Rakastunut siskon entiseen aviomieheen.

No sehän on ihan kirjottamaton sääntö/laki et kaverin eikä varsinkaan siskon exiin ei kosketa!!!

Samaa mieltä.

 

Mikä sääntö se semmonen on, että ei saa olla sen kanssa, jonka kanssa haluaa? Siskosihan ei enää sen kaa halua olla?

Kyll mä sanoisin niin ett vaikka omasta halustani itse eroaisin nyt miehestäni, jos mun siskoni koskis siihen pitkällä tikullakaan mä vetäisin saman tien kilarit enkä ois siskon kanssa enää ikinä missään tekemisissä... :|

Miksi? Eihän kukaan voi omistaa siskoaan, eikä exäänsä.

Siksi, että tämä mies on mun elämäni rakkaus, ja jos sisko ei sitä kunnioittaisi, saisin mun puolestani elää ihan miten tykkää, mutta todellakin ilman mun seuraani.

Sitä en tiedä, olisiko kanta ihan näin jyrkkä jos kyseessä olisi vaikka esikon isä. Todennäköisesti ei, mulla ei tälläisiä tunteita ollut sitä kohtaan ikinä.

 

Mikä sääntö se semmonen on, että ei saa olla sen kanssa, jonka kanssa haluaa? Siskosihan ei enää sen kaa halua olla?

Kyll mä sanoisin niin ett vaikka omasta halustani itse eroaisin nyt miehestäni, jos mun siskoni koskis siihen pitkällä tikullakaan mä vetäisin saman tien kilarit enkä ois siskon kanssa enää ikinä missään tekemisissä... :|

Miksi? Eihän kukaan voi omistaa siskoaan, eikä exäänsä.

Siksi, että tämä mies on mun elämäni rakkaus, ja jos sisko ei sitä kunnioittaisi, saisin mun puolestani elää ihan miten tykkää, mutta todellakin ilman mun seuraani.

Sitä en tiedä, olisiko kanta ihan näin jyrkkä jos kyseessä olisi vaikka esikon isä. Todennäköisesti ei, mulla ei tälläisiä tunteita ollut sitä kohtaan ikinä.

Mut jos joku on elämän rakkaus, niin ei kai siitä erota? Ja jos erotaan, niin sillon se toinen on vapaa.

 

Mikä sääntö se semmonen on, että ei saa olla sen kanssa, jonka kanssa haluaa? Siskosihan ei enää sen kaa halua olla?

Kyll mä sanoisin niin ett vaikka omasta halustani itse eroaisin nyt miehestäni, jos mun siskoni koskis siihen pitkällä tikullakaan mä vetäisin saman tien kilarit enkä ois siskon kanssa enää ikinä missään tekemisissä... :|

Miksi? Eihän kukaan voi omistaa siskoaan, eikä exäänsä.

Siksi, että tämä mies on mun elämäni rakkaus, ja jos sisko ei sitä kunnioittaisi, saisin mun puolestani elää ihan miten tykkää, mutta todellakin ilman mun seuraani.

Sitä en tiedä, olisiko kanta ihan näin jyrkkä jos kyseessä olisi vaikka esikon isä. Todennäköisesti ei, mulla ei tälläisiä tunteita ollut sitä kohtaan ikinä.

Mutta entäpä jos sikosikin tuntisi tämän miehen suureksi rakkaudekseen, haluaisitko olla siskosi onnen tiellä? Itsekkyyttäsi?

 

Mikä sääntö se semmonen on, että ei saa olla sen kanssa, jonka kanssa haluaa? Siskosihan ei enää sen kaa halua olla?

Kyll mä sanoisin niin ett vaikka omasta halustani itse eroaisin nyt miehestäni, jos mun siskoni koskis siihen pitkällä tikullakaan mä vetäisin saman tien kilarit enkä ois siskon kanssa enää ikinä missään tekemisissä... :|

Miksi? Eihän kukaan voi omistaa siskoaan, eikä exäänsä.

Siksi, että tämä mies on mun elämäni rakkaus, ja jos sisko ei sitä kunnioittaisi, saisin mun puolestani elää ihan miten tykkää, mutta todellakin ilman mun seuraani.

Sitä en tiedä, olisiko kanta ihan näin jyrkkä jos kyseessä olisi vaikka esikon isä. Todennäköisesti ei, mulla ei tälläisiä tunteita ollut sitä kohtaan ikinä.

Mut jos joku on elämän rakkaus, niin ei kai siitä erota? Ja jos erotaan, niin sillon se toinen on vapaa.

Voi sirkka hyvä, kyll ihmiset eroaa ihan arkisista syistä usein: ei se rakkaus ole mikään loppuelämän yhdessä pitävä voima, jos muut asiat menee päin prinkkalaa. Ja vaikka kuinka olisi vapaa, mä olen sanonutkin että tämä on se mies joka jäisi ikuisiksi ajoiksi vaivaamaan mua. Ja mä todellakin toivon, että mun läheisimmät ystävät (myös sisko ) kunnioittaisivat näitä mun tunteitani niin etteivät mieheen sekaantuisi.

 

Mikä sääntö se semmonen on, että ei saa olla sen kanssa, jonka kanssa haluaa? Siskosihan ei enää sen kaa halua olla?

Kyll mä sanoisin niin ett vaikka omasta halustani itse eroaisin nyt miehestäni, jos mun siskoni koskis siihen pitkällä tikullakaan mä vetäisin saman tien kilarit enkä ois siskon kanssa enää ikinä missään tekemisissä... :|

Miksi? Eihän kukaan voi omistaa siskoaan, eikä exäänsä.

Siksi, että tämä mies on mun elämäni rakkaus, ja jos sisko ei sitä kunnioittaisi, saisin mun puolestani elää ihan miten tykkää, mutta todellakin ilman mun seuraani.

Sitä en tiedä, olisiko kanta ihan näin jyrkkä jos kyseessä olisi vaikka esikon isä. Todennäköisesti ei, mulla ei tälläisiä tunteita ollut sitä kohtaan ikinä.

Mut jos joku on elämän rakkaus, niin ei kai siitä erota? Ja jos erotaan, niin sillon se toinen on vapaa.

Voi sirkka hyvä, kyll ihmiset eroaa ihan arkisista syistä usein: ei se rakkaus ole mikään loppuelämän yhdessä pitävä voima, jos muut asiat menee päin prinkkalaa. Ja vaikka kuinka olisi vapaa, mä olen sanonutkin että tämä on se mies joka jäisi ikuisiksi ajoiksi vaivaamaan mua. Ja mä todellakin toivon, että mun läheisimmät ystävät (myös sisko ) kunnioittaisivat näitä mun tunteitani niin etteivät mieheen sekaantuisi.

Mä en ymmärrä tota silti.

 

Mikä sääntö se semmonen on, että ei saa olla sen kanssa, jonka kanssa haluaa? Siskosihan ei enää sen kaa halua olla?

Kyll mä sanoisin niin ett vaikka omasta halustani itse eroaisin nyt miehestäni, jos mun siskoni koskis siihen pitkällä tikullakaan mä vetäisin saman tien kilarit enkä ois siskon kanssa enää ikinä missään tekemisissä... :|

Miksi? Eihän kukaan voi omistaa siskoaan, eikä exäänsä.

Siksi, että tämä mies on mun elämäni rakkaus, ja jos sisko ei sitä kunnioittaisi, saisin mun puolestani elää ihan miten tykkää, mutta todellakin ilman mun seuraani.

Sitä en tiedä, olisiko kanta ihan näin jyrkkä jos kyseessä olisi vaikka esikon isä. Todennäköisesti ei, mulla ei tälläisiä tunteita ollut sitä kohtaan ikinä.

Mutta entäpä jos sikosikin tuntisi tämän miehen suureksi rakkaudekseen, haluaisitko olla siskosi onnen tiellä? Itsekkyyttäsi?

kyllä, mä olen varmasti itsekäs, mutta en suvaitsisi asiaa, en sitten miltään kantilta katsottuna. Ja sen verran olen itse kokeillut kepillä jäätä, että tiedän että tilanne on toisinpäin ihan sama: mun sisko nylkis mut elävältä jos sekaantuisin yhteenkään sen existä.

 

Mikä sääntö se semmonen on, että ei saa olla sen kanssa, jonka kanssa haluaa? Siskosihan ei enää sen kaa halua olla?

Kyll mä sanoisin niin ett vaikka omasta halustani itse eroaisin nyt miehestäni, jos mun siskoni koskis siihen pitkällä tikullakaan mä vetäisin saman tien kilarit enkä ois siskon kanssa enää ikinä missään tekemisissä... :|

Miksi? Eihän kukaan voi omistaa siskoaan, eikä exäänsä.

Siksi, että tämä mies on mun elämäni rakkaus, ja jos sisko ei sitä kunnioittaisi, saisin mun puolestani elää ihan miten tykkää, mutta todellakin ilman mun seuraani.

Sitä en tiedä, olisiko kanta ihan näin jyrkkä jos kyseessä olisi vaikka esikon isä. Todennäköisesti ei, mulla ei tälläisiä tunteita ollut sitä kohtaan ikinä.

Mut jos joku on elämän rakkaus, niin ei kai siitä erota? Ja jos erotaan, niin sillon se toinen on vapaa.

Voi sirkka hyvä, kyll ihmiset eroaa ihan arkisista syistä usein: ei se rakkaus ole mikään loppuelämän yhdessä pitävä voima, jos muut asiat menee päin prinkkalaa. Ja vaikka kuinka olisi vapaa, mä olen sanonutkin että tämä on se mies joka jäisi ikuisiksi ajoiksi vaivaamaan mua. Ja mä todellakin toivon, että mun läheisimmät ystävät (myös sisko ) kunnioittaisivat näitä mun tunteitani niin etteivät mieheen sekaantuisi.

Mä en ymmärrä tota silti.

Ei se mitään, ole ymmärtämättä. Mutta mä olin päättänyt jo erota tästä miehestä, olisin eronnutkin ellei se olisi sanonut itseään irti. Sellaista sattuu ja tapahtuu.

 

Mikä sääntö se semmonen on, että ei saa olla sen kanssa, jonka kanssa haluaa? Siskosihan ei enää sen kaa halua olla?

Kyll mä sanoisin niin ett vaikka omasta halustani itse eroaisin nyt miehestäni, jos mun siskoni koskis siihen pitkällä tikullakaan mä vetäisin saman tien kilarit enkä ois siskon kanssa enää ikinä missään tekemisissä... :|

Miksi? Eihän kukaan voi omistaa siskoaan, eikä exäänsä.

Siksi, että tämä mies on mun elämäni rakkaus, ja jos sisko ei sitä kunnioittaisi, saisin mun puolestani elää ihan miten tykkää, mutta todellakin ilman mun seuraani.

Sitä en tiedä, olisiko kanta ihan näin jyrkkä jos kyseessä olisi vaikka esikon isä. Todennäköisesti ei, mulla ei tälläisiä tunteita ollut sitä kohtaan ikinä.

Mut jos joku on elämän rakkaus, niin ei kai siitä erota? Ja jos erotaan, niin sillon se toinen on vapaa.

Mä jotenkin osasin odottaa tällasta suhtautumista sulta Rukoilijasirkka, että ei ole väliä kenen entisen puolison kanssa on. Jos sun arvomaailmastas ei löydy mitään syytä sille että tiettyjä ihmisiä ei ehkä tarvis kuksia, niin ei voi auttaa. Siinä vaan on lojaalisuudesta kyse, joidenkin kanssa vaan pidetään yhtä tuli mitä tuli, esimerkiksi oman perheen kuten siskon. Se on valintakysymys, että onko elämässä sellasia ihmisiä, jotka asettaa tärkeysjärjestyksessä etusijalle.

 

No miksi ap sitten es rakkaus ei aluksi ollut mahdollinen? En nyt vaan usko yhteenkään hommaan, joka ei käynnisty kuin monella yskimiskerralla..ja sillonkin ne menee aina surkeesti. Aina jättää tielle nuo tapaukset.

Olisin kyllä aika skeptinen tuossa hommassa, että mitä miehen tunteet ovat. MIlloin he ovat eronneet? ONhan siitä nyt aikaa ainakin yli vuosi? Miehet nyt vaan pystyvät aika pokalla vetämään vaikka mitä roolia..edes saadakseen sitä pillua. Sehän on miehillä vähän vaikeampaa, kuin naisella saada seksiä. Ihan tutkittua tietoa. Joten voi hyvin olla, että kovin moni asia sinussa ei kiinnosta..tai ehkä kiinnostaa. Mutta se sun pitää kyllä tarkkaan puntaroida..on kuitenkin kiinni tärkeämmistä asioista..kummankin osalla.

MIksi joku menisi naimisiin ihmisen kanssa, joka on ns. kakkosvaihtoehto? No ei menisi. Eli sinä et ole ykkösvaihtoehto koskaan ollutkaan. Ja miksi joku parisuhde jäisi kokeilematta, jos siinä oikeasti olisi mitään? No ei minkään takia. Tuntuvat nyt vähän itsepetokselta nämä asiat, näin ulkopuolisen silmin.

Ja NeitiNasu ja muut saavat olla eir mieltä asiasta ja samaa mieltä, näissä kysymyksissähän harvoin on jotain rationaalista selitystä..ovat tunneseikkoja. Eli kaikki mielipiteet ovat tosiaankin ok, sen kummemmin laittamatta järjestykseen mikä on parmepi tai huonompi. Tunnekysymyksiä.

 

Joillain ihmisillä on vain erilaiset arvot kuin toisilla. Itse en esim koskisi varattuun, joku toinen taas alkaa suhteeseen ukkomiehenkin kanssa, koska omat tuneet menee sen edelle loukkaako kenties toisia. Samalla tavoin en voisi olla siskoni tai hyvän ystäväni ex:n kanssa, vaikka kuinka olisin ihastunut, koska tietäisin että se loukkaa siskoani/ystävääni. Vaikka mies kuin olisi vapaa, niin ajattelisin silti läheisteni tunteita. Kaikki ei tähän pysty, eikä kaikki vaadikaan samanlaista lojaalisuutta. Kuten sanoin, ihmisillä on erilaiset arvot.

 

On meillä miehen kanssa ollut puhettakin että samoilla tunteilla tässä mennään.

Aikanaan meidän yhdessäolo ei ollut mahdollista, vaikka haluja olisi ollut. En siis usko että minun kauttani yrittäisi siskoani satuttaa tai tehdä mustasukkaseksi.

Miksi ei ollut mahdollista? Vai oliko mies tuolloin vielä siskosi kanssa? Oliko teillä siis vispilän kauppaa jo heidän avioliittonsa aikana vai miten?

Toisaalta aika outoa, että mies meni sitten siskosi kanssa naimisiin, jos kerran sinun kanssa oli jo ollut seksisuhde ja tunteita sinua kohtaan... oliko siskosi tälle miehelle sitten vain sijaiskohde rakkaudelle?

 

Mä ajattelen taas, että sisaruus on sellasta, että rakastetaan sitä siskoa aina, huolimatta siitä, mitä tapahtuu ja että siinä on sellanen side, ettei sitä riko mies.

 

Ja mä todellakin toivon, että mun läheisimmät ystävät (myös sisko ) kunnioittaisivat näitä mun tunteitani niin etteivät mieheen sekaantuisi.

Juu ja mieshän on vietävissä kuin pässi narussa. Entäpä jos miehesi kokisikin, että siskosi olisi hänen elämänsä rakkaus. Et kai omalta elämäsi rakkaudelta kiellä elämänsä rakkautta löytämästä? Aika itsekästä.

 

Mikä sääntö se semmonen on, että ei saa olla sen kanssa, jonka kanssa haluaa? Siskosihan ei enää sen kaa halua olla?

ihmiset joilla ei ole mitään häpyä voivatkin muista piittaamatta olla kenen kanssa lystää. mutta ihminen jolla on moraaliset arvot kohdillaan tajuaa että on loukkaavaa sekaantua sukulaisten ja ystävien entisiin.

Minä en ymmärrä, miksi se on loukkaavaa?

Sulla ei varmaan ole siskoja?

Kyllä minusta tuntuisi tosi pahalle, jos siskoni alkaisi jyystään mun lasten isän kanssa, vaikka oltaiskin erottu... Jos joku kaveri tekisi sen, en varmaan haluaisi olla enää hänen kanssaan missään tekemisissä.

 

Ja mä todellakin toivon, että mun läheisimmät ystävät (myös sisko ) kunnioittaisivat näitä mun tunteitani niin etteivät mieheen sekaantuisi.

Juu ja mieshän on vietävissä kuin pässi narussa. Entäpä jos miehesi kokisikin, että siskosi olisi hänen elämänsä rakkaus. Et kai omalta elämäsi rakkaudelta kiellä elämänsä rakkautta löytämästä? Aika itsekästä.

Mä uskon, että mun mieheni arvostaisi meidän välejä siinä määrin että antaisin naisten mennä, ja tulla, ja mennä taas jos ovat mennäkseen. Suoraan sanottuna on todella vaikea kuvitella, että löytäisi jonkun toisen elämänsä rakkauden kuin mut.
Mutt kuten sanottu: esikoisen isän kanssa eu tälläistä tunnelatausta ollut ikinä, joten varmasti tilanne hänen kohdallaan olisi toinen.

 

Mikä sääntö se semmonen on, että ei saa olla sen kanssa, jonka kanssa haluaa? Siskosihan ei enää sen kaa halua olla?

ihmiset joilla ei ole mitään häpyä voivatkin muista piittaamatta olla kenen kanssa lystää. mutta ihminen jolla on moraaliset arvot kohdillaan tajuaa että on loukkaavaa sekaantua sukulaisten ja ystävien entisiin.

Minä en ymmärrä, miksi se on loukkaavaa?

Sulla ei varmaan ole siskoja?

Kyllä minusta tuntuisi tosi pahalle, jos siskoni alkaisi jyystään mun lasten isän kanssa, vaikka oltaiskin erottu... Jos joku kaveri tekisi sen, en varmaan haluaisi olla enää hänen kanssaan missään tekemisissä.

Ai, se "jyystäminenkö" se olikin se suurin mielen pahoittaja??

 

Mikä sääntö se semmonen on, että ei saa olla sen kanssa, jonka kanssa haluaa? Siskosihan ei enää sen kaa halua olla?

ihmiset joilla ei ole mitään häpyä voivatkin muista piittaamatta olla kenen kanssa lystää. mutta ihminen jolla on moraaliset arvot kohdillaan tajuaa että on loukkaavaa sekaantua sukulaisten ja ystävien entisiin.

Minä en ymmärrä, miksi se on loukkaavaa?

Sulla ei varmaan ole siskoja?

Kyllä minusta tuntuisi tosi pahalle, jos siskoni alkaisi jyystään mun lasten isän kanssa, vaikka oltaiskin erottu... Jos joku kaveri tekisi sen, en varmaan haluaisi olla enää hänen kanssaan missään tekemisissä.

Mitä se sulle eron jälkeen kuuluisi, ketä tai mitä exä jyystää? Ap:lle sanon, että siitä vaan! Elämä on lyhyt...

 

Mikä sääntö se semmonen on, että ei saa olla sen kanssa, jonka kanssa haluaa? Siskosihan ei enää sen kaa halua olla?

ihmiset joilla ei ole mitään häpyä voivatkin muista piittaamatta olla kenen kanssa lystää. mutta ihminen jolla on moraaliset arvot kohdillaan tajuaa että on loukkaavaa sekaantua sukulaisten ja ystävien entisiin.

Minä en ymmärrä, miksi se on loukkaavaa?

Sulla ei varmaan ole siskoja?

Kyllä minusta tuntuisi tosi pahalle, jos siskoni alkaisi jyystään mun lasten isän kanssa, vaikka oltaiskin erottu... Jos joku kaveri tekisi sen, en varmaan haluaisi olla enää hänen kanssaan missään tekemisissä.

On mulla sisko. Vaikka se olis mun miehen kanssa, niin se ois mun sisko kuitenkin. Onhan se nyt ymmärrettävää, että jos minulla on minun miehelle sopivat geenit, niin luultavasti niin on minun siskollakin. Oikeastaan minua loukkaisi, jos mies ei näkisi minun siskossa mitää viehättävää. Ja senhän takia mä olen oman mieheni kanssa, koska haluan, että se on mun. Sitten kun eroaisin, niin se ois vapaa.

 

Ja mä todellakin toivon, että mun läheisimmät ystävät (myös sisko ) kunnioittaisivat näitä mun tunteitani niin etteivät mieheen sekaantuisi.

Juu ja mieshän on vietävissä kuin pässi narussa. Entäpä jos miehesi kokisikin, että siskosi olisi hänen elämänsä rakkaus. Et kai omalta elämäsi rakkaudelta kiellä elämänsä rakkautta löytämästä? Aika itsekästä.

Mä uskon, että mun mieheni arvostaisi meidän välejä siinä määrin että antaisin naisten mennä, ja tulla, ja mennä taas jos ovat mennäkseen. Suoraan sanottuna on todella vaikea kuvitella, että löytäisi jonkun toisen elämänsä rakkauden kuin mut.
Mutt kuten sanottu: esikoisen isän kanssa eu tälläistä tunnelatausta ollut ikinä, joten varmasti tilanne hänen kohdallaan olisi toinen.

Ehkä sun tunteet johtuukin nimeomaan siitä, että te olette onnellisesti naimisissa ja rakastuneita toisiinne. Ajatus miehestä siskosi kanssa tuntuu liian utopiselta. Kun taas tämän ap:n sisko on eronnut, koska ei rakastanut enää miestään. Silloin hän ei varmaan suhtaudu miehensä ja siskonsa yhteiselämään yhtä jyrkästi vaan on jopa onnellinen heidän puolestaan

Ihan samoin kuin sinäkin kirjoitat, että tilanne olisi aivan toinen ex-miehesi kohdalla.

 

Mä ajattelen taas, että sisaruus on sellasta, että rakastetaan sitä siskoa aina, huolimatta siitä, mitä tapahtuu ja että siinä on sellanen side, ettei sitä riko mies.

Niin yleensä tehdäänkin, mutta mun mielestä siihen liittyy myös toisen kunnioittaminen, eli ei se "kaikenkestävä" rakkaus anna lupaa tehdä mitä vaan toiselle. Tarvis myös ajatella että miten voi olla loukkaamatta toista. Jos se entisen kanssa yhteen meno ei loukkaa, niin mikäs siinä sitten, mutta idea onkin se et asiasta tarvis ottaa selvää ja huomioida tärkeän ihmisen tunteet teoissaan. Vai onko se rakkaus on pitkämielinen ja kaiken se kestää ja kaiken se kärsii otettu turhan kirjaimellisesti?

 

Meijän yhessä olo aikanaan ei ollut mahollista ihan syystä, mitä en voi eritellä ettei tunnisteta.

eikä meillä silloin mitään kummosia tunteitakaan mukana ollu, vahvaa ihastusta.

Uskon kyllä, että mies oli siskooni rakastunut ja tulee aina hänestä jollain tavalla välittämäänkin. Asia on selvä.

Mutta minkäs mä tunteilleni mahdan. Uskokaa huvikseen että tämä on vaikea asia, todennäköisesti asia jääkin tähän. Mä en missään tapauksessa tahdo siskoani satuttaa!

Mutta kun miettii, siskoni ei mitenkään erityisen voimakkaasti ko.mieheen ikinä rakastunut ole ollutkaan, hänen mukaansa se on ollut semmosta virranmukana menemistä. Häät, lapsi ja oma talo, kaikki tuli mukaan vain siksi kun kuulemma niin pitkässä suhteessa kuluukin olla.

 

Mä ajattelen taas, että sisaruus on sellasta, että rakastetaan sitä siskoa aina, huolimatta siitä, mitä tapahtuu ja että siinä on sellanen side, ettei sitä riko mies.

Minusta se siskon rakastaminen on juuri sitä, että ei mene panemaan sen lasten isän kanssa.

 

Mä ajattelen taas, että sisaruus on sellasta, että rakastetaan sitä siskoa aina, huolimatta siitä, mitä tapahtuu ja että siinä on sellanen side, ettei sitä riko mies.

Niin yleensä tehdäänkin, mutta mun mielestä siihen liittyy myös toisen kunnioittaminen, eli ei se "kaikenkestävä" rakkaus anna lupaa tehdä mitä vaan toiselle. Tarvis myös ajatella että miten voi olla loukkaamatta toista. Jos se entisen kanssa yhteen meno ei loukkaa, niin mikäs siinä sitten, mutta idea onkin se et asiasta tarvis ottaa selvää ja huomioida tärkeän ihmisen tunteet teoissaan. Vai onko se rakkaus on pitkämielinen ja kaiken se kestää ja kaiken se kärsii otettu turhan kirjaimellisesti?

Mutta kun ei sisko voi omistaa sitä entistä avomiestään. Tota loukkaantumista käytetään aseena ja sillä ohjaillaan toisia ihmisiä.

 

On mulla sisko. Vaikka se olis mun miehen kanssa, niin se ois mun sisko kuitenkin. Onhan se nyt ymmärrettävää, että jos minulla on minun miehelle sopivat geenit, niin luultavasti niin on minun siskollakin. Oikeastaan minua loukkaisi, jos mies ei näkisi minun siskossa mitää viehättävää. Ja senhän takia mä olen oman mieheni kanssa, koska haluan, että se on mun. Sitten kun eroaisin, niin se ois vapaa.

Jos todella näin suvereenisti ajattelet, niin et varmana panisi pahaksesi vaikka mies kävisi väähn nusasemassa siskoasi teidän suhteenne aikana, sehän vana ihastui niihin ihaniin geeneihin, vai kuinka?

Kyllähän sitä miestä voi vähän siskolle jakaa kun se on niin kovin rakas...