rakastatko miehesi lasta/lapsia?

Nyt käsi sydämelle siskot. Voiko kukaan oikeasti Rakastaa miehensä lasta/lapsia? Jotkut täälläkin väittää, että rakastaa kuin omiaan, mutta mä en kyllä siihen oikein usko.

Itse tykkään mieheni lapsesta, niinkuin (melkein) kaikista lapsista yleensäkin, mutta en missään nimessä rakasta.

 

En myöskään rakasta,enkä tule koskaan rakastamaan.Mutta pidän myös lapsesta,ainakin useimmiten.
Hankaluutta tuottaa se,että lapsella pitäisi olla joku erityisasema siksi että on meillä vaan joka toinen vkonloppu.Mielestäni kaikilla lapsilla taustasta tai iästä huolimatta pitää olla samat säännöt!
Ja mielestäni perheessä ei tule elää niin kuin lapsi sanelee vaan aikuinen päättää,vaikka tietysti ottaa lapsen mielipiteet huomioon.

 

Olen samaa mieltä kuin "mie", mitä kodin sääntöihin ja tapoihin tulee.
Meillä tulee aina välillä yhteentörmäyksiä, koska kahden eri kodin tavat ovat kovin erilaiset. Minun mielestäni kouluikäisten pitäisi jo osata itse tehdä tiettyjä asioita, esim. vuoteen petaaminen. Ymmärrän vielä sen, että käskemättä ei mitään tapahdu, mutta en sitä, että pitää perässä vahtia ennen kuin mitään tosiaan tapahtuu. :headwall:
Mutta näin on tehtävä, hiusten harjaamisesta lähtien lähtien. Ilmeisesti äidin luona näiden TYTTÖJEN ei tarvitse edes itse hiuksiaan aamuisn harjata \|O
Minua ärsyttää kun lapsita ei koskaan vaadita mitään. Ja näistä lapsista sen todentotta huomaa: niin passattuja ovat! Kaikki tehdään puolesta, edes omia mielipiteitä heillä ei ole, eipä siis omaa ajatteluakaan! On vain äidin mielipide ja ajattelumalli.

Ei, en todellakaan rakasta mieheni lapsia. Joskus pidän heistä. Joskus vain siedän. Enempää ei mies vaadikaan, mikä on todella hienoa häneltä; hän ymmärtää, että rakkaus on tunne, joka syntyäkseen ja muodostuakseen vaatii aikaa ja yhteistä historiaa ja yhdessäoloa, vastuutakin.
On ollut ajanjaksoja, jolloin en ole edes sietänyt näitä mieheni lapsia. Lapset ovat mennä porskuttaneet kuin sokeat kanat, miehellä ja minulla on ollut tiukempaa.

 

En rakasta niin paljon kuin omaani mutta tykkään kyllä TOSI paljon , en tiedä missä se rakkauden ja tykkäämisen raja menee. Säännöistä olen tarkka etten omaani suosi vaan kohtelen lapsia tasavertaisesti. Olen poikapuolelleni sanonut että on tärkeää että heitä kohdellaan tasavertaisesti , että jos joskus tuntuu etten niin tee , saa tulla heti sanomaan niin keskustellaan ja korjataan asia.

 

Samoja tunteita kuin edellisellä, tykkään TOSI paljon ja mun mielestä se on jo rakastamista - ainakin tavallaan. Raja on tosiaan häilyvä.

Joskus olen miettinyt, mikä olisi mielipiteeni, jos pitäisi päättää, tuleeko lapsi kokonaan meille asumaan. Siinä kai se rakastaminen mitataan... En ole osannut päättää, mitä tuossa tilanteessa sanoisin tai tekisin...

Sitä en tiedä pystynkö oman ja miehen lapsen tasavertaiseen kohteluun koskaan. Ainakin yritän.

Meillä menee niin, että molempien lasten äidit taitavat olla kasvatuksessa samoilla linjoilla, isä on se joka ottaa löysemmin. Se rasittaa etälapsen kohdalla paljon enemmän kuin oman!

Mutta mitään hiusten harjaamista, vessan vetämistä, valojen sammuttamista tai muutakaan ei todellakaan tapahdu, ellei erikseen vaadita ja vahdita. Saa nähdä käykö oman kanssa samalla tavalla. Helposti kai niin käy, jos lapset kasvavat "ainoana" lapsena.

 

Minunkin mielestäni kouluikäisten pitää osata tehdä itse asioita,jotain muutakin kuin vinkua ja valittaa.
Kyllä,olen valinnut miehen jolla on lapsi,enkä häntä pois vaihda vaikka välillä on niin saa...nan rankkaa.Lapsi meillä kuitenkin vain joka toinen vkonloppu.Olen myöskin miettinyt että mitä jos lapsi muuttaisi meille.Ensimmäinen ajatus on että ei missään nimessä tai lähden vaihdossa.Toisaalta voisi olla helpompaa kun pääsisi syntymään oikea päivärytmi ja hampaatkin pitäisi harjata monena päivänä peräkkäin!!!
Joo mutta lähtisin kuitenkin vaihdossa ainakin vielä kun yhteisiä lapsia ei ole.

 

en rakasta.vuosi sitten kun sain oman lpseni tajusin mitä se äidin rakkaus oikeasti on.ei toisen lapsia voi rakastaa kuin omiaan.en usko siihen.
varsinkaan jos tulin kuvioihin kun lapset oli 5 ja 7 vuotiaat.uskon että jos vauvasta asti on ollut mukana vaikkakin toisen lapsen elämässä asunut samassa perheessä niin silloin voi rakastaa muttei kyllä muuten.

 

\

Hankaluutta tuottaa se,että lapsella pitäisi olla joku erityisasema siksi että on meillä vaan joka toinen vkonloppu.Mielestäni kaikilla lapsilla taustasta tai iästä huolimatta pitää olla samat säännöt!

En rakasta minäkään. Yritän edes pitää. Sekin tuntuu ylivoimaiselta :'(

 

En.Ei toisen lapsia pysty rakastamaan niinkuin omaansa.Kyllä se tunne mikä syntyy,kun lapsi kasvaa massussa on niin vahva et sellaista ei saa aikaiseksi toisen lapsen kanssa.

 

No, mieheni kaksi vanhinta tytärtä (10- ja 11-vuotiaat nyt) ovat asuneet meillä yli viisi vuotta. Heitä olen oppinut rakastamaan. Vaikeuksien jälkeen. MUTTA. Miehelläni on vielä kaksi muuta lasta (toisen naisen kanssa kuin tyttöjen äidin), ja heitä en todellakaan voi sietää. On jo vaikeuksia kestää ne pienet hetket, kun lapset ovat meillä. Ällöän ja inhoan näitä toisia lapsia. Yhteisiä lapsia meillä ei vielä ole. Meillä asumattomia lapsia en tule koskaan rakastamaan.

 

pidän mieheni lapsista mutta en voi sanoa rakastavani. He tosin ovat jo 11v, 17v ja 19v ja olemme olleet uusperheenä jo 10 vuotta. Vanhin asuu meillä ja kaksi muuta käyvät tai kävivät ensin joka toinen viikonloppu( nuorin käy vieläkin) mutta vanhempi 17v ei enän useinkaan käy... on opiskelemassa aika kaukana ja hänellä alkaa olla muut menot. Meillä asuva 19v eimyöskään vieraile äidillään kuin kerran , pari puolessa vuodessa. Suhteeni lapsiin on ok ja mitään riitoja ei koskaan ole ollut. Mukavia lapsia ovat ja pidän kovasti heistä, mutta rakasteminen on ihan toinen juttu! Yhteisiä lapsia rakastan yli kaiken. Minusta mieheni lapsia kuuluu rakastaa heidän omat isänsä ja äitinsä. Niin ainaki tekee mieheni ja varmaan myös heidän äitinsä.

 

Juu, mulla kaks omaa lasta ja miehellä kaks. Asutaan kaikki saman katon alla. Tykkään miehen lapsista, mut samanlaista rakkaussuhdetta en ole viel pystynyt luomaan kuin omiini.. Lasten äidin käytös on rassannut, vaikka en haluais, et se vaikuttas mitenkään lasten ja mun väleihin. Kai se aika kasvattaa mun ja lasten suhdetta, aikaa on kulunut vajaa kolme vuotta. Mä olen luonteeltani viel niin heikkokin, et pahoitan mieleni, (vaikka en sitä lapsille edes näytä) kun oma äiti on "kaikessa parempi ja ihanampi..." saan kuulla sitä hehkutusta kaiken aikaa. Me kuitenkin mieheni kanssa tehdään se arjen rankka työ ja molempien lapset käyvät toisten vanhempien luona silloin tällöin, jolloin he viettävät "luksusaikaa". Kyllähän se hermoja välillä kiristää, mut minä olen pystynyt suhtautumaan ihan neutraalisti... Pyrin kohtelemaan kaikkia lapsia samalla tavalla ja haluan, että meillä olisi hyvät välit lasten kanssa. Onko muilla vastaavia kokemuksia? Ois kiva vaihtaa ajatuksia, kuinka kaikesta selviää...

 

mä kyllä rakastan miehenkin lapsia, mutta ei se ihan samanlaista ole kuin rakkaus omaan. Ja mulla kans välillä pääsee äidin sössimiset vaikuttamaan lasten ja mun suhteeseen - ikävää, mutta minkäs sille tekee, että ei voi itsekään tunteettomana pysyä - jos niin tekisin, tuskin saisin aikaan lapsiinkaan mitään suhdetta. Lapset ovat oikein ihania, mutta kun äidille sattuu manipulointivaihe päälle, niin ole siinä sitten, ja ei tietenkään saisi pahaa sanaa äidistä sanoa... Välillä kiukuttaa myös se että kun äiti ei ole lapsille kotona äiti vaan enemmän kaveri, niin tuntuu että meillä pitäisi korjata kymmenessä päivässä kaikki se mitä lapset kotonaan kärsivät ja mistä jäävät paitsi, kun ei kukaan huolehdi ja elää kuitenkin ihan sitä normaalia elämäämmekin. Hyvähän se on että lapset ovat omatoimisia, mutta ei ehkä kuitenkaan oikein että 11 v. isosisko huolehtii, että pikkuveli saa iltapalaa ja pesee hampaat jne... Kummasti sitä vain eteenpäin aina mennään.

 

Käsi sydämellä vastaan että en rakasta.Useimmiten pidän häntä ärsyttävänä koska hän on vailla kuria,isänsä hemmottelee pilalle ja lapsi käyttäytyy meillä ollessa kuin Euroopan kuningatar jota kaikkien pitää palvoa ja palvella.Ei oikein tahdo sopia yhteen sen kanssa että minulla on omiakin lapsia.Säännöt ja kuri ei koske miehen lasta ja mitään ei saisi sanoa koskaan tälle lapselle.Meillä onkin usein riitaa siitä kun minun mielelstäni minun kodissani kaikki lapset elää samoilla säännöillä ja se ei sovi miehelle eikä tämän lapselle.
Omat lapset kärsii ja pistää vastaan kun yhden ei tarvitse totella.

 

En rakasta.Vaikea edes sietää välillä vaikka kuinka yritän järjellä ajatella.Miehen exällä on 2 lasta.Molemmat hän on tehnyt miehiltä "salassa" yrittäessään pitää miehet luonaan(kyllä kyllä,käytän pillereitä...)Pojan isä ei ole missään tekemisissä poikaan tai tähän exään.Maksaa kyllä elatusmaksut.Mieheni epäilee että tyttö ei ole hänen.Exä ei suostu isyystestiin...Tyttö on luonamme joka toinen viikonloppu.Kaikki tytön haut ja muut pitäisi mennä niin kuin exä sanoo.Jos emme kykene tai suostu siihen niin exä uhkaa hakea yksinhuoltajuutta jne...Tyttö ei tunnu ymmärtävän että on tullut ISÄLLEEN vaan luulee että on vain jossain hoitopaikassa.Tyttö on myös aivan äitinsä näköinen...Minua ahdistaa että joka toinen viikonloppu meille tulee joku joka muistuttaa minua mieheni menneisyydestä..Tuntuu että emme pääse eteenpäin elämässämme kun joku aina vetäisee meidät takaisin menneisyyteen..Tuntuu kauhealta tuntea näin.En kumminkaan voi tunteilleni mitään.Rakastan miestäni aivan suunnattomasti ja meillä on yhteinen lapsi ja toinen tulossa.Alussa jos en olisi tuntenut miestäni kohtaan näin paljon niin en olisi aloittanut uusperhe elämää.Kohtelen tyttöä kumminkin kuin pitääkin eli en näytä todellisia tunteitani häntä kohtaan.On "huojentavaa" lukea että en ole ainut tunteitteni kanssa.Mieheni ymmärtää ja hyväksyy tunteeni.Luulen että perimmäinen syy tähän on se että olen mustasukkainen ihminen..

 

\

En rakasta.Vaikea edes sietää välillä vaikka kuinka yritän järjellä ajatella.Miehen exällä on 2 lasta.Molemmat hän on tehnyt miehiltä "salassa" yrittäessään pitää miehet luonaan(kyllä kyllä,käytän pillereitä...)Pojan isä ei ole missään tekemisissä poikaan tai tähän exään.Maksaa kyllä elatusmaksut.Mieheni epäilee että tyttö ei ole hänen.Exä ei suostu isyystestiin...Tyttö on luonamme joka toinen viikonloppu.Kaikki tytön haut ja muut pitäisi mennä niin kuin exä sanoo.Jos emme kykene tai suostu siihen niin exä uhkaa hakea yksinhuoltajuutta jne...Tyttö ei tunnu ymmärtävän että on tullut ISÄLLEEN vaan luulee että on vain jossain hoitopaikassa.Tyttö on myös aivan äitinsä näköinen...Minua ahdistaa että joka toinen viikonloppu meille tulee joku joka muistuttaa minua mieheni menneisyydestä..Tuntuu että emme pääse eteenpäin elämässämme kun joku aina vetäisee meidät takaisin menneisyyteen..Tuntuu kauhealta tuntea näin.En kumminkaan voi tunteilleni mitään.Rakastan miestäni aivan suunnattomasti ja meillä on yhteinen lapsi ja toinen tulossa.Alussa jos en olisi tuntenut miestäni kohtaan näin paljon niin en olisi aloittanut uusperhe elämää.Kohtelen tyttöä kumminkin kuin pitääkin eli en näytä todellisia tunteitani häntä kohtaan.On "huojentavaa" lukea että en ole ainut tunteitteni kanssa.Mieheni ymmärtää ja hyväksyy tunteeni.Luulen että perimmäinen syy tähän on se että olen mustasukkainen ihminen..

Mies voi vaatia isyystutkimuksen vaikka äiti kieltäytyisi jos epäilee isyyttään.Tuossa tapauksessa ehdottaisin että testataan koska äiti pistää hanttiin niin kovasti.

 

Ihan samaa kuin muillakin. En rakasta. Joskus pidän, joskus en voi sietää.. :/

 

Myös täällä ollaan samoilla linjoilla, eli en rakasta. Oma lapseni 5-vuotias, mieheni lapsi 10-vuotias. Välillä tuottaa tuskaa edes sietää "vierasta" lasta kotonani, välillä asia on ihan ok ja viikonloppukyläilyt menee ihan kivasti.
Todella vaikeita ihmissuhdekiemuroita tällaiset. Elämässä muuten kaikki hyvin ja rakastan miestäni, mutta en kyllä kestäisi jos hän hakisi poikansa huoltajuutta itselleen ja poika muuttaisi meille, voisi ero tulla..

 

En rakasta, ja ikävä kyllä on sanottava etten meinaa sietääkään...tosin yritän olla näyttämättä tunteitani mieheni tytölle, syytönhän hän tunteisiini on.
Mutta meillä on tuota samaa avuttomuus ongelmaa kuin muutamalla aiemmin kirjoittaneella - tyttö on 8 -vuotias ja hän ei osaa edes pyllyään itse pyyhkiä, saatikka sitten jotain vaativampaa; vaatteet puetaan, ruoat laitetaan nenän eteen, hampaat pestään jne. Tyttö on passiivinen ja flegmaattinen, leikkii ja puuhaa vain jos joku leikittää, mutta minkäänlaista oma-aloitteisuutta ei ole.
Minulla menee hermot sitä passaamista katsellessa, mies tunnustaa ongelman, vaan mikään ei muutu. Ja minä olen tietysti se tarinan paha äitipuoli joka ei ymmärrä...enkä todella ymmärräkään. Yhteinen lapsemme on vasta alle vuoden, mutta huomaa jo nyt, kun siskopuoli tulee kylään, että hänet syrjäytetään samantien, saa nähdä millaista sisar rakkautta hän tulee isompana tuntemaan, jos tämä peli jatkuu. Olen tällä hetkellä täysin kypsynyt koko touhuun ja tytön tuleminen on jo etukäteen kova stressin paikka. Meillä tämä on ainoa asia, mistä tulee miehen kanssa riitaa, ikävä vaan että on aika iso asia. Mutta poikamme takia on pakko yrittää jaksaa ja antaa hänelle paremmat valmiudet elämään kuin siskopuolellaan - sitähän mielestäni taitojen opettaminen on, elämään valmistamista - isä kun ei ole aina passaamassa!!!!

 

\

En rakasta, ja ikävä kyllä on sanottava etten meinaa sietääkään...tosin yritän olla näyttämättä tunteitani mieheni tytölle, syytönhän hän tunteisiini on.
Mutta meillä on tuota samaa avuttomuus ongelmaa kuin muutamalla aiemmin kirjoittaneella - tyttö on 8 -vuotias ja hän ei osaa edes pyllyään itse pyyhkiä, saatikka sitten jotain vaativampaa; vaatteet puetaan, ruoat laitetaan nenän eteen, hampaat pestään jne. Tyttö on passiivinen ja flegmaattinen, leikkii ja puuhaa vain jos joku leikittää, mutta minkäänlaista oma-aloitteisuutta ei ole.
Minulla menee hermot sitä passaamista katsellessa, mies tunnustaa ongelman, vaan mikään ei muutu. Ja minä olen tietysti se tarinan paha äitipuoli joka ei ymmärrä...enkä todella ymmärräkään. Yhteinen lapsemme on vasta alle vuoden, mutta huomaa jo nyt, kun siskopuoli tulee kylään, että hänet syrjäytetään samantien, saa nähdä millaista sisar rakkautta hän tulee isompana tuntemaan, jos tämä peli jatkuu. Olen tällä hetkellä täysin kypsynyt koko touhuun ja tytön tuleminen on jo etukäteen kova stressin paikka. Meillä tämä on ainoa asia, mistä tulee miehen kanssa riitaa, ikävä vaan että on aika iso asia. Mutta poikamme takia on pakko yrittää jaksaa ja antaa hänelle paremmat valmiudet elämään kuin siskopuolellaan - sitähän mielestäni taitojen opettaminen on, elämään valmistamista - isä kun ei ole aina passaamassa!!!!

Ihan totta ei edes pyyhi pyllyään itse ja 8 vuotta???? Miten koulussa käytkö opettaja pyyhkimässä??? Ota asia tosissaan puheeksi miehesi kanssa ja sano että asiaan on tultava muutos, tuo ei ole hyväksi tytölle.
Teidän yhteinen lapsi on vielä niin pieni että väkisinkin syrjään jää leikeistä ... koita kestää. Meillä on seitsemän vuotta eroa miehen pojalla ja meidän yhteisellä tytölla. Itse koen asian niin että poika näkee isäänsä niin paljon vähemmän että on hänellä oikeus viettää laatuaikaa yhdessä kun on täällä joka toinen viikonloppu tyttäremmehän näkee häntä joka päivä. Kun lapsi kasvaa isommaksi pääsee hän mukaan leikkiin , meillä on päässyt jo pitkään ja tyttö on vasta kaksivuotta ja veli ottaa hänet mielellään mukaan leikkin. Kyllä se siitä teilläkin kunhan aikaa kuluu ja lapset kasvaa :hug:

 

Koulussa on kuulemma kouluavustajat sitä varten että pukevat, pyyhkivät yms. Aika pahaa taantumaa on nykylapsissa, jos koulussa ei tarvitse mitään osata - ennenhän oli oltava koulukypsä ja osattava mm. pukea, mutta nyt on tämä avustaja. Näin siis tyttö selittää ja isä nyökyttelee, kukaan muu lähipiirin lapsi ei tällaisia kyllä puhu.
Kiitos kannustuksesta "vierailija" ja mukava kuulla että teillä toimii ja vanhempi veli ottaa lastanne leikkeihin mukaan. Todella toivon meilläkin vielä käyvän niin, mutta ainakin tällä hetkellä tyttö ei halua leikkiä kenenkään nuoremman kanssa (siis kavereiden lasten) kun ei heistä ole hänen passaajikseen - vanhemmat lapset jotka tekevät mitä hän vaatii esim. kantavat reppuselässä yms. kelpaavat kyllä "kavereiksi", minä kutsuisin heitä palvelijoiksi. Valitettavasti osa näistä palvelijoista on sen jo huomannut, eikä meille tulo enää niin kiinnosta.
Isänsä tosiaan myöntää että vähän pielessä taitaa kasvatus olla, mutta muutostakaan ei ole tullut. Joten yritänpä illalla sinnitellä, kun hänen ylhäisyytensä taas saapuu.....

 

\

Koulussa on kuulemma kouluavustajat sitä varten että pukevat, pyyhkivät yms. Aika pahaa taantumaa on nykylapsissa, jos koulussa ei tarvitse mitään osata - ennenhän oli oltava koulukypsä ja osattava mm. pukea, mutta nyt on tämä avustaja. Näin siis tyttö selittää ja isä nyökyttelee, kukaan muu lähipiirin lapsi ei tällaisia kyllä puhu.
Kiitos kannustuksesta "vierailija" ja mukava kuulla että teillä toimii ja vanhempi veli ottaa lastanne leikkeihin mukaan. Todella toivon meilläkin vielä käyvän niin, mutta ainakin tällä hetkellä tyttö ei halua leikkiä kenenkään nuoremman kanssa (siis kavereiden lasten) kun ei heistä ole hänen passaajikseen - vanhemmat lapset jotka tekevät mitä hän vaatii esim. kantavat reppuselässä yms. kelpaavat kyllä "kavereiksi", minä kutsuisin heitä palvelijoiksi. Valitettavasti osa näistä palvelijoista on sen jo huomannut, eikä meille tulo enää niin kiinnosta.
Isänsä tosiaan myöntää että vähän pielessä taitaa kasvatus olla, mutta muutostakaan ei ole tullut. Joten yritänpä illalla sinnitellä, kun hänen ylhäisyytensä taas saapuu.....

Kouluavustajat ei todellakaan ole koulussa sitä varten että käyvät pyyhkimässä kenekään peppua.Nyt kuule sano sille miehen lapselle että jo viisivuotias pyyhkii itse pyllynsä.Miehelle sanot että alkaa teettää lapsella itsellään pukemiset sun muut ja että kannustaa yrittämään.lapset ei ole mitään tyhmiä,lapsi vedättää isäänsä selvästi.Sama meillä on mutta miehen lapsi on vasta viisivuotias.Pyytää isää syöttämään ym. mutta mä olen sanonut että sä olet jo iso tyttö ja opettelet itse tekemään asioita.Lapsi ei tee mitään jos valmiiksi passataan kaikki nenän eteen.Meillä jos likka sanoo että ei jaksa pukea kun pitäis lähteä ulos niin sanon että jos väsyttää niin menet päiväunille kun me muut lähdetään ulos.Kyllä tulee likkaan liikettä vaikka mua mulkoileekin alta kulmiensa.
Meillä tuppaa tuleen sanomista siitä kun miehen muksu saa levittää kaikki lelut muttei mies pistä sitä keräämään niitä.Mä olen laittanu selkeet säännöt,joka ei kerää ei myöskään leiki,sama pätee mun omiin lapsiin.

 

Meillä samoilla linjoilla... Isä taitaa hemmotella lapsia liikaakin. En usko, että viikonloppulapsi äitinsä luona saa samaa "palvelua" kuin meillä. Osaa kyllä itsekin asiat, mutta pitää isää palvelijana aina kun pystyy. Minä tein omalla kohdallani asiasta lopun jo ajat sitten.

Olin ilkeän äitipuolen roolissa siihen saakka kunnes syntyi yhteinen lapsi. Mies väitti, että en pysty pitämään samaa kuria omalle lapselle. Nyt on nähty, että kuri on sama - tai jopa tiukempi - yhteiselle lapselle. Ja samalla tavalla isi hyssyttelee kun äiti komentaa. Ärsyttävää! Mutta onneksi oman lapsen kohdalla tähän voi vaikuttaa paremmin.

Pyrin siihen, että molemmilta lapsilta vaaditaan samat asiat ikä huomioon ottaen. Ja että näyttävät toisilleen hyvää esimerkkiä. Aina tämäkään ei tietenkään onnistu.

 

Ihanaa huomata,etten ole ainoa paha äitipuoli, joka ei välitä miehen lapsesta juuri lainkaan.

 

miehelläni on kolme omaa lasta yksi ekan vaimon kanssa ja kaksi tokan vaimon kanssa ja lapset on kaikki poikia joten aika viliskantteja.Joka toinen viikonloppu ovat meillä aika säännöllisesti.Omia minulla on kaksi yksi edellisestä liitosta ja yksi yhteinen ja voin kyllä sanoa suoraan että en rakasta mieheni lapsia mutta en kyllä vihaakkaan.Välillä on helpompaa ja välillä vaikeempaa mutta elämä on...he ovat silti mieheni lapsia.