Rakastuin syvästi mieheen, joka ei vastaa ulkoiselta olemukseltaan

sellaiselta keneen olisin uskonut rakastuvani. Tutustuttuani häneen, rakastuin luonteeseen ja silmissäni alkoi näyttämään maailman komeimmalta. Kaverini tokaisi kerran, no kunhan alkuhuuma menee ohi alkaa todellisuus tulla vastaan ts. etten pidä enää komeana ja hylkään tämän. Minua loukkasi ja voiko tosiaan silmäni aueta joku päivä?

 

ulkonäköönkö sitä pitääki rakastua?

 

yleensä monet ulkoisesti komeat ovat sisäisesti itteään täynnä. eiköhän se ole tärkeämpää mitä on korvien välissä.

 

Äläpä kuuntele kauheasti muiden kommentteja. Mutta on kyllä tosiaan rumasti sanottu. Ihan tarkoituksellaankohan hän jostain syystä halusi loukata.

 

Olet rakastunut juuri oikealla tavalla! Ulkonäkö on sivuseikka ja oikea rakkaus ei siihen katso. Oma mieheni on komea (muidenkin kuin omasta mielestä , mutta ei todellakaan vastannut unelmamiestäni tavatessamme. Nykyään tykkään, että hän on juuri unelmamies, myös ulkoisesti. Yhdessä olemme olleet 8,5vuotta!

 

Pidä rakkaus elossa, kyllähän kenen vaan naama alkaa tympiä ennenpitkää, jos rakkaus kuolee.

 

No jos se on se yks maajussi joka minuakin riias, niin pidä varas!

 

Sanoisin että olet tosiaankin rakastunut itse mieheen, kuten pitääkin. Liian moni rakastuu vain ulkokuoreen.

Anna palaa!

 

Kyllä ne komeatkin miehet rupsahtavat iän myötä ja sitten ei ole enää edes sitä ulkonäköä johon on ihastunut, mutta jos on ihastunut sisäiseen kauneuteen, niin se säilyy helpommin. ja rakkaus ei ole valmis paketti, joka säilyy kaapin päällä hyvänä ja pölyttymättä, vaan sitä pitää hoitaa. Onnea!