V
vierailija
Vieras
Olen naimisissa miehen kanssa joka on välillä aivan ihana, välillä tiuskii, huutaa ja rähjää, aiheetta. Esim. kun minulla oli kaksi kylkiluuta murtunut, mies yritti pakottaa minua mukaan hakemaan pakettini postista, koska ei halunnut tulostaa ja täyttää valtakirjaa että olisi sen voinut hakea. Itkin tuskasta ja selitin itkien etten voi koska en pysty liikauttamaan sormeanikaan ilman kipua. Hön huusi ja rähjäsi. Jouduin samana iltana ambulanssilla sairaalaan kivunhoitoon koska mikään lääke jota lääkäri saa määrätä kotiin, ei auttanut.
Tässä on vain yksi esimerkki. Vastaavia on satoja 9 yhteisen vuoteemme ajalta. Mies on mm.paiskannut tuolin raivopäissäön rappusista alas, heittänyt kännykkänsä seinään, uhannut lyödä, muttei ole lyönyt-vielä. .
Olen pitkittänyt eroa ihan vain siksi etten voi asua yksin. Olen sairas ja liikuntarajoitteinen, enkä pärjää mitenkään svustajatunnneilla joita minulla on vaivaiset 60/kk. En saa lisää. En selviydy yksin mitenkään. Lisäksi minulla on kaksisuuntaisen mielialahäiriön-joka diagnosoitiin vasta 3 v.sitten kun olin jo sössinyt raha-asiani- luottotiedot menneet ja kymmenien tuhansien velat. Minulla jää työkyvyttömyyseläkkeestäni laskujen jälkeen 200-300 e/kk. Kela ei huomioi itse aiheutettuja velkoja ollenkaan, eikä minulla ole missään nimessä varaa vuokratakuisiin. Eli en voisi mitenkään muuttaa yksin asumaan. Asumme miehen omistamassa asunnossa.
Kun aloimme seurustella, olin terve, js mies oli normaalikolmisen vuotta kunnes sairastuin.
Pystyn joskus kävelemään mutta koska sairauteni on aaltoileva, joskus olentäysin vuodepotilaana viikkoja. En laita tähän sairauteni nimeä koska se on hyvin harvinainen, ja minut saatettaisiin tunnistaa. Mutta sairauteni etenee ja invalidisoi koko ajan enemmän.
Pari vuotta sitten ystävystyin lesbonaisen kanssa.Hänestä tuli paras ystäväni. Hön on positiivisin ja tasapainoisin ihminen jonka olen koskaan tavannut, ja samaa olen kuullut hänen ystäviltään jotka ovat tunteneet hänet 20-30 vuotta.Noin 8 kk sitten huomasimme ihastuneemme toisiimme. Minulla ei ole koskaan ollut suhdetta naisen kanssa mutta ihastuin häneen ihmisenä. Hön on lempeä, hellä, huolehtiva ja tuntuu kuin olisimme tunteneet sina. Minulla on valtavan hyvä olla hänen kanssaan. Syön masennuslääkettä, olen joutunut käyttämään niitä siitä asti kun mieheni muuttui. Mutta me eivät auta. Aina kun olen mieheni kanssa, olen masentunut ja itkuinen. En koskaan ala riidellä mieheni kanssa kun hön alkaa raivota, vetäydyn vain toiseen huoneeseen itkemään. Olen hyvin herkkä ja vihaan yli kaiken riitelyä ja tiuskimista. Itse en koskaan tiuski tsi huuda kenellekään.
Eilen paljastimme ystäväni kanssa kumpikin rakastuneemme toisiimme. Hän haluaisi viedä minut pois mieheni vallan ja raivon alta ja pitää minusta huolta. Hän pyysi että muuttaisin hänen luokseen.
Olen nyt aivan sekaisin. Minua pelottaa mieheni reaktio jos kerron. Lisäksi pelottaa se miten hankalaksi hön tekee elämäni sen jälkeen. Tekisi mieli vaan ottaa vaatteeni jahenkilökohtaiset tavarani ja karata kun mieheni on töissä. Ystäväni hakisi minut ja tavarani.
Älkää, please, tuomitko minua. En ole pettänyt miestäni fyysisesti, en tekisi sitä ikinä kenellekään. Haluaisin vain kuulla mitä minun mielestänne kannattaisi tässä tilanteessa tehdä.
Tässä on vain yksi esimerkki. Vastaavia on satoja 9 yhteisen vuoteemme ajalta. Mies on mm.paiskannut tuolin raivopäissäön rappusista alas, heittänyt kännykkänsä seinään, uhannut lyödä, muttei ole lyönyt-vielä. .
Olen pitkittänyt eroa ihan vain siksi etten voi asua yksin. Olen sairas ja liikuntarajoitteinen, enkä pärjää mitenkään svustajatunnneilla joita minulla on vaivaiset 60/kk. En saa lisää. En selviydy yksin mitenkään. Lisäksi minulla on kaksisuuntaisen mielialahäiriön-joka diagnosoitiin vasta 3 v.sitten kun olin jo sössinyt raha-asiani- luottotiedot menneet ja kymmenien tuhansien velat. Minulla jää työkyvyttömyyseläkkeestäni laskujen jälkeen 200-300 e/kk. Kela ei huomioi itse aiheutettuja velkoja ollenkaan, eikä minulla ole missään nimessä varaa vuokratakuisiin. Eli en voisi mitenkään muuttaa yksin asumaan. Asumme miehen omistamassa asunnossa.
Kun aloimme seurustella, olin terve, js mies oli normaalikolmisen vuotta kunnes sairastuin.
Pystyn joskus kävelemään mutta koska sairauteni on aaltoileva, joskus olentäysin vuodepotilaana viikkoja. En laita tähän sairauteni nimeä koska se on hyvin harvinainen, ja minut saatettaisiin tunnistaa. Mutta sairauteni etenee ja invalidisoi koko ajan enemmän.
Pari vuotta sitten ystävystyin lesbonaisen kanssa.Hänestä tuli paras ystäväni. Hön on positiivisin ja tasapainoisin ihminen jonka olen koskaan tavannut, ja samaa olen kuullut hänen ystäviltään jotka ovat tunteneet hänet 20-30 vuotta.Noin 8 kk sitten huomasimme ihastuneemme toisiimme. Minulla ei ole koskaan ollut suhdetta naisen kanssa mutta ihastuin häneen ihmisenä. Hön on lempeä, hellä, huolehtiva ja tuntuu kuin olisimme tunteneet sina. Minulla on valtavan hyvä olla hänen kanssaan. Syön masennuslääkettä, olen joutunut käyttämään niitä siitä asti kun mieheni muuttui. Mutta me eivät auta. Aina kun olen mieheni kanssa, olen masentunut ja itkuinen. En koskaan ala riidellä mieheni kanssa kun hön alkaa raivota, vetäydyn vain toiseen huoneeseen itkemään. Olen hyvin herkkä ja vihaan yli kaiken riitelyä ja tiuskimista. Itse en koskaan tiuski tsi huuda kenellekään.
Eilen paljastimme ystäväni kanssa kumpikin rakastuneemme toisiimme. Hän haluaisi viedä minut pois mieheni vallan ja raivon alta ja pitää minusta huolta. Hän pyysi että muuttaisin hänen luokseen.
Olen nyt aivan sekaisin. Minua pelottaa mieheni reaktio jos kerron. Lisäksi pelottaa se miten hankalaksi hön tekee elämäni sen jälkeen. Tekisi mieli vaan ottaa vaatteeni jahenkilökohtaiset tavarani ja karata kun mieheni on töissä. Ystäväni hakisi minut ja tavarani.
Älkää, please, tuomitko minua. En ole pettänyt miestäni fyysisesti, en tekisi sitä ikinä kenellekään. Haluaisin vain kuulla mitä minun mielestänne kannattaisi tässä tilanteessa tehdä.
