä ainoaa syytä.
 
Meillä kävi niin, että miehen vanhemmat halusivat myydä meille talonsa, kun eivät enää jaksaneet siinä asua ja sitä hoitaa. Miehelle lapsuudenkoti on todella tärkeä, eikä hän halunnut sitä menettää. Mietimme pitkään, mitä teemme. Miehen palkkatuloilla emme isompaa lainaa olisi saaneet. Päätimme, että minäkin menen töihin, että saamme ostettua talon. Lapsi meni hoitoon ollessaan vajaat 11kk.
 
Mun mielestä hieno talo, iso asuntolaina ja lapset hoitoon nuorina ei välttämättä tarkoita, että lasten elämä olisi kiireistä ja pahaa. Uskon, että isot lainat, työelämän ja ajan lasten kanssa saa järjestymään. Yhtä hyvin, kuin pikkukämppä ja pitkät hoitovapaat voivat myös olla kiireisiä, eikä äidillä ole aikaa/jaksamista lasten kanssa. Elämä ei ole niin mustavalkoista.


Juuri näin, hyvä kirjoitus:) Ihmisillä on joku ihme taipumus vastakkainasetteluun ja halutaan jäsentää asiat mustavalkoisesti omien arvojen ja valintojen mukaan hvyvyysjärjestykseen, niin ei tarvitse käsitellä ristiriitoja. Asiahan on aivan niin kuin sanot, hyvä lapsuus ja edellämainitsemasi asiat eivät sulje toisiaan pois.
 
[QUOTE="+";24949152]Tarkoitatko tällä pätkällä minun kommenttiani? Olen edelleen sitä mieltä, että mieluummin toivoisin lapseni olevan "hyvästä/rakastavasta" perheestä hoidossa reilun vuoden ikäisenä kuin "onnettomasta" perheestä kotihoidossa monta vuotta. En väitä, etteikö "onnellisten" perheiden lapset voi sairastua psyykkisesti, mutta heillä todennäköisesti on suojaavia tekijöitä enemmän kuin "onnettomien" perheiden lapsilla. Kantani ei myöskään ole se suhteen muuttunut, että kotihoito on lapselle paras vaihtoehto, mutta jos kärjistäen laittaa nuo vastakkain niin päätyisin hoitoon laittamaan. Jos vanhemmat voivat hyvin niin lapsetkin useinmiten voivat. Siksi en kannata ehdotonta kotihoitoa.

[/QUOTE]

En tarkoittanut ketään tiettyä, tuntuu, että melkein kaikissa näissä päivähoito-, imetys- ym. väännöissä heitetään aina jossain vaiheessa argumentti "minustakin tuli normaali". Mikä hauskaa, se heitetään myös esim. raskaudenaikaista tupakointia koskevissa väännöissä, ja se sentään on todettu kiistatta haitalliseksi - vaikka itse tai omat Milcajanicat olisivatkin selvinneet siitä terveinä.

Tietysti, jos pitäisi valita "onnellinen" perhe ja varhainen hoitoonlaittaminen tai jatkuvasti pahoinvoiva perhe ja kotihoito, minäkin valitsisin jälkimmäisen. Mutta en nyt ihan tiedä, miten se liittyy mihinkään. Toki jos arvioi omalla kohdallaan, että kotiin jääminen tekisi omasta perheestä onnettoman, on varmasti hyväksi laittaa lapset hoitoon. Ja onhan joskus tilanteita, että vaikkapa masennuksen, uupumuksen tms. vuoksi vanhempi ei jaksa kotonaoloa lasten kanssa. Tällöin on toki lapsen etu olla hoidossa, ja tästä syystä näen sen perusteltuna joissain tapauksissa, vaikka toinen vanhemmista olisi kotonakin. Meillä esim. tulee olemaan näin jossain vaiheessa.

Voisin kuitenkin kuvitella, että kotihoito lisäisi perheen "onnettomuutta" lähinnä niissä tapauksissa, joissa vanhemmat kokisivat kotonaolon ahdistavana, tai kotiin jääminen aiheuttaisi sen, että ihan peruselintasokin olisi vaikea ylläpitää. Mutta en jaksa uskoa, että perheen "rakastavuuden" vs. "onnettomuuden" ratkaisisi se, saako toteuttaa unelmansa isosta talosta, jatkuvasta matkustelusta tms. hyvin hintavasta nyt vai vasta muutaman vuoden päästä. En silti tuomitse muiden ratkaisuja, kyseenalaistan vain tuon "onnellinen vs. onneton perhe" -asetelman tässä yhteydessä.

Toisaalta en ehkä näe koko kuvaa, koska meidän perhe olisi varmasti "onnettomampi" (stressaantuneempi, väsyneempi, jatkuvasti ahdistunut siitä, ettei ole koko perheen yhteistä aikaa), jos olisin töissä nyt. Mutta näin ei tietenkään ole kaikissa perheissä, vaan ehkä jopa toisinpäin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja näin;24943795:
Kyllä se päiväkotielämä on jo kiireistä noin pienelle siellä hoidossa! Lasten kustannuksellahan siinä mennään.
Ja tota mustavalko sanaa on turha kaikkialle työntää


En ole väittänyt, että päiväkotielämä ei olisi kiireistä, mutta onneksi suurinosa mun tuntemista pienistä lapsista, jotka ovat päiväkodissa ei käy sielä pitkiä päiviä. Myöskin suurin osa pienistä tutuistani, jotka on hoitoon laitettu, ovat muissa hoitomuodoissa kuin päiväkodissa.

Ja kotihoidosta. Varmaan ihan yhtä usein, kuin pieni lapsi käy pitkiä päiväkotipäiviä, on kotihoidossa lapsia, jotka joutuvat rieppumaan ja kieppumaan muun perheen mukana sinne tänne tuonne.

Ja mitä tulee isoihin hienoihin taloihin / vuokrakämppä asetteluun. Tiedän molemmissa asuvista ihan yhtälailla lapset lähteneen pieninä hoitoon. Ei se iso hieno talo aina merkitse isoja lainoja ja se vuokrakämppä tarkoita sitä, että vanhempi haluaa jäädä kotiin lasta hoitamaan.
 

Similar threads

Yhteistyössä