Rakastan

[kahta?]

Tiedän, että kirjoitukseni saa teidät vain sanomaan minulle, että kuinka kamala ihminen olen...ja ansaitsenkin sen!

Olen seurustellut neljä vuotta ja vuoden myös asuneet yhdessä. Vielä noin 6kuukautta sitten ajattelin tulevaisuuteni eri tavalla. Kihloihin, naimisiin....elämä hymyilee... Nyt pääni on kuitenkin sekaisin. Tapasin toisen miehen. En ymmärrä vieläkään itseäni, ihan kuin olisin aivan toinen ihminen.
""Toisen miehen"" kanssa olemme tapailleet muutaman kerran. Kyse ei ole sexisuhteesta vaan jostakin syvemmästä.

Otsikossa kirjoitin Rakastaa kahta...rakastaa on kuitenkin väärä sana. Miestäni rakastan....mutta en niin kuin joskus rakastin. ""Toiseen mieheen"" olen ihastunut.
Aluksi luulin, että olen ihastunut tunteeseen/huumaan, mitä alussa aina on, enkä niinkään ihmiseen. Nyt olen huomannut kuvittelevani vuoden päähän hänen kanssaan elämistä.

En halua erota nykyisestä suhteestani...en varsinkaan toisen takia sillä kaikki meillä on aina ollut hyvin. Suhteemme on vain pikku hiljaa arkistunut....ei hellyyden osoituksia, ei huomiota, ei niin hyvää sexiäkään. Me vain olemme ja teemme omia juttuja. Kaipaan sitä että hän katsoisi minua niin että tuntisin itseni tärkeäksi hänelle ja halutuksi. En ole tuntenut sitä tunnetta hänen kanssaan pitkään aikaan. En tiedä haluaisinko loppuelämäni olla suhteessa, jossa olemme kuin kämppikset... Emme ole suudelleet kunnolla vuoteen....

Haluaisinkin kommentteja teiltä pitkäaikaisista suhteista...käykö siinä kuitenkin ajan kanssa näin vai voinko haaveilla suhteesta jossa hellittely yms. säilyy vuosien kuluessa!?!?!? Saa tietenkin muutenkin kommentoida tilannettani... Pääni on niin sekaisin, etten tiedä mitä ajatella. Stressi on niin kova, etten pysty edes syömään...

 

[Mies]

Juu ei mitään muuta kun äijä kiertoon. vaihtamallahan se elämä paranee. ja sitten hetken päästä itketään edellisen perään kun ei se uus ollutkaan se unelmien prinssi... tai sitten murskataan uuden miehen itsetunto ilmottamalla hetken seurustelun jälkeen että aion pitää edelliseen mieheen yhteyttä loppuelämänsä kun se on niin tärkee ystävä. ja vitut sanon minä.

 

[Alonso]

Huomaatko, ettet osaa tehdä kompromisseja suhteessasi. Kukaan ihminen ei ole täydellinen toiselle. Joten jos haet jotain ominaisuuksia tai katseita toisesta miehestä, tosiasiassa olet itse liian tiukasti omien unelmiesi orja. Unelmat rakennetaan niitä ei metsästämällä saa.

 

[helen]

Heletin tyhmä akka, ei osaa arvostaa sitä mitä itellään on tällä hetkellä, luulee että elämä on yhtä huumaa ja ei kestä arjen tuloa suhteeseen, aatelkaa=)))! Fucking bastard!!

 

[anna]

Ei hellyys ja romanssi mihinkään katoa jos niiden eteen tekee töitä. Eikä ihmiset ajaudu tekemään vaan omia juttuja, se on valinta. Sinäkin olet sillä tavalla valinnut tässä parisuhteessasi ja SIKSI teillä on arkista. Ja kun on arkista ja se harmittaa, on paljon helpompi haaveilla ja kuvitella jollekin tapaamastasi hyvästä tyypistä sitä ideaalielämää, jota ei osaa nykyisen kanssa elää.

Kuvittele mitkä ihastuksesi kohteen huonot puolet voisivat olla. Kun niitä joka tapauksessa on ja todennäköistä on, että arki olisi ihan yhtä arkista, vaikkakin erilaista, hänen kanssaan kuin nykyisenkin kanssa.

Silloin kun minä joskus ihastun toiseen ihmiseen, otan vähän etäisyyttä kaikista miehistä eikä ole vaikea muistuttaa mieleen niitä asioita, joita nykysuhteessani arvostan ja joiden vuoksi olen loppuelämäkseni sitoutunut tähän yhteen mieheen. Sitten on aika käyttää sitä toisen miehen takia villinä laukannutta mielikuvitusta oman parisuhteensa parantamiseen.

Tuntuu kyllä aika karmealta, että olette päästäneet parisuhteenne sellaiseen tilaan, ette edes suutele ""säännöllisesti"". Ei ihme, että parisuhdearkenne tuntuu ankealta.

 

[Hauki]

Kirjoituksesi oli aivan kuin minun elämästäni. Parisuhteeni arkistui samalla tavalla kuin sinun. Ihastuin toiseen mieheen, jolta sain runsaasti huomiota ja vastakaikua ajatuksilleni. Tunsin juuri syvää ystävyyttä hänen kanssaan, mikään kiihkeä seksisuhde se ei ollut. Huomasin myös haaveilevani yhteisestä tulevaisuudesta hänen kanssaan...josta tunsin tietysti syyllisyyttä. Tilannetta kesti puoli vuotta, jonka jälkeen päätimme erota 5 vuoden suhteen jälkeen oman mieheni kanssa. Eron jälkeen huomasin, että ""toinen mies"" ei tuntunutkaan enää miltään. Olin vain ollut ihastunut siihen huomioimisen tunteeseen, jota en omalta mieheltäni enää saanut. Sanonta ""kun kahta pidät, molemmat menetät"", piti kohdallani paikkaansa.

 

[Notty]

En niin tarkkaan lukenut noita muita kommentteja, mutta pisti silmään erityisesti ap:n tekstistä tuo ""emme ole suudelleet vuoteen kunnolla"".. Ei aina kannata odottaa että toinen tekee aloitteen. Ehkä miehestäsi tuntuu samalle, että arkipäiväistyy. Mutta ei se arkipäiväisty, jos ei anna niin tapahtua...

 

[vain yhtä]

Eräs sanoi minulle äskettäin, olet rakastunut jos ajattelet häntä jatkuvasti, ihastunut jos unohdat hänet hetkeksi.
Huomaan tämän toimivan. Tosi vaikeaa kyllä joskus erottaa nämä tunteet toisistaan.


Haaveilla toki voit suhteesta jossa hellät tunteet säilyvät je ne osoitetaan molemminpuolin, niitäkin miehiä jossain on, osoite vain on tuntematon.
Toivotan onnea jos hänet olet löytänyt.
Kokemuksesta kerron, 5 v haihtuu kaikki jos ei molemmat tunne tarvetta osoittaa tunteitaan.

 

[Väinö]

Rakastat.
Ehkä kahta, mutta hämmästyn. Rakastaminen ja ihastuminen voi hyvinkin olla eri asia. Se saattaa olla vaikeaa havaita, ja etenkin tunnustaa itselleen - tai tärkeimmälle lähimmäiselleen- , mutta herättää hulvattomia tunteita. Asiaan ei ole lääkettä. Ääriolosuhteissa saattaisi ryhmän jäsen huumata, jotta voisit toimia. Hän kertoisi vasta perillä, mitä tapahtui.

Tässä, niin kiusallisessa tilanteessa kuin oletkin, on Sinun luotettava eniten itseesi. Toiseksi eniten voisit luottaa siihen ystävään, johon tunnet olevasi eniten kiintynyt. Parisuhde ei ole koskaan yhden henkilön ansiota tai -vika. Erittäin vahvassa suhteessa on mahdollista keskustella ulkopuolisesta ihastuksesta. Voidaan sopia suunta ja tavoite. Aremmassa suhteessa (valta osa) on mahdollista miettiä tulevaa. Haluammeko tehdä yhteiselosta sopivan vai pidämmekö sitä totuttuna tapana. Taas päästiin valtaosaan suhteista. Sillä erotuksella, että useimmissa yli kaksikymmentä vuotta kestäneissä parisuhteissa on jo ollut monta ylämäkeä. Jotenkin puolisot tottuvat saamaan intohimoa ajoittain - ei joka päivä. Niin kuin ei missään yli puolta vuotta.

 

[Mie]

Jos joka kerta kun ihastut, laitat miehen kiertoon, niin ennustanpa sinulle pätkäsuhteita koko loppuelämäksesi.

En osaa sanoa, onko nykyisessä suhteessasi jotain vikaa. Saattaa olla. Vai vain sinussa ja epärealistisissa odotuksissasi ja ehkä huonossa itsetunnossasi. Joka tapauksessa ihastuksia tulee, eikä se sinänsä ole huonon suhteen merkkii.

Ja jos suhde arkistuu, niin tee jotain. Mieti esim., mitä hyvää elämässäsi on, hae omaan elämääsi kiinostavia asioita, niin olet miehesikin mielestä kiinnostava. Pidä seksielämäsi virkeänä, ei mitään taukoja, suutele joka päivä miestäsi ...

Eipä ihmisellä liene muuta vapautta kuinvalinnanvapaus.

 

[hmmm]

Minulla on hyvä aviomies. Hän on erinomainen isä lapsille. Kuitenkin minullakin on toinen mies. Viime syksynä sain hänestä tarpeekseni ja lopetin suhteen. Tuntui, että hän halusi vain seksiä. En tykännyt olla vain ""leikkikaveri"". Muissa asioissa otin häneen yhteyttä talvella. Suhde jatkui sen jälkeen taas jossain muodossa. Keväällä taas pistin suhteen katkolle. Ihmeekseni mies alkoi kyselemään minua takaisin. Nyt kun olisin valmis katkaisemaan suhteen lopullisesti, mies ei ole. Tilanne on vaikea, outo. Hän on erittäin ihana ihminen ja häneen ihastuu todella helposti uudelleen. Haluan elää perheeni kanssa. Pitää kai tehdä jonkinlainen kompromissi. Vai olenko vain liian nössö, kun en pääse miehestä eroon?

 

[ap]

...Kiitos kommenteistanne!

Selvennystä kuitenkin vielä kirjoittamaanne....
Olen yrittänyt nyt puolen vuoden ajan (tiedän ettei se ole vielä pitkä aika) piristää suhdettamme. Olen suudellut (mieheni ei innostu), pyytänyt kokeilemaan uusia harrastuksia tai tekemisiä (esim. ihan vain sunnuntai päivällä jäätelöllä käynti kävellen, pitkästä aikaa elokuvissa, baariin....ei innostu). Ei sitä itsekään loputtomiin jaksa panostaa/yrittää jos toinen ei tule vastaan.

Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että neljä vuotta yhdessä ansaitsee kunnon yrityksen...eikä hukkaan heittoa tosta vaan. Joten sanon ""ihastukselleni"" suorat sanat ja panostan suhteeseeni....katsotaan miten käy...

 

[m25]

Miten te naiset olettekin noin tyhmiä. :-o

 

[mitäpä jos]

Ootko muuten miettiny miksi miestäsi ei kiinnosta suutelu eikä hän innostu yhteisistä asioista.Ettei vain olisi ihastunut johonkin toiseen,jolta saa kaipamaansa huomiota.Suukkoja,läheisyyttä,ymmärrystä.Sinut hän kokee tunkeilijaksi ihanaan suhteeseensa.Mietipä sitä.Osaa ne miehetkin ihastua.

 

[kokemusta on]

Älä ihmeessä kuitenkaan mene naimisiin sen nykyisen kanssa jos et yrityksistäsi huolimatta saa vastakaikua!

Loppuelämä on pitkä aika kituutella tyydyttämättömässä suhteessa.

Ja sitten jos siihen vielä lapsiakin tulee niin ero on paljon monimutkaisempaa.

Minä sinuna pistäisin suhteen katkolle. Eikä välttämättä tarvitse heti toiseen ajautua, vaan ajatella rauhassa mitä jatkossa.

 

[ll]

olen seurustellut nykyiseni kanssa kohta seitsemän vuotta.Olimme nuoria kun menimme yhteen.Nyt jo yli vuoden ajan tunteeni ovat olleet tätä nykyistä kohtaan kaveritasolla.Hän rakastaa minua kuitenkin syvästi..tai niin hän ainakin sanoo. Mä en halua poikaystävääni seksuaalisesti, mutta nautin muuten hänen seurastaan..kosketusta en kaipaa ollenkaan. Se tietysti häiritsee häntä..Noin kuukausi sitten tapasin toisen miehen.Meillä on seksisuhde..mutta välillämme on myös jotain syvempää.Olenkin nyt miettinyt olisiko mun aika lopettaa tää vanha suhde kun se ei mun puolelta oo toiminu enää vuoteen..Vai vielä yrittää??en kyllä tiedä on hyvä aloittaa heti uuttakaan suhdetta..sen kuitenkin tiedän että nykyisen mieheni sydän tulee särkymään pahasti..se huolettaa..

 

[Alonso]

Itsekäs nainen ei anna miehelleen edes mahdollisuutta. Ikävä ihminen ei yritäkkään kehittää suhdetta. Älä tee lapsia jottet vahingoita heitä itsekkäillä tunteillasi.

 

[onni]

Tää on just sitä tyypillistä,""ookko kuullu jos annat niin saat takaisin""ja tämä koskee molempia osapuolia,ei tarvi varrota tumput suorina,sä voit koittaa itsekin hypätä miehesi syliin ja jos ei mies sitten ymmärrä antaa sinulle huomioo sitten voit aatella jotain muuta.Se on teistä itsestänne kiinni,ei se onni itsestään tule sohvalla telkkaria katsellessa.Vaikka naiset tarvitseekin huomioo toisella tapaa kuin mies,niin pitää naistenkin huomioida miestään se ei saa olla yksi puolista. En puhu miesten tai naisten puolesta vaan yhteisen sävelen puolesta!Ja toi veruke se ei ole seksiin viittaavaa,vaan se toimii missä suhteessa tahansa.
Mikään onni ei ole niin varmaa kuin epäonni!