Ota ero siltä kannalta, että jos vielä sittenkin asia tuntuu oikealta, voit olla hieman varmempi haluamisistasi.
Mulle ei ole koskaan vielä tullut eroamisen tarvetta, joten en voi tietää, miten oikeasti toimisin, mutta tovon, että pystyisin toimimaan näin:
Ensin miettisin, onko mieltä jäädä vanhaan suhteeseen. Oman hyvinvoinnin (myös henkisen!) kannalta, samoin mahdollisten lasten. Toiseen vaakakuppiin pantaisiin se tieto, että sitten ollaan uskollisia vaikka mikä tulisi.
Jos tuntuisi pahalta, eroaisin. Ja ottaisin hetkeksi sen oman luukun ja pitäisin edelleen vain kaverivälit mahdolliseen toiseen mieheen niin kauan, että muutosstressi pääsisi asettumaan. Sitten vasta olisi uuden suhteen aika.
Luulen, että minulle tuo sopisi - jollekin muulle tietenkään ei. Kokemusta ei tosiaan löydy, mutta kun ystävät ovat purkaneet minulle runsain mitoin parisuhdekiemuroitaan, tuo on alkanut vaikuttaa ihan järkevältä.