A
apep
Vieras
Minulla oli ns. seksisuhde miehen kanssa, ainoa ongelma oli että hän rakastui minuun ja minä halusin vain pitää hauskaa. No olimme tästä kyllä puhuneet monet kerrat mutta silti hän halusi jatkaa suhdetta vaikka tiesi että tunteeni eivät vastaa hänen omiaan. Yhtäkkiä hänestä tuli ystäväni kenen kanssa vietin isoimman osan ajastani ja olimme melkein kuin yhdessä, ainoa että minä en häneen rakastunut ollut missään vaiheessa. Tiesin jo alusta asti että perse minkä sopan keitän kun en suhdetta ajoissa lopettanut... Tiesin jo aluksi että haluan lopettaa suhteemme ennemmin tai myöhemmin en vain osannut aiemmin lopettaa. 2 päivää sitten aloimme riidellä asioista ihan vitusti, tai lähinnä siitä että hän on mustasukkainen blaablaablaa joka asiasta ja olen minäkin tuntenut mustasukkaisuuden tunteita. No juttelimme koko viime yön tästä ja myös aamulla ja sanoin etten enää halua nähdä koska siinä ei ole mitään järkeä. Tää mies on ihan sydän palasina nyt ja itsellenikin tuli vitun kamala olo äsken ja siksi tänne kirjoitankin. Ehkä haluan kuulla jotain mikä saisi minut ajattelemaan selkeästi. Tiedän että tuo 6 kk kestänyt suhde oli vitun iso virhe mutta hauskaa minulla on myös ollut hänen kanssaan, hän ei ole vain ihminen kenen kanssa vakavasti seurustelisin aivan tosissani, vaikka hänestä pidänkin ja hän on ihana mutta en vain ole rakastunut.. Ja olen siis tuntenut kyseisen miehen ennen tätä syvällisempää suhdettamme noin 1,5 vuotta....
Mutta haluan rakastua kunnolla enkä uskotella itselleni rakastavani ketään..
Tykkäsin siis loppujen lopuksi miehestä mutta en rakastanut.. ja parhaillani tässä itken koska oli meillä tosi monia hyviä hetkiä ja hän oli tuki ja turvani en olisi ehkä halunnut että suhteemme loppuu näin mutta ennemmin tai myöhemmin sen oli pakko. Väärin kaikkia kohtaan olla suhteessa jostai ei tule hevonvittua...
Olen tässä itsekin miettinyt että rakastanko häntä oikeasti? Mutta luulen että en koska olen siis joskus ollut rakastunut ja silloin särkenyt sydämeni, niin jos tämä mies keneen olen ollut rakastunut, tulisi luokseni ottaisin hänet sen siliän tien. Siksi luulen etten taida tästä nykysiestä välittää, myöskin ikäeromme on +10 vuotta ja niin edelleen. En vain näe suhteellamme tulevaisuutta, olen vain ollut hänen kanssaan miettimättä sen pidemmälle, mutta kun mietin mitä kaikkea haluan kokea, hänn ei sovi sinne, haluan myös löytää itselleni poikäystävän. Olisin tämän nykyisen miehen ottanut mutta en halua seurustella hänen kanssaan. Mutta voinko silti muka rakastaa? En tiedä...
Mutta haluan rakastua kunnolla enkä uskotella itselleni rakastavani ketään..
Tykkäsin siis loppujen lopuksi miehestä mutta en rakastanut.. ja parhaillani tässä itken koska oli meillä tosi monia hyviä hetkiä ja hän oli tuki ja turvani en olisi ehkä halunnut että suhteemme loppuu näin mutta ennemmin tai myöhemmin sen oli pakko. Väärin kaikkia kohtaan olla suhteessa jostai ei tule hevonvittua...
Olen tässä itsekin miettinyt että rakastanko häntä oikeasti? Mutta luulen että en koska olen siis joskus ollut rakastunut ja silloin särkenyt sydämeni, niin jos tämä mies keneen olen ollut rakastunut, tulisi luokseni ottaisin hänet sen siliän tien. Siksi luulen etten taida tästä nykysiestä välittää, myöskin ikäeromme on +10 vuotta ja niin edelleen. En vain näe suhteellamme tulevaisuutta, olen vain ollut hänen kanssaan miettimättä sen pidemmälle, mutta kun mietin mitä kaikkea haluan kokea, hänn ei sovi sinne, haluan myös löytää itselleni poikäystävän. Olisin tämän nykyisen miehen ottanut mutta en halua seurustella hänen kanssaan. Mutta voinko silti muka rakastaa? En tiedä...