Rahaton mies

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Julietta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

Julietta

Vieras
Ongelma: miesystäväni on täysin rahaton. Olemme nyt tunteneet puoli vuotta. Huhtikuussa hänen rahansa loppuivat, ja siitä lähtien olen maksanut myös hänen ruokansa, oluensa ja pikkumenonsa.

Nyt hän otti firmalleen 5000 euron lainan saadakseen elämänsä taas rullaamaan. Jotta hän sai lainan, jouduin lainaamaan hänelle 2500 euroa, jotta hän sai ulosotossa olevat verovelkansa maksetuksi ja sai ylipäätään ottaa lainaa.

Mulle hän maksoi takaisin sen 2500 e vain ison riitelyn jälkeen. Hänen argumenttinsa: kun hän maksoi summan takaisin, hänelle ei jäänyt yhtään omaa rahaa (muitakin velkoja ja vippejä kun oli).

Töissä miesystäväni siis ei ole, vaan harjoittaa pienimuotoista liiketoimintaa (sujunut aika huonosti). Itse olen normaalituloinen.

Yritän tietysti auttaa häntä, ja ostin vielä pakettiautonkin (pidän sen kyllä omissa nimissäni), jotta hän voisi yrittää ansaita. Mutta mielestäni velvollisuuteni ei suhteen tässä vaiheessa ole selvittää hänen sotkujaan.

Alkuvuodesta meillä oli loistava seksielämä ja meni monella tapaa hyvin. Nyt vaan riidellään. Tiedän, että rahavaikeuksia voi tulla kenelle vain, eikä se ole syy lopettaa suhdetta, mutta miten tästä selviäisi...?
 
Jos jatkat tuota, tehtävänäsi on olla lompakko.

Hän kiukustui, koska joutui maksamaan sinulle velkansa takaisin. Hän ei olisi halunnut. Hän olisi odottanut, että ajan mittaan sinä unohdat sen velan.

Tyypillinen hyväksikäyttäjä-pummi. Tuo autokin on aivan liikaa tuollaiselle loiselle. Uskomatonta! Puoli vuotta ja ostattaa itselleen auton!

Suoraselkäistä, rehellistä miestä ei tuo ole nähnytkään. Rehellinen ihminen maksaa velkansa heti, kun voi, eikä yritä hyötyä toisesta.
 
nyt kuule peruutat sillä pakettiautollas tollasen luukuttajan luota ja nopeesti. Sen lisäksi että maksat KAIKKI elämiset niin ukko vielä kehtaa yrittää vetää ohi pari tonnia. Arvaa saatko ikinä penniäkään takas kalja- ja ruokalaskuista, niitähän ei varmaan lasketa kun sä ""tarjoot""...
 
No tämä ei todellakaan ole provo. Huvittavaa sinänsä, että elämäni muistuttaa provoa:-)

Ymmärrän itsekin, että ero olisi helppo ratkaisu. Mietin vain, olisiko mitään rakentavampaa vaihtoehtoa selvittää ongelma. Sinänsä miehessä ei ole muuta vikaa kuin se, että hän on kykenemätön elämään ja markkinataloudessa.

Jos hän olisi sosiaalipummi, hänellä olisi helpompaa:-) Mutta yrittäjä, joka on ryssinyt raha-asiansa, on syvällä suossa.

Odotan kyllä, että hän lunastaa pakettiauton minulta vuoden loppuun mennessä. Joka kaljaa ja ateriaa en ole kyselemässä takaisin, sen verran hän on autellut jo kotitöissäkin.

Liian kiltti ja avokätinen ei tuollaiselle ihmiselle tietenkään voi olla. Mutta onko tämä koko suhde nyt tuhoontuomittu raha-aspektin takia?





 
Ai autellut oikein kotitöissä! Saako siitä nykyään palkkaa? Taidan minäkin ruveta vaatimaan palkkaa miesystävältäni tiskauksista, siivouksista, pyykin pesuista, ym. ym. Kuuntele nyt hyvä ihminen itseäsi! Hyväksikäyttäjä mies on, eikä mitään muuta. Minun exäni nimittäin teki samaa, ja jätti minut kuin nallin kalliolle kun velat oli maksettu. Lopeta itsellesi valehtelu hyvissä ajoin, ja lähde kävelemään suhteesta.
 
Ota nyt hyvä nainen itseäsi niskasta kiinni ja heitä pummi pihalle! Hyvin pian omat raha-asiasi ovat miehen raha-asioita huonommassa jamassa ja ukko häipynyt. Oletko kuullut muuten sanontaa, ettei kannettu vesi pysy kaivossa...
 
Voisi olla makee provo miehen roolista... Mutta asiallisesti , jo ulosottotuomiot ja teidän kimppa tahraa sinutkin... Vuokra , laina ja osamaksu asiat voit unohtaa jos jäät hänen rinnalleen... ruokakaupantiliasiointi ja pankkitilit vaikeutuvat... Kaiken se kestää... saanen epäillä.
 
Susu, mulla on sellainen suuri vanha talo, ja siellä tosiaan riittää kaikenlaista duunia.

Mulla on kyllä kokemusta varattomista miehistä myös. Exäni oli varsinainen pummi, ja ulosottomiehiin ym. totuin jo hänen kanssaan. Koska hänellä kuitenkin oli hieman omaa rahaa, laitoin hänet maksamaan noin 35 % kuluistamme. Joka ikinen kerta kun oltiin ruokakaupan kassalla hän katsoi odottavin silmin maksanko minä. Jos en kaivanut korttiani, hän maksoi - marttyyrin elein.

Erossa sain olla aika tiukkana, etteivät itse hankkimani omaisuus lähtenyt kävelemään.

Taidan vetää tuon tyypin miehiä puoleeni (pitäisi minun olla ahneempi?). Naimisiin en kuitenkaan enää mene enkä osoitettakaan herkästi muuttaisi samaksi. Kuten Kain varoitteli, siitä tulee vain harmia.
 
No joo. Jatka kuule ihmeessä vain miesten elatusta. Mullekin voisi lähettää 10 000 ekeä, kun olen opiskelija ja vähän on rahat lopussa.

Voin vaikka tulla ajamaan sun nurmikon siitä hyvästä.

Mistä tuollaisia naisia löytyy? Olisko sulla sisko?
 
Jos pyydät omia rahojasi takaisin ja toinen suuttuu siitä niin asiat ei ole hyvin. Sinun ei olisi mikään pakko lainata hänelle mitään ja ei ole sinun syysi, jos hänelle ei jää yhtään omaa rahaa kun maksaa velkansa. Ja en tiedä kuinka isotuloinen sinä olet, mutta pitäähän sinullekkin jäädä rahaa.

Olette tunteneet hyvin vähän aikaa eli et tunne miestä varmaan kovin hyvin joten olisin varuillani. Ja tuntuu oudolta, että mies tuossa vaiheessa jo kehtaa lainailla isoja summia. Ja jupista takaisin maksusta.

Tee ainakin kaikista lainaamistasi summista velkakirja. Jos asiat menee pieleen ja eroatte ja mies ei suostu maksamaan niitä voit yrittää laittaa velan ulosottoon tms.

Onko miehen bisnekset jo kauan menneet huonosti? Millainen mies on muuten käyttämään rahaa?
 
Jumalauta naiset, viina, väkivalta, huumeet, ja velkavankeus ovat polttomerkkejä ihmisessä... Vaikka itsetuhoisesti uhraatte oman elämänne ... Älkää ainakaan tehkö ikinä lapsia!
 
Hellu, hyviä pointteja. Miesystäväni (47 v) majailee äitinsä luona. Hänen ex-avokkinsa heitti hänet ulos noin vuosi sitten.

Tuskin ne bisnekset kovin loistavasti ennenkään ovat sujuneet, koska hänellä ei ole omaa asuntoa tms. Vuokra-asunto oli talvella, mutta se meni alta, kun hänellä ei ollut varaa vuokriin.

On hänellä yksi sauna ja myös huonokuntoinen teollisuusrakennus, mutta ongelma on, että ne pitäisi kunnostaa ennen kuin ne kannattaa myydä (ja kunnostusrahaa ei ole). Ja se teollisuusrakennus on nyt sen 5000 euron lainan panttina.

Jonkin arvoinen mutta rikkinäinen oma auto hänellä on myös (se taas oli mulla panttina silloin, kun lainasin hänelle).

Hän väittää, että koskaan ennen hänellä ei ole ollut vastaavaa jamaa.

En tiedä, onko hän edes kertonut kaikista vipeistään. Sunnuntaina hänet hakattiin, ja vaikka hän sanoo, että tuntemattomat humalaiset kävivät päälle, luulen että pahoinpitely liittyy joko maksamattomiin velkoihin tai hoitamattomiin bisneksiin.


Ja Mikko, minäkin olen aina ihmetellyt, mistä niitä rikkaita miehiä löytyisi...
 
Mielipiteet käy kuumana,kun mies vedättää naista.entäs toisten päin,kun naiset ostattavat miehillä autoja ja turkkeja.Usea mies joutuu tosiaan elättämään naisen ja kukaan ei pidä tätä mitenkään outona.
Miksi nainen ei saisi tukea miestä?? jos haluaa ja vaikka ostaa auton.
Oma mielipide on,että molemmat tuovat rahaa yhteiseen kirstuun eikä toinen elä toisen siivellä.
 
Kyllä toki on naisia, jotka mieheltä vievät rahat,
ovat näitä huijarinaisia jotka lupaavat avioliittoa ym. kivaa poikamiesrassuille, lehdissähän niistä lukee usein. Yhtä tuomittavia ovat kuin miesnyhtäjätkin.
Moni nainen joka miehen 'varoilla elää', on sitten kotiäiti, joka todella kasvattaa ja hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt, laittaa miehelle ruuan ja lajittelee sukat pyykistä. Ihan eri asia kuin elää toisen 'kustannuksella'.
 
Tietenkin liitossa voidaan sopia asioista,miten vain.Tarkoitan lähinnä sitä,että osa naisista oletta,että miehen pitää ostaa sitä suun tätä ollakseen hyvä mies,vaikka toisella ei olisi edes rahaa kaikkeen.Tästä varmaan johtuu miesten itsemurhatkin osittain,että tuntevat epäonnistuneensa,,kun eivät pysty kaikkia naisten vaatimuksia toteuttamaan.
Meitä naisia,kun on joka lähtöön ja tulee seurattua joidenkin parien elämää,ei voi kuin sääliä mies parkoja,joutuvat tosi koville.
 
Mielestäni ei mikään hyvä pohja suhteelle, jos heti toinen on riippuvainen taloudellisesti. Voi vääristyä kuva suhteen tarkoituksesta aika tavalla, varsinkin kun puhutaan jo suurista summista. Kyllä jos miehen (tai naisen yhtä hyvin ) bisnekset on menneet mäkeen jo pidemmän aikaa, kannattaisiko miettiä normaalityötä esimerkiksi.
Pidemmässä liitossa varmasti jo tuetaan toistaan joka suuntaan, myös taloudellisesti. Suhde on silloin rakentunut muulla tavoin.
 
Toiselta puolen.
En vieläkään ole antanut itselleni anteeksi, että olin maaorjana ex-miehelleni seitsemän vuotta. Tein, tosin vapaaehtoisesti, kaiken, mitä kotiin, mökkiin ja niiden ylläpitoon liittyi. Ostin myös ruokaa, työkaluja, maalia, ikkunoita, kasveja, puskia, puita ja mitä sitten tarvittiinkaan.
Ennen kuin mökki oli valmis, käytimme tukikohtana omakotitaloani, jossa miehelle ja hänen suvulleen oli tarjolla ruokaa, saunaa ja majoitusta.
Kun erosimme, mies alkoi kysellä, milloin alan maksaa velkani?
Minkä velan?
Sitten hän latasi jonkin listan. Summa ei ollut suuri, mutta loukkasi minua.
Työlläni, vieraanvaraisuudella, ostamillani ei ollut mitään merkitystä.
Suunnittelin jo lähettäväni niistä laskun.
En vieläkään tiedä, miten mies ja nainen voivat elää yhteiselämää: milloin ongelma on missäkin. Ei ensimmäisenä kysytä terveyttä, ei miten hoidetaan raha-asiat tai mitä tehdään, jos tulee ero.
En vieläkään käsitä, että toinen kehtaa käyttää toisen hyväntahtoisuutta hyväkseen.
Oma panokseni suhteessaamme oli paljon suurempi. Ainakin työssä ja rahassa.
 
Täällä toinen, joka elätti miestä 7 vuotta!! Sulle alkuperäinen sanoisin, että ihan oikeasti, lähde ja lopeta tuo suhde!!

Oma tarinani lyhyesti:
Asuimme yhdessä 7 vuotta. Molemmat työelämässä, mutta minun rahoilla maksettiin ruoka, laskut, asuminen, ylipäätään ELÄMINEN. Miehen palkka meni elatusmaksuihin, kapakoihin, raveihin..... Koko ajan ajattelin, että tilanne muuttuu, mutta eihän se mihinkään muuttunut. 7 vuoden jälkeen vihdoin silmäni avautuivat ja lähdin. Nyt erosta 3 vuotta, ja edelleen tulee viestejä tyyliin ""lainaisitko 50 euroa?"" En ole eron jälkeen senttiäkään antanut/lainannut, mutta yritys on kova edelleen.
 
Helin ja muiden pointti on asiallinen: tällainen lähtökohta suhteelle ei ole hyvä. Mielestäni raha ei kuitenkaan ole niin tärkeä asia, että se olisi automaattinen syy lopettaa muuten toimivaa suhdetta. Jonkinnäköinen ansaintakeino miesystäväni pitää ehdottomasti löytää. Jos tilanne jatkuisi pitempään tällaisena, en tosiaan voi edes olla varma hänen motiiveistaan...
 
Erosin juuri 7 vuoden pituisesta parisuhteesta. Koko suhteen ajan olen ollut hyvätuloinen ja mieheni työtön/akateeminen opiskelija. Meillä asiat hoidettiin niin, että maksoimme kaiken peruselämisen puoliksi, eli ruuat, vuokrat, bensat yms yhteiset kulut. Penniäkään en mieheni ""elämään"" tuhlannu. Suhteessamme tällainen jako näkyi esimerkiksi, että minä kävin ystävieni kanssa ulkomailla mieheni istuessa rahattomana kotona, sillä en periaatteesta alkanut hänen kulujaan maksamaan. (Käytin häntä toki pari kertaa yllätysristeilyllä juhlapäivien kunniaksi)

Suhteemme olisi luultavasti jatkunut samantapaisena vaikka kuinka kauan, kunnes tajusin, että jos haluan korkeampaa elintasoa, esim omakotitalon/uuden auton muodossa, niin tämän saamattoman miehen kanssa en nimeäni uskaltaisi lainapapereihin laittaa.

Ja ennen kuin kukaan ehtii minua kylmäksi haukkumaan, niin tuin ja kannustin kyllä miestäni hänen omassa elämässään, potkin kouluihin ja yritin ""pakottaa"" työelämään. Hän jopa kerran perusti firman, joka tietenkin kaatui heti. Odotin kuitenkin 7 vuotta hänen rinnallaan, joska tapahtuisi muutos parempaan. Ei tapahtunut.

Rakkaudella ei makseta laskuja!
 
Arvon nimimerkki ""näinkin voi käydä"": Olet aivan kuin entinen avovaimoni. Tasa-arvon nimissä maksoimme kaiken 6 vuotta puoliksi, minäarmeijassa, opiskellen ja välillä työttömänä kituuttaen, hän töitä tehden. Minä kesätöitä tehden, hän lomaillen ja matkustellen.

Tarinan loppu vain hieman poikkeaa omastasi. Minä kun sain parempipalkkaisen vakituisen työpaikan, ex-avokki halusi perheeseen yhteiset rahat. Olin itsekäs, kun halusin oman asuntolainan, että tasa-arvo säilyisi.

Sen koommin en ole pienempituloinen ollut, enkä törmännyt näihin tasa-arvoasioihin naisten kanssa. Kaikki ovat vähemmittä vouhotuksitta nauttineet minun suuremmasta palkastani...
 
No kyllä miehissäkin löytyy noita.

Myönnän myös loukkaantuneeni, kun avomieheni teki parin viikon kesälomamatkan - toki ymmärsin että hänellä työtätekevänä oli oikeus lomailla. Minä köyhänä opiskelijana en pystynyt lähtemään matkaan. Hän ei matkaani halunnut maksaa. Minusta olisi ollut kohtuullista lomailla niin, että minullakin olisi ollut varaa lähteä mukaan (eli Suomessa halvalla ... vaikka iki-ihanassa anoppilassa maalla). Oli kurjaa olla yksin kotona kun toinen lomaili ulkomailla. No ex tuokin.
 

Yhteistyössä