Rakastuminen vanhempaan mieheen

[yli nelikymppinen]

OLen ollut naimisissa jo yli kaksikymmentä vuota. Elämä tasaista, olen mieheni kanssa yhdessä vain koska joskus on menty naimisiin ja meillä on yhteinen yritys ja yhteiset, nyt jo osin aikuistuneet lapset. Yrityksemme on ainut syy miksi olen naimisissa.

Olen tuntenut miehen. johon nyt olen tainnut rakastua, jo koko aikusikäni. Mies asuu aika lähellä, harrastamme ja olemme kiinnostuneita samoista asioista. Mies sanoikin minulle jo kesällä useampaankin kertaan että meidän olisi varmaan hyvä olla yhdessä koska puhumista riittää ja mielenkiinnon kohteet on samanlaisia.

Hän on myös naimisissa, ollut jo nelisenkymmentä vuotta. On siis kaksikymmentä vuota itseäni vanhempi muta se ei minua haittaa. Hän joskus sanoo että miten minä koen kun vanha mies soittelee..

Sen tiedän että koskaan ei välillämme voi olla enempää kuin salassa vietetyt hetket. Ja tiedetään molemmat että on väärin tapailla muta silti haluamme nähdä toisiamme. Hän sanookin aina tavattuamme että nyt taas jaksaa kotonaoloa monta päivää. Niin ja seksiä emme ole harrastaneet joten missä se pettämisen raja sitten menee.

Mitä mieltä olette tällaisesa ystävyydestä?

 

[Äidin blogi]

OLen ollut naimisissa jo yli kaksikymmentä vuota. Elämä tasaista, olen mieheni kanssa yhdessä vain koska joskus on menty naimisiin ja meillä on yhteinen yritys ja yhteiset, nyt jo osin aikuistuneet lapset. Yrityksemme on ainut syy miksi olen naimisissa.

Olen tuntenut miehen. johon nyt olen tainnut rakastua, jo koko aikusikäni. Mies asuu aika lähellä, harrastamme ja olemme kiinnostuneita samoista asioista. Mies sanoikin minulle jo kesällä useampaankin kertaan että meidän olisi varmaan hyvä olla yhdessä koska puhumista riittää ja mielenkiinnon kohteet on samanlaisia.

Hän on myös naimisissa, ollut jo nelisenkymmentä vuotta. On siis kaksikymmentä vuota itseäni vanhempi muta se ei minua haittaa. Hän joskus sanoo että miten minä koen kun vanha mies soittelee..

Sen tiedän että koskaan ei välillämme voi olla enempää kuin salassa vietetyt hetket. Ja tiedetään molemmat että on väärin tapailla muta silti haluamme nähdä toisiamme. Hän sanookin aina tavattuamme että nyt taas jaksaa kotonaoloa monta päivää. Niin ja seksiä emme ole harrastaneet joten missä se pettämisen raja sitten menee.

Mitä mieltä olette tällaisesa ystävyydestä?

Pidä hänet ystävänä.
Kaikella rakkaudella, 10.v päästä olet hänen omaishoitajansa, kun itse olet vielä "vireessä".

Lähelläni on muutama pari 20.v ikäerolla ja kllä se on nainen joka hyvinvoivana hoitaa vanhaa miestä.

Ei siinä mitään, jos kuuntelet sydämesi ääntä, mutta siinä pisteessä kun toinen tarvitsee apua ja turvaa, ei voi jättää miestä yksin vanhuuden veneeseen.

Hänellä on nyt vaimo, joka vanhenee hänen kanssaan, tuntee pitkällä ajalla. Kuka ties, sinäkin olet "ukkokullan" yksi harharetki "ikuiseen nuoruuteen" ja vaimo kotona kiikkustuolissa neuloo kolmanteen polveen sukkia lahjaksi.

Asiaa kannattaa katsoa monelta suunnalta.

Mutta...jos olisin itse aivan, aivan rakastunut, en kuuntelisi muita, kuin sydäntäni.

 

[ap1]

Olisko muunlaisia näkökantoja asiaan?

 

["Mie"]

Onko se rakastumista vai ihastumista? Itsellä tilanne että olen yli 20v ollut naimisissa, rakastan miestäni. Olen likemmäs 50v. Työpaikalla liki 60v naimisissa oleva mies ihastunut minuun. Olemme ystäviä, työkavereita. Molemmilla on toistensa puh.numerot. Mies elättelee tulevaisuudessa meidän välillä olevan muutakin kuin ystävyyttä, mutta tiedän ettei niin tule tapahtumaan, koska en aio sotkea kummankaan liittoa. Ihastunut olen, mutta siihen se saa jäädä. Nyt tuntuu vaikealta, mutta näitä tulee ja menee.

 

[***]

Ei tuossa ikäerossa minusta mikään ongelma ole, mutta tavassanne toimia sitten senkin edestä. Minusta sinä olet pettänyt miestäsi ja "ystäväsi" vaimoaan vaikka seksiä ei ole ollutkaan. Minusta olisi kuvottavaa, että joku sanoisi minulle, että nyt taas jaksaa kotona vaimoaan kun olisi saanut viettää hetken kanssani. Eihän tuo mies arvosta yhtään vaimoaan.

 

[lakaisukone]

Ei tuossa ikäerossa minusta mikään ongelma ole, mutta tavassanne toimia sitten senkin edestä. Minusta sinä olet pettänyt miestäsi ja "ystäväsi" vaimoaan vaikka seksiä ei ole ollutkaan. Minusta olisi kuvottavaa, että joku sanoisi minulle, että nyt taas jaksaa kotona vaimoaan kun olisi saanut viettää hetken kanssani. Eihän tuo mies arvosta yhtään vaimoaan.

Niin. Eiköhän yksi avioeroihin johtava syy ole arvostuksen ja kunnioituksen puute. Joka taas on seurausta jostain? Sinusta tuo miehen puhe saattaa kuullostaa kuvottavalta mutta et liene kuullut sellaista kommenttia koskaan.

Ap, "Äidin blogi" kirjoitti mielestäni ihan asiaa. Mulla on tavallaan "oma lehmä ojassa" tässä, tiedostan realiteetit mutta minkä rakkaudelle voi. Sinuna pitäytyisin toistaiseksi ihastusasteella.

 

["Mie"]

Ei tuossa ikäerossa minusta mikään ongelma ole, mutta tavassanne toimia sitten senkin edestä. Minusta sinä olet pettänyt miestäsi ja "ystäväsi" vaimoaan vaikka seksiä ei ole ollutkaan. Minusta olisi kuvottavaa, että joku sanoisi minulle, että nyt taas jaksaa kotona vaimoaan kun olisi saanut viettää hetken kanssani. Eihän tuo mies arvosta yhtään vaimoaan.

Samanlaisia puhuu työkaverini...ennen kuin lähden töistä, niin vielä viimeiset pitkät silmäykset että jaksaa kuulemma pitkän illan kotona kunnes taas aamulla näemme. Nyt jäin viikon lomalle ja se kuulemma tuottaa hänelle tuskaa. Töissä muutama hlö kysynyt että onko meillä jtn, mutta ei meillä ole. Mies sanoo samoin, mutta höpöttää myös että ei vielä, mutta pian on.

 

[ap1]

Huomaan kyllä itsekin etä kun muutama päivä kuluu eten näe häntä tai puhuta puhelimessa niin ikävä tulee. Odotan että koska nähdään.Joten taidan olla enemmänkin ihastunu kuin edes itselleni myönnän. Nyt tiedän hänen olevan vaimonsa kanssa "pakollisella" reissulla emmekä voi nähdä mutta muutaman päivän päästä.. Odotan jo kovasti.

 

[dddd]

Huomaan kyllä itsekin etä kun muutama päivä kuluu eten näe häntä tai puhuta puhelimessa niin ikävä tulee. Odotan että koska nähdään.Joten taidan olla enemmänkin ihastunu kuin edes itselleni myönnän. Nyt tiedän hänen olevan vaimonsa kanssa "pakollisella" reissulla emmekä voi nähdä mutta muutaman päivän päästä.. Odotan jo kovasti.

Veikkaan, että olet ennemmin ihastunut siihen tunteeseen, jotan miehen ihailu saa sinussa aikaan.

 

[dddd]

Pidä hänet ystävänä.
Kaikella rakkaudella, 10.v päästä olet hänen omaishoitajansa, kun itse olet vielä "vireessä".

Lähelläni on muutama pari 20.v ikäerolla ja kllä se on nainen joka hyvinvoivana hoitaa vanhaa miestä.

Ei siinä mitään, jos kuuntelet sydämesi ääntä, mutta siinä pisteessä kun toinen tarvitsee apua ja turvaa, ei voi jättää miestä yksin vanhuuden veneeseen.

Hänellä on nyt vaimo, joka vanhenee hänen kanssaan, tuntee pitkällä ajalla. Kuka ties, sinäkin olet "ukkokullan" yksi harharetki "ikuiseen nuoruuteen" ja vaimo kotona kiikkustuolissa neuloo kolmanteen polveen sukkia lahjaksi.

Asiaa kannattaa katsoa monelta suunnalta.

Mutta...jos olisin itse aivan, aivan rakastunut, en kuuntelisi muita, kuin sydäntäni.

Tämä on niin totta. Monelle käy niin kuin Nina Mikkoselle. Varmasti on ex-vaimo helpottunut, kun ei tarvinnut ryhtyä omaishoitajaksi, vaan pääsi petollisesta niljakkeesta eroon.

 

[ap1]

[QUOTE="Mie";30353538]Onko se rakastumista vai ihastumista? Itsellä tilanne että olen yli 20v ollut naimisissa, rakastan miestäni. Olen likemmäs 50v. Työpaikalla liki 60v naimisissa oleva mies ihastunut minuun. Olemme ystäviä, työkavereita. Molemmilla on toistensa puh.numerot. Mies elättelee tulevaisuudessa meidän välillä olevan muutakin kuin ystävyyttä, mutta tiedän ettei niin tule tapahtumaan, koska en aio sotkea kummankaan liittoa. Ihastunut olen, mutta siihen se saa jäädä. Nyt tuntuu vaikealta, mutta näitä tulee ja menee.[/QUOTE]

En tiedä itsekään onko tunne rakastumista vai ihastumista. Mutta hänen seurassaan on vain niin helppo ja luonteva olla. Vaikka ollaan hiljaakin niin on ihan hyvä olla eikä ole pakottavaa tarvetta keksiä sanottavaa. Hän on kertonut elämästään paljon, tietää minusta paljon sellaisia asioita joita ei juurikaan muut tiedä. Ei koskaan arvostele muita eikö esitä mitään ja uskaltaa myöntää jos ei tiedä jotain.

Olen oman mieheni kanssa aina ollut se joka on antanut joka asiassa periksi. Siis ihan pienissäkin. Hän on vain kävellyt ylitseni. Sekä lyöny niillä asioilla jotka olen joskus hänelle kertonut. Jos tajuatte mitä tarkoitan.Esim. isäni itsemurha on hyvin kipeä paikka itselleni vieläkin vaikka aikaa on kulunut jo vuosikymmeniä. Välillä mieheni toikaisee että "hullu tappoi itsensä" tai sitten syyttää äitiäni tapahtuneesta.

Joskus mieinkin että etsinkö tästä miehestä tavallaan isähahmoa itselleni, turvaa jonka luona on hyvä olla. Mutta kuitenkin tunteeni ovat enemmän miehen ja naisen välisiä kuin mitään muuta. Ja toisaalta taas kaikkea sitä.