O
onnetonrakastunut
Vieras
Eli siis tilanne on tämä että mun mielestä mulla ja mun miehellä ei oo enää mitään muuta yhteistä kun lapsi, avoliitossa siis asustellaan. Tottakai tiesin että se järisyttävin alkuhuuma katoaa joskus, mutta meiltä on kyllä hävinnyt kaikki.
Mä vielä tykkään semmosesta perusarjesta, jos sen keskellä edes joskus joku huomiois, edes suukoin ja halein. Niistä oo tietookaan, saatika että seksiä harrastettais. Yritin pitkän aikaa saada suhteeseen eloa, mutta turhaan. Kun mies tulee kotio, murahtaa hän tervehdyksen, istuu koneelle ja istuu siinä siihen asti kun menee nukkumaan.
Eka just hävis se seksi. Yritin innostaa miestäni monin eri tavoin, mutta turhaan. Seksiä oli sit ehkä kerran kk ja sekin tuntu olevan miehelle pelkkää pakkopullaa. Mielummin hoitelee hommat yksin kun siinä ei tarvi toista huomioida. Suhteen alussa miehelle oli tärkeetä myös mun nautinto, nyt jos satutaan seksiä harrastaan niin se on vaan niin et mies saa ja sillä selvä. Lopulta en oo jaksanu ees ehdottaa. Sitten hävinny ne suukot ja halit. Niitäki saa vaan jos ite meen halaan ja suukottaan..ja sillonkin mies on vaan et hm, taasko? Vaik monta päivää sit viimeks pussattiin. Oon yrittäny keskustella, mutta siihenkin mies monesti tokasee et no mistä me ny keskusteltais...Oon niin totaalisen kyllästynyt. Aikani yritin pitää suhdetta elossa, mutta turhaan.
No kuvioihin sit tuli yks toinen mies. Jota oon aina kattonu sillä silmällä, mut siis siihen sit jäänykkin..tähän asti. Eksyttiin samoihin kemuihin, mut siis selvinpäin oltiin niin keskusteltiin pitkään ja jo se keskustelu sai perhoset pyöriin vatsassa. Kunnes ilta sit päätty että mies anto mulle niin intohimosen suudelman et hyvä ku en pökertyny siihen paikkaan..Tän jälkeen en oo saanu hetkenkään rauhaa mielessäni. Ajatellut vaan sitä miestä ja sitä suudelmaa. Tiedän tän miehen siis hyvin ettei siis mikää ihan tuntematon. Oon ihan hukassa tän asian kanssa. Kun lapsi mieheni kanssa saatettiin alulle olin varma että olen löytänyt sen oikean, kunnes kaikki muuttunut. Rakastan miestäni, mutta nyt rakkaus on hiipunut enemmänkin semmoseks ystävyydeks. Mies vannoo rakkauttaan mulle, enimmäkseen kyl humalassa..heh..musta tuntuu et oon kaikkeni jo yrittänyt..kun me ei enää ees riidellä. Hassua sanoo mut sekin olis jo jotain..ainaki tietäsin et mies vielä jotakin tuntee mua kohtaan.
En toki sano et heti tän toisen miehen kainaloon hyppäisin jos mieheni kanssa erottais, mutta kun mielessä on vaan kysymykset, mikä on oikein tai väärin. Miehelle kun tää meijän tilanne on ok..tää on kuulemma sitä perusarkea, mikä musta ei pidä kyl paikkaansa. Pysyäkkö huonossa suhteessa ettei loukkaisi miestä..vaikka tietää että olisi onnellisempi jossain muualla..Taas taitaa olla uneton yö tulossa..Tietysti haluan myös lapsen parasta ajatella. Ehjä perhe tietysti se paras, mutta jos ainakin toinen vanhempi on onneton niin eikö se vaikuta myös lapseen..hmm..apua...
Mä vielä tykkään semmosesta perusarjesta, jos sen keskellä edes joskus joku huomiois, edes suukoin ja halein. Niistä oo tietookaan, saatika että seksiä harrastettais. Yritin pitkän aikaa saada suhteeseen eloa, mutta turhaan. Kun mies tulee kotio, murahtaa hän tervehdyksen, istuu koneelle ja istuu siinä siihen asti kun menee nukkumaan.
Eka just hävis se seksi. Yritin innostaa miestäni monin eri tavoin, mutta turhaan. Seksiä oli sit ehkä kerran kk ja sekin tuntu olevan miehelle pelkkää pakkopullaa. Mielummin hoitelee hommat yksin kun siinä ei tarvi toista huomioida. Suhteen alussa miehelle oli tärkeetä myös mun nautinto, nyt jos satutaan seksiä harrastaan niin se on vaan niin et mies saa ja sillä selvä. Lopulta en oo jaksanu ees ehdottaa. Sitten hävinny ne suukot ja halit. Niitäki saa vaan jos ite meen halaan ja suukottaan..ja sillonkin mies on vaan et hm, taasko? Vaik monta päivää sit viimeks pussattiin. Oon yrittäny keskustella, mutta siihenkin mies monesti tokasee et no mistä me ny keskusteltais...Oon niin totaalisen kyllästynyt. Aikani yritin pitää suhdetta elossa, mutta turhaan.
No kuvioihin sit tuli yks toinen mies. Jota oon aina kattonu sillä silmällä, mut siis siihen sit jäänykkin..tähän asti. Eksyttiin samoihin kemuihin, mut siis selvinpäin oltiin niin keskusteltiin pitkään ja jo se keskustelu sai perhoset pyöriin vatsassa. Kunnes ilta sit päätty että mies anto mulle niin intohimosen suudelman et hyvä ku en pökertyny siihen paikkaan..Tän jälkeen en oo saanu hetkenkään rauhaa mielessäni. Ajatellut vaan sitä miestä ja sitä suudelmaa. Tiedän tän miehen siis hyvin ettei siis mikää ihan tuntematon. Oon ihan hukassa tän asian kanssa. Kun lapsi mieheni kanssa saatettiin alulle olin varma että olen löytänyt sen oikean, kunnes kaikki muuttunut. Rakastan miestäni, mutta nyt rakkaus on hiipunut enemmänkin semmoseks ystävyydeks. Mies vannoo rakkauttaan mulle, enimmäkseen kyl humalassa..heh..musta tuntuu et oon kaikkeni jo yrittänyt..kun me ei enää ees riidellä. Hassua sanoo mut sekin olis jo jotain..ainaki tietäsin et mies vielä jotakin tuntee mua kohtaan.
En toki sano et heti tän toisen miehen kainaloon hyppäisin jos mieheni kanssa erottais, mutta kun mielessä on vaan kysymykset, mikä on oikein tai väärin. Miehelle kun tää meijän tilanne on ok..tää on kuulemma sitä perusarkea, mikä musta ei pidä kyl paikkaansa. Pysyäkkö huonossa suhteessa ettei loukkaisi miestä..vaikka tietää että olisi onnellisempi jossain muualla..Taas taitaa olla uneton yö tulossa..Tietysti haluan myös lapsen parasta ajatella. Ehjä perhe tietysti se paras, mutta jos ainakin toinen vanhempi on onneton niin eikö se vaikuta myös lapseen..hmm..apua...
