minäpä
Rakasta kanssa toista vaikka ei enää olla tekemisissä...eikä olla oltukaan tän nykysen mieheni aikana...eikä tulla olemaankaan silti rakastan häntä..aina ja ikuisesti
apsi
Vaihtoehtoja:
1. Unohda, ja yritä kiinnittää huomiota oman miehen hyviin puoliin. Huuma voi mennä piankin ohi, kun katkaisee kaikki yhteydet.
2. Ota uusi mies, mutta päätä, että entinen on sen arvoinen, ettet voi mennä mankumaan takaisinpääsyä kun arki iskee toisen miehen kanssa. Jos ei synkkaakkaan.
3. Siirry asumuseroon ja yritä elää aluksi sinkkuna edes hetken matkaa. Ero kummastakin voi auttaa päättämään, mitä oikeasti haluat.
4. Pidä rakastajaa. Tässä touhussa luultavasti ennen pitkää poltat näppisi - kahden muun ohella. Ei niin hyvä idea.
1. Unohda, ja yritä kiinnittää huomiota oman miehen hyviin puoliin. Huuma voi mennä piankin ohi, kun katkaisee kaikki yhteydet.
2. Ota uusi mies, mutta päätä, että entinen on sen arvoinen, ettet voi mennä mankumaan takaisinpääsyä kun arki iskee toisen miehen kanssa. Jos ei synkkaakkaan.
3. Siirry asumuseroon ja yritä elää aluksi sinkkuna edes hetken matkaa. Ero kummastakin voi auttaa päättämään, mitä oikeasti haluat.
4. Pidä rakastajaa. Tässä touhussa luultavasti ennen pitkää poltat näppisi - kahden muun ohella. Ei niin hyvä idea.
ap
Meillä ei ole suhdetta. Eikä juurikaan edes nähdä. Silti kun kuulen rakkauslaulun - ajattelen tätä miestä. Kun on paha olla - kerron siitä tälle miehelle. Kun on hyvä olla - kerron siitä tälle miehelle. Kun illalla nukahdan - ajattelen tätä miestä. Kun aamulla herään - ajattelen tätä miestä. Ollaan joka päivä yhteydessä.
Jos minusta ei kuulu mitään niin hän itse ottaa kyllä yhteyttä. Mutta en usko että hän rakastaa minua. Tai sitten hän ei vaan oikein halua sitä näyttää koska olen naimisissa.
Eli tämä voi vaan olla täysin yksi puolistakin.
Jos minusta ei kuulu mitään niin hän itse ottaa kyllä yhteyttä. Mutta en usko että hän rakastaa minua. Tai sitten hän ei vaan oikein halua sitä näyttää koska olen naimisissa.
Eli tämä voi vaan olla täysin yksi puolistakin.
kysy
Olin itse jokin aika sitten samassa tilanteessa.
Monta vuotta vanha juttu kaiveli usein...,tosin ei oltu seurusteltu mutta olin ihastunut ja se
ei koskaan lakannut. En tuolloin uskaltanut mennä sanomaan mitään hänelle.
Nyt vuosien jälkeen olemme yhdessä, ja minä erosin miehestäni hänen vuokseen.
Ei ole enää tarvinnut miettiä muita miehiä, ja ei ole tarvinnut katua päätöstä.
Olimme ystäviä tässä koko "väliajan" ja voi miten häntä aina ajattelin ja kaipasin.
Monta vuotta vanha juttu kaiveli usein...,tosin ei oltu seurusteltu mutta olin ihastunut ja se
ei koskaan lakannut. En tuolloin uskaltanut mennä sanomaan mitään hänelle.
Nyt vuosien jälkeen olemme yhdessä, ja minä erosin miehestäni hänen vuokseen.
Ei ole enää tarvinnut miettiä muita miehiä, ja ei ole tarvinnut katua päätöstä.
Olimme ystäviä tässä koko "väliajan" ja voi miten häntä aina ajattelin ja kaipasin.
ap
Tämä on niin tuskallista. Kamalan tuskallista. Tämä mies ei ole koskaan tehnyt minulle mitään pahaa, hän on hyvä, kiltti ja hellä. Turvallinen ja rauhallinen.
Tuntuu että rintani rutistuu kun ajattelen häntä. En voi olla ilman häntä eikä avioerokaan tunnu huonolta vaihtoehdolta jos sen hänen vuokseen teen. Mutta kun ei ole voimaa, ei rohkeutta tehdä sitä. Lapsiakin on.
Tuntuu että rintani rutistuu kun ajattelen häntä. En voi olla ilman häntä eikä avioerokaan tunnu huonolta vaihtoehdolta jos sen hänen vuokseen teen. Mutta kun ei ole voimaa, ei rohkeutta tehdä sitä. Lapsiakin on.
hello
Olet haavekuvitelmassa, jonka olet ilmeisesti ihan itse luonut. Ehkä sun välit mieheen on sen verran etäiset, ettei niitä huonoja tunteita tarvitse tuoda esiin ja niinpä ajattelet vain positiivisia asioita miehestä -ethän muusta tiedäkään. Muista kuitenkin, että Sellaista miestä tai kumppania ei olekaan, ettei siinä olisi myös niitä negatiivisia piirteitä.Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Koita nyt vaan etsiä se rakkaus miestäsi kohtaan ja unohda toi toinen mies.
apsi
Jos vaan kantti piisaa, ole pari kolme viikkoa ilman. Eli et ota yhteyttä. Jos mies ottaa, älä ainakaan vastaa mitään henkilökohtaista.
ap
Siis olen kyllä saanut nahoissani tuntea myös tämän toisen miehen huonot puolet 
Sen kiukuttelun ja hermostumisen, turhautumisen. Purkaa sen minuun. Eli en todellakaan kuvittele että hänen kanssaan eleltäisiin ruusuilla vain. Oma mieheni on hyvä, rakastava mies myös, mutta on myös tehnyt minulle sellaisia asioita mitä en vaan voi unohtaa. Tämä toinen ei varmasti, ikinä tekisi mitään sellaista.
En tiedä kestääkö kanttini olla viikkoja hänestä erossa? Hän vaan on niin tärkeä ja rakas.
Sen kiukuttelun ja hermostumisen, turhautumisen. Purkaa sen minuun. Eli en todellakaan kuvittele että hänen kanssaan eleltäisiin ruusuilla vain. Oma mieheni on hyvä, rakastava mies myös, mutta on myös tehnyt minulle sellaisia asioita mitä en vaan voi unohtaa. Tämä toinen ei varmasti, ikinä tekisi mitään sellaista.En tiedä kestääkö kanttini olla viikkoja hänestä erossa? Hän vaan on niin tärkeä ja rakas.
apsi
Ota ero siltä kannalta, että jos vielä sittenkin asia tuntuu oikealta, voit olla hieman varmempi haluamisistasi.
Mulle ei ole koskaan vielä tullut eroamisen tarvetta, joten en voi tietää, miten oikeasti toimisin, mutta tovon, että pystyisin toimimaan näin:
Ensin miettisin, onko mieltä jäädä vanhaan suhteeseen. Oman hyvinvoinnin (myös henkisen!) kannalta, samoin mahdollisten lasten. Toiseen vaakakuppiin pantaisiin se tieto, että sitten ollaan uskollisia vaikka mikä tulisi.
Jos tuntuisi pahalta, eroaisin. Ja ottaisin hetkeksi sen oman luukun ja pitäisin edelleen vain kaverivälit mahdolliseen toiseen mieheen niin kauan, että muutosstressi pääsisi asettumaan. Sitten vasta olisi uuden suhteen aika.
Luulen, että minulle tuo sopisi - jollekin muulle tietenkään ei. Kokemusta ei tosiaan löydy, mutta kun ystävät ovat purkaneet minulle runsain mitoin parisuhdekiemuroitaan, tuo on alkanut vaikuttaa ihan järkevältä.
Mulle ei ole koskaan vielä tullut eroamisen tarvetta, joten en voi tietää, miten oikeasti toimisin, mutta tovon, että pystyisin toimimaan näin:
Ensin miettisin, onko mieltä jäädä vanhaan suhteeseen. Oman hyvinvoinnin (myös henkisen!) kannalta, samoin mahdollisten lasten. Toiseen vaakakuppiin pantaisiin se tieto, että sitten ollaan uskollisia vaikka mikä tulisi.
Jos tuntuisi pahalta, eroaisin. Ja ottaisin hetkeksi sen oman luukun ja pitäisin edelleen vain kaverivälit mahdolliseen toiseen mieheen niin kauan, että muutosstressi pääsisi asettumaan. Sitten vasta olisi uuden suhteen aika.
Luulen, että minulle tuo sopisi - jollekin muulle tietenkään ei. Kokemusta ei tosiaan löydy, mutta kun ystävät ovat purkaneet minulle runsain mitoin parisuhdekiemuroitaan, tuo on alkanut vaikuttaa ihan järkevältä.
vieras
no mikä on niin vaikeeta jättää miehes ja ottaa se uusi,ihanempi,parempi,rakkaampi tilalle? ei muutaku tekoihin. turhaa siinä kärvistelet.
hello
Muista nyt ennenkuin teet mitään, että onko se paha mitä aiheutat sen väärttiä, että saat nyt sen rakastamasi miehen itsellesi, mikä ei välttämättä olekaan se ihanuus enää vuoden päästä?
Satutat erossa lapsiasi ja nykyistä miestäsi. Lapsesi tulee kärsimään ratkaisustasi koko loppuelämän saadessaan rikkonaisen perheen, vain siksi, että sää saat kokeilla mille tuntuu, kun rakastaa toista ja kokeilla onnea sen kanssa. Muista, että perheellisenä, et tee enää ratkaisuja vain itsesi vuoksi vaan teet ratkaisuja myös LAPSESI VUOKSI.
Satutat erossa lapsiasi ja nykyistä miestäsi. Lapsesi tulee kärsimään ratkaisustasi koko loppuelämän saadessaan rikkonaisen perheen, vain siksi, että sää saat kokeilla mille tuntuu, kun rakastaa toista ja kokeilla onnea sen kanssa. Muista, että perheellisenä, et tee enää ratkaisuja vain itsesi vuoksi vaan teet ratkaisuja myös LAPSESI VUOKSI.
Jenni
Kannattaisiko ottaa ensin eroa selvää mitä tämä ystävämies ajattelee? Jos sattuukin olemaan yksipuolista tuo touhu.
vieras
Tuo rakkautesi kohde voi olla täysin muilla linjoilla kuin sinä, joten tuulihattu ei kannata olla ja pilata omaa ja lastesi elämää. Kuka sinut sitten kokoaa kun olet heittänyt miehesi ulos ja rikkonut lasten kodin ja uusi ei haluakkaan jatkaa kanssasi? Ota nyt selvää äläkä haihattele.
ap
Enhän olekaan tekemässä nyt mitään ratkaisuja Juurikin sen vuoksi että minulla on PERHE jota ajattelen. Jos vain olisin avoliitossa mieheni kanssa asia olisi paljon helpompi. Olisi helppo ottaa vain "hajurakoa" ja katsoa mitä elämä tuo eteen, palataanko yhteen vai mikä on homman nimi. Mutta nyt ajattelen nimenomaan perhettäni. Lapsiani. En itseäni.
Jos ajattelisin vain itseäni niin ottaisin selvää mitä tämä toinen mies minusta ajattelee, mitä tuntee minua kohtaan, mitä siitä tulee jne. En ajattelisi ketään muuta silloin. Nyt ajattelen miestäni ja eritoten lapsiani! Enkä tee sitä.
Juurikin sen vuoksi että minulla on PERHE jota ajattelen. Jos vain olisin avoliitossa mieheni kanssa asia olisi paljon helpompi. Olisi helppo ottaa vain "hajurakoa" ja katsoa mitä elämä tuo eteen, palataanko yhteen vai mikä on homman nimi. Mutta nyt ajattelen nimenomaan perhettäni. Lapsiani. En itseäni.Jos ajattelisin vain itseäni niin ottaisin selvää mitä tämä toinen mies minusta ajattelee, mitä tuntee minua kohtaan, mitä siitä tulee jne. En ajattelisi ketään muuta silloin. Nyt ajattelen miestäni ja eritoten lapsiani! Enkä tee sitä.
eletään vaan omaa elämää
juu sitä jos ajattelee toisia niin saa koko loppuelämän ajatella niitä toisia ;lapsia,lapsenlapsia... ja oma elämä ja rakkaus jää kokematta kun ottaa sen eken joka vastaantulee tai ainaki sinnepäin siis ottaa sen jolle lapset teki ja tää mies kun ei tunnu oikeelta niin pitää vaan sen vuoks et on tehnyt lapsia tän kans TYPERÄÄ TOSIAAN _MEILLÄ ON VAIN TÄÄ YKS ELÄMÄ _LAPSET AIKUISTUU JA MUUTTAA POIS KOTOA
papukaijan ruokottomat puheet
Harvoin miehet ovat edes rakastamisen arvoisia!
Selviää pienemmällä vaivalla, kun pitää sen ensimmäisen väsykin! Toinen, kolmas, neljäs, viides jne. olisivat luultavasti ihan yhtä surkeita! :xmas: