vierailija
Täytin juuri 33 vuotta ja tajuntaani jysähti, että jos haluan lapsia, asian suhteen pitää tehdä jotain PIAN.
Ollaan oltu naimisissa kohta 10 vuotta mutta lapsiasia on jäänyt, kun koskaan ei ole ollut "oikea aika". Nyt jotenkin tajusin, että sitä oikeaa aikaa ei ehkä ikinä tule.
Meillä on ihan hyvä olla kahdestaankin, mutta pelkään että myöhemmin sitten kaduttaa, jos lapsia ei ole. Toisaalta pelkään, että meidän rahat ei riitä ja lasten elämästä tulee kurjaa, jos joutuvat elämään köyhyydessä. Mulla on työpaikka (palkka 2 200 €), mies on ollut työttömänä peruspäivärahalla jo jonkin aikaa. Välillä saanut pätkätöitä, mutta ei mitään pidempää. Ollaan mietitty, että sitten kun molemmilla olisi vakituinen työ, olisi tarpeeksi turvallinen tilanne lapselle tulla maailmaan. Mutta mitäs jos sellaista tilannetta ei ole tulossa...
Missä rahatilanteissa olette uskaltaneet yrittää lasta? Olen jotenkin ihan solmussa tämän asian kanssa, sukulaisiin ei ole sellaisia välejä, että voisin jutella asiasta heidän kanssaan eikä perheellisiä löydy oikein tuttavapiiristäkään. Ei ole vertailukohtia, että millaisilla tuloilla voi tulla lapsen kanssa toimeen.
Omasta lapsuudesta on jäänyt jonkin sortin köyhyystraumat, kun 90-luvun lama sotki perheemme tilanteen ihan täysin ja muistan lapsuudesta sen, miten vanhemmat olivat uupuneita, huolissaan ja hädissään kun jäivät yllättäen työttömiksi ja velkaakin oli. En haluaisi omalle lapselleni samaa, haluaisin että lapsi ei joutuisi miettimään rahaa tai pelkäämään, että asunto menee alta tms. Itse kuulin lapsena liikaa rahaan liittyviä keskusteluja joita vanhempani kävivät, ja mieluummin pysyn kyllä lapsettomana kuin altistan oman lapsen sellaiselle
Ja tietty tajuan senkin, että ei niitä lapsia välttämättä edes pysty saamaan kaikki, eikä niitä tuosta vain "hankita". Voidaan jäädä lapsettomiksi, vaikka heti paikalla jättäisin pillerit pois.
Olisi mukavaa, jos täältä löytyisi joku, joka olisi miettinyt näitä asioita ja tehnyt omassa elämässään ratkaisuja suuntaan tai toiseen.
Ollaan oltu naimisissa kohta 10 vuotta mutta lapsiasia on jäänyt, kun koskaan ei ole ollut "oikea aika". Nyt jotenkin tajusin, että sitä oikeaa aikaa ei ehkä ikinä tule.
Meillä on ihan hyvä olla kahdestaankin, mutta pelkään että myöhemmin sitten kaduttaa, jos lapsia ei ole. Toisaalta pelkään, että meidän rahat ei riitä ja lasten elämästä tulee kurjaa, jos joutuvat elämään köyhyydessä. Mulla on työpaikka (palkka 2 200 €), mies on ollut työttömänä peruspäivärahalla jo jonkin aikaa. Välillä saanut pätkätöitä, mutta ei mitään pidempää. Ollaan mietitty, että sitten kun molemmilla olisi vakituinen työ, olisi tarpeeksi turvallinen tilanne lapselle tulla maailmaan. Mutta mitäs jos sellaista tilannetta ei ole tulossa...
Missä rahatilanteissa olette uskaltaneet yrittää lasta? Olen jotenkin ihan solmussa tämän asian kanssa, sukulaisiin ei ole sellaisia välejä, että voisin jutella asiasta heidän kanssaan eikä perheellisiä löydy oikein tuttavapiiristäkään. Ei ole vertailukohtia, että millaisilla tuloilla voi tulla lapsen kanssa toimeen.
Omasta lapsuudesta on jäänyt jonkin sortin köyhyystraumat, kun 90-luvun lama sotki perheemme tilanteen ihan täysin ja muistan lapsuudesta sen, miten vanhemmat olivat uupuneita, huolissaan ja hädissään kun jäivät yllättäen työttömiksi ja velkaakin oli. En haluaisi omalle lapselleni samaa, haluaisin että lapsi ei joutuisi miettimään rahaa tai pelkäämään, että asunto menee alta tms. Itse kuulin lapsena liikaa rahaan liittyviä keskusteluja joita vanhempani kävivät, ja mieluummin pysyn kyllä lapsettomana kuin altistan oman lapsen sellaiselle
Ja tietty tajuan senkin, että ei niitä lapsia välttämättä edes pysty saamaan kaikki, eikä niitä tuosta vain "hankita". Voidaan jäädä lapsettomiksi, vaikka heti paikalla jättäisin pillerit pois.
Olisi mukavaa, jos täältä löytyisi joku, joka olisi miettinyt näitä asioita ja tehnyt omassa elämässään ratkaisuja suuntaan tai toiseen.