Rajatilahäiriö
- Viestiketjun aloittaja Gloria
- Ensimmäinen viesti
mulle on diagnisoitu toi mutta siitä vielä se sivuhaara, tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus ja lisäks adhd. mulle ekaks tarjottiin cipralexeja joita söin puolenvuoden jakson mutta tuntu että musta tuli sellanen kylmä mötikkä joka ei tuntenut mitään. sain luvan lopettaa lääkkeet ja kävin sitten vain terapiassa. olisi pitänyt siirtyä psykoterapiaan mutta jänistin ja olen nyt 4vuotta ollut "omillani". eipä oo elämä helppoo aina ja olen harkinnut uutta hoitojaksoa.
Mulla epävakaa persoonallisuushäiriö (ilmeisesti sama asia?) ja keskivaikea masennus. Mulla oli jo vuosia ollut Sepram lääkityksenä ja tähän lisättiin Deprakine tuon persoonallisuushäiriön takia tasaamaan mielialaa. Söin lääkkeitä 3 vuotta, nyt 2 vuotta lopettamisesta. Mieliala pysynyt tasaisena ja elämä on normaalia, ei kukaan uskoisi tänä päivänä, että olen kyseisen diagnoosin saanut. Ennen lääkitystä elämä oli aikamoista sekoilua.
Tämä koko mun sairastaminen ja masennus alkoi jo vuosia sitten, lasten syntymien jälkeen. Tuli muutto, ero lasten isästä, kauhee menokausi jne.. Sitten löysin nykyisen mieheni (2v sitten), rauhoituin. Puolen vuoden yhdessä olon jälkeen masennuin ja viime keväänä vointi meni tosi huonoksi, tuli psykoosi ja parin viikon sairaalajakso. Nyt olen ollut lähes vuoden sairaslomalla ja käyn kerran viikossa terapiassa. Lääkityksenä on Cipralex 20-30mg aamuisin ja iltaisin antipsykootti Ketipinor 600mg.
Jotenkin tuntuu, että vointi heittelee tosi paljon, välillä olen ns. oma itseni, välillä taas ihan "takki tyhjä" ja masentunut. En usko, että kovin moni osaisi tietää, että tätä tautia sairastan.
Hienoa kuulla, että Senora voit nykyään hyvin
Samualin äidille voimia :hug:
Jotenkin tuntuu, että vointi heittelee tosi paljon, välillä olen ns. oma itseni, välillä taas ihan "takki tyhjä" ja masentunut. En usko, että kovin moni osaisi tietää, että tätä tautia sairastan.
Hienoa kuulla, että Senora voit nykyään hyvin
Samualin äidille voimia :hug:mulla kans tota tunteiden rajua heittelyä. raskauden puolen välin jälkeen alko taas huonompi kausi, sellanen jäytävä tyhjä fiilis sisällä ja joutuu ekstra paljon ponnistelemaan tuttujen edessä esittäen iloisuutta raskaudesta. tietenkin olen iloinen mutta nää tuntemukset jyrää suhteellisen kuus nolla mua, en vaan usko että raskauden aikana mitään pillereitä saisi saatikka että haluaisin. pitäisi varmaan saada muun merkkisiä seuraavan kerran jos ne vakauttais paremmin. on kyllä entistä inhottavampaa kun ekaks ollaan niin korkealla ja sieltä tullaan sitten kovaa alas. pitäisi varmaan aloittaa terapia uudestaan, kun tätä yrittää kirjoittaa ja miettiä asioita niin tajuaa itekin kuin pahana on jo. voimia kaikille tämän asian kanssa, tulossa vissiin suhteellisen kuoppainen tie ! :hug:
tsemppiä
>Epävakaa minäkin, join the club. Voin aika hyvin, siis pystyn elämään suht normaalia perhe-elämää (en tosin käy nyt töissä, kun keskityn kuntoutumiseen ja siihen kuuluu mm. viikottaiset ryhmät ym.) enkä tarvitse lääkkeitäkään. Käyn ns. DKT-terapiaryhmässä viikottain, siellä opitaan itsestä ja tunteiden säätelystä paljon ja ryhmä on melko haastava, tulee kotitehtäviä ja mielialoista pidetään kirjaa jne. Suosittu hoitomuoto rapakon takana, suosittelen itsekin jos jollekin vaan tarjotaan mahdollisuutta! Kaikki eivät ryhmään pääse, pitää olla tarpeeksi tasapainoinen.
Ihan hyvin lähipiiri on suhtautunut. Pystyn ainakin tällä hetkellä ns. normaaliin arkeen. Käyn terapiassa ja olen sairaslomalla, lapset on olleet mulla nyt vuoden verran ihan kotihoidossa (osittain siksikin, että pysyn kiinni normaalissa arjessa).
Ymmärrän nyt tämän diagnoosin jälkeen itseäni vähän paremmin. Tsemppiä kaikille saman asian kanssa painiville :hug:
Ymmärrän nyt tämän diagnoosin jälkeen itseäni vähän paremmin. Tsemppiä kaikille saman asian kanssa painiville :hug:
"vieras"
itse uskon että minullakin on tuo, kamala homma vaan saada asiantuntevaa apua tai siltä ainakin tuntuu. toisaalta jos itse vaikka menisin lääkäriajoilleni asia saattaisi jopa mennä eteenpäin