Raivostuttavaa

Onko tää teidän mielest normaalia.. Mun Anoppi vertailee meidän lasta mieheeni. Ihan sama mitä sanon tai mitä meidän muksu tekee niin aina on miehenikin tehnyt saman pienenä.
Käytiin heillä eilen kylässä ja hän oli laittanut kirjahyllyyn samoihin kehyksiin sekä meidän muksun kuvan ja kuvan miehestäni saman ikäsenä, jotta vieraat voi huomata kuinka on saman näköisiä (hänen mielestä meidän lapsi siis ihan isänsä kopio). (Kuvat siis leikattu niin, että mahtuvat allekkain kehyksiin).

Onko vika mun ajattelu maailmassa vai mitä.. Mut mun mielestä olis ihan kiva, et meidän lapsi on meidän lapsi ei kopio isästään. Toivottavasti lapsessa on myös jotain minua eikä kaikki ole vain isää tai isänisää!!

 

Minusta tuo on aivan normaalia. Mummo/anoppi on ylpea lapsenlapsestaan. Ja samalla ylpea omasta lapsestaan (miehestasi) joka on saanut aikaan niin ihmeellisen ja ihanan lapsenlapsen. Ole iloinen siita etta anoppi on kiinnostunut ja mielissaan - vaihtoehtoisesti han voisi vahat valittaa koko lapsesta. =)

 

On ihan kiva, että on ylpeä lapsestaan sekä lapsenlapsestaan, mutta onko niitä pakko koko ajan vertailla..
Kumminkin kannoin lasta sisälläni 38 viikkoa, niin kai siinä on jotain minuakin eikä kaikki geenit ole tulleet vain lapsen isästä..

Ehkä kumminki pitäis olla kohtuus kaikessa.. Asennot joissa lapseni nukkuu on samat kuin isällään, syö, liikkuu, käyttäytyy ja näyttää ihan isältään, jokainen juttu mink' hän oppii on hänen isänsä oppinut samaan ikäsenä. Siis tämä kaikki on anoppini mielestä.
Jos joku ei ole tullut isästä niin se on sit tullut isoisästä.
Lapsen luonteessa/käyttäytymisessä ei (ainakin on tullut sellanen fiilis) ole mitään lapsen äitiä (siis minua)..

 

No rajansa kaikella, mutta melko normaalilta kuulostaa. Vaikkakin ymmärrän kyllä jos ihan kaikessa verrataan vaan lapsen isään ja äidin olemassa olo unohdetaan kokonaan. Ehkäpä se helpottaa, kun anoppi saa lisää lapsenlapsia =)

 

Ehkäpä se helpottaa, kun anoppi saa lisää lapsenlapsia =)

Samaa ajattelen minakin,,,

=)

 

Meillä anoppi vertaa poikaa miehen veljeen. Miehellä on 8 vuotias pikkuveli ja näillä on eri isätkin Mutta eipä onneks ulkonäköä vertaa, on kuulemma ihan samat ilmeet ja tekee kaiken ihan niinkuin tää pikkuvelikin....

 

Meillä samanlaista, ja mä kyl kans inhoon tuota vertailemista.
Siis juma..uta ku oon odottanu ja kasvattanu lasta niin se sit on just niinku mun mies. Vaik todellisuudessa siinä on paljon minunkin sukulaisten puolelta...Siis näköä ja kokoa, ja tapoja miten käyttäytyy.
Se vaan miten anoppikin sanoo, niin joskus vaan ottaa tosissaan kupoliin...

On ihan kiva, että on ylpeä lapsestaan sekä lapsenlapsestaan, mutta onko niitä pakko koko ajan vertailla..
Kumminkin kannoin lasta sisälläni 38 viikkoa, niin kai siinä on jotain minuakin eikä kaikki geenit ole tulleet vain lapsen isästä..

Ehkä kumminki pitäis olla kohtuus kaikessa.. Asennot joissa lapseni nukkuu on samat kuin isällään, syö, liikkuu, käyttäytyy ja näyttää ihan isältään, jokainen juttu mink' hän oppii on hänen isänsä oppinut samaan ikäsenä. Siis tämä kaikki on anoppini mielestä.
Jos joku ei ole tullut isästä niin se on sit tullut isoisästä.
Lapsen luonteessa/käyttäytymisessä ei (ainakin on tullut sellanen fiilis) ole mitään lapsen äitiä (siis minua)..

 

Ehkäpä se helpottaa, kun anoppi saa lisää lapsenlapsia =)

Samaa ajattelen minakin,,,

=)

Ei se helpota!!!!
Ei ainakaan meillä, samanlaista vaik lapsia on jo useita.

 

No kuulostaa kyllä ihan normaalilta, mutta uskon että sinua ahdistaa ja suututtaa. Voisithan vihjaista anopille, että kyllä tässä muksussa on piirteitä minustakin ja meidän puolen suvusta tms. :hug:

 

Must ois ihan kiva jos anoppi vertailis lapsia isäänsä, mutta kun vertailee aina miehen siskon poikaan, joka on hänelle lapsen lapsi nro1.

 

Joo, mä luotan siihen,et helpottaa ku tulee lisää lapsenlapsia.. Ainut vika täs on se, et tää mun mies on ainukainen

Välillä osa menee kyl ihan toisesta sisään ja toisesta ulos, välillä ei.
Osan oon ajatellut, et se ärsyttää vaan six ku kyseessä on anoppi, vaik ihan ok anoppi on.

Välillä oon jostain vihjaillut muista asiosta ja joskus jopa sanonut ihan suoraan, mut tuntuu et ku on päättänyt jotain on ihan sama mitä sanon..

Tää on taas tämä hetki ku anoppi ahdistaa ja pahasti

 

Ja meillä verrataan miehen veljeen joka on anopille se nro1 lapsi. Itse en lapsessa paljoa sedän piirteitä näe, mutta mutta..

 

Hehee, repikääs siitä kun mun anopilla repes ilo irti viimekesänä Lintsillä, muistu vähän miehen lapsuus mieleen ja mamma kirmas pojan 7v. kanssa laitteesta toiseen niin että nitroja olis mieluusti kaivattu. Mies joutu huomauttamaan hei meillä on tässä toinenkin lapsi mukana joka tarvii huomiota... Ja että hän itse on sitten jo reilu 30v. että anopilla on nyt lapsenlapsi mukanaan...

 

ehkä anoppi on vaan ajattelematon... ei tajua että sinua loukkaa tuommonen.

 

Mä en jaksanu enää raivostua moisesta kun tajusin että molemmat mummut tekee ihan samaa. Eli sama ilme tai nukkuma asento jne on ihan sama kuin mulla ja isällään vauvana oli. Mummut kattelee lasta ihan omien lasien läpi.

 

Ei tuo anoppi tuolla varmaan mitään pahaa tarkoita.
Vertailen joskus hänen käyttäytymistään myös omaan äitiini,, vaikka lähtökohta on aivan eri eikä oikeesti voi millään heitä verrata.
Äidilleni tämä meidän lapsi 8 lapsenlapsi ja anopilleni tosiaan 1