Rakas läheinen löysi eilen miehensä kuolleena

[vieras]

kun meni iltavuorosta kotiin.


Mitä ihmettä tossa tilanteessa voi toiselle sanoa?

Mä pahoittelin/otin osaa, kysyin kuinka voi ja kerroin että mulle voi aina soittaa ja meille voi aina tulla kun siltä tuntuu. Ja mä haluan auttaa ja olla tukena.
Oli kyllä vaikea keksiä oikeat sanat ja sanoinkin sen hälle. Ja hän sanoi että tärkeintä on että on joku joka välittää.


Kuinka mä voin olla mahdollisimman paljon avuksi/tueksi tässä tilanteessa?
Vai pitääkö mun vaan antaa hänen itse pyytää sitä apua ja keskustella kun itse aloittaa keskustelun.?

 

[Tiuku]

Pidä yhteyttä, vaikka toinen ei jaksaisi! Se osoittaa, että välität! Kerro, että haluat auttaa käytännön järjestelyissä, jos vaikka tarvitsee apua hautajaiten ja muiden kuoleman jälkeisten asioiden hoitamisessa.

 

[mä vaan]

Älä odota, että ystäväsi pyytää apua. Tarjoa sitä hänelle kuitenkaan tyrkyttämättä. Ja kun hän haluaa puhua olet hälle se kuunteleva tuki ja turva.

 

[manta]

Minusta paras apu on se ettet jätä häntä yksin. Itse soittaisin hänelle joka ikinen päivä tai yrittäsin nähdä mahdollisimman usein. Kamalinta on se että jää yksin surun kanssa. Myös kodinhoidossa voi tarjota apua ja tehdä välillä vaikka ruokaa jne.

 

[ElämääniEksynyt]

No ei tossa tilanteessa oikein olekaan sanoja, enkä minä ainakaan odottanut kellään niitä olevankaan, kun löysin äitini kuolleena yllättäen. Ole läsnä, älä "ahdistele" liikaa.. Ja minä en ainakaan aluksi halunnut kokoajan puhua kuolemasta/löytämisestä. Myös käytännön apu on tarpeen, ihan vaan kahvinkeitto, lapsien hoito (jos lapsia) yms. Jokainen reagoi suruun eri tavalla, siksi erittäin vaikea neuvoa tälläisessä. Mutta onneksi läheisellä on sinun kaltaisesi ystävä :hug:

 

[mamatsu]

Käytännön apua,vie ruokaa,tee ruokaa,siivousta,pyykinpesua,lastenoitoa ym.Voimat ei aina riitä arkeen.

 

[heh]

Onnittele

 

[minä]

kun meni iltavuorosta kotiin.


Mitä ihmettä tossa tilanteessa voi toiselle sanoa?

Mä pahoittelin/otin osaa, kysyin kuinka voi ja kerroin että mulle voi aina soittaa ja meille voi aina tulla kun siltä tuntuu. Ja mä haluan auttaa ja olla tukena.
Oli kyllä vaikea keksiä oikeat sanat ja sanoinkin sen hälle. Ja hän sanoi että tärkeintä on että on joku joka välittää.


Kuinka mä voin olla mahdollisimman paljon avuksi/tueksi tässä tilanteessa?
Vai pitääkö mun vaan antaa hänen itse pyytää sitä apua ja keskustella kun itse aloittaa keskustelun.?

Hyvin vastasit !
Pidäthän lupauksestasi kiinni !

 

[höh]

Onnittele

Siis mitä.... ?
ei tällaisia tänne....

 

[ap]

No ei tossa tilanteessa oikein olekaan sanoja, enkä minä ainakaan odottanut kellään niitä olevankaan, kun löysin äitini kuolleena yllättäen. Ole läsnä, älä "ahdistele" liikaa.. Ja minä en ainakaan aluksi halunnut kokoajan puhua kuolemasta/löytämisestä. Myös käytännön apu on tarpeen, ihan vaan kahvinkeitto, lapsien hoito (jos lapsia) yms. Jokainen reagoi suruun eri tavalla, siksi erittäin vaikea neuvoa tälläisessä. Mutta onneksi läheisellä on sinun kaltaisesi ystävä :hug:

heillä ei ollut lapsia. Elivät kahden.
Oli tänään täällä meillä. Meillä on kaks pikkusta lasta ja ne sai hälle onneksi hymyn suulle ja nauroikin pikkasen. Keskusteltiin kyllä tapahtuneesta, muttei pengottu koko aikaa. Sitten ihan normaalistakin asioista yms.

Kunhan ei vaan joutuisi yksin olemaan. Ihan hirveä tilanne. Sanoi itsekkin ettei vielä edes oikein osaa käsittää koko juttua, että tuntuu niin epätodelta.

 

[ap]

Onnittele

sä olet sairas!!

 

[vieras]

Ole tarvittaessa paikalla, sanoja ei tarvita. Itse menetin tänään neljännen tuttavan vuoden sisään, lapsuudenystävän.