Rahasta riitaa

[taustalla]

Kertokaahan miten hoidatte yhteisen perheen raha-asiat?

Minulla uusperhe (minulla 2 lasta, miehellä ei yhtään).
Koko ajan tulee riideltyä rahaan liittyvistä asioista...ja varmaan turhaankin. Itsellä pienet tulot joissa ei varaa mihinkään ylimääräiseen, mies taas hyvätuloinen.

Riitaa tulee jatkuvasti siitä, että minä en "osaa pyytää'" rahaa, eli ajatuksissani olen sitä mieltä että jos joku haluaa minulle jotain antaa, niin se annetaan reilusti omasta tahdosta eikä pyynnön seurauksena.

Mies taas sitä mieltä että "tottakai minä maksan jos sanot mitä haluat"...kuitenkaan ei koskaan selkeästi määrittele mihin/miten paljon on valmis satsaamaan. Eli koska en osaa pyytää jään ilman. Hän ei itse yleensä tarjoa, vaan odotta että aloite tulee minulta.

Viimeksi riidelty siitäkin kun 3kk vanha vihkisormus hajosi...kun olimme sitä ostamassa (mies tiesi ettei minulla ollut rahaa sormuksiin laittaa) hän purnasi koko ajan tyyliin: miksi miehen pitää sormus maksaa, puhui alennuksista jne, jos kommentoin jotain "tää on kyllä aika kallis?": en saanut vastausta jne). JOSTA siis päättelin että hän ei halua hirveästi tähän panostaa ja valitsin kilttinä ihmisenä halvimmasta päästä.
Jälkeenpäin sanoo, että tottakai hän olisi ostanut vaikka miten kalliin sormuksen jos olisin HALUNNUT. Eli nyt se onkin "minun vikani" koska en osannut kunnon laatua vaatia. Höh, luulin että minulle joku HALUSI ANTAA... tästä on kohta tulossa oikea kommunikaatio-farssi

Apua, opinko koskaan kommunikoimaan näissä asioissa??
:ashamed:

 

[rahaton äiti]

Meillä on vähän sama juttu. Meillä on kyllä yhteiset lapset,talo ja ym. Mutta mieheni tienaa rutkasti paljon enemmän kuin minä. Itse saan alle kolmevuotiaasta lapsestamme hoitorahaa + lapsilisä kahdesta lapsesta. joka on vielä mahdollisimman minimi ja sekin raha menee lainan maksuun...eli sillä rahalla ei paljon juhlita. Ukon rahoilla maksamme laskut ja ruvaan.
Itse myös tarvitsisin rahaa esim. uusiin vaatteisiin(en edes muista koska olen viimeksi itselleni jotain ostanut) ja muihin menoihin,mutta en kehtaa pyytää. Tiedän että kun yhdessä asutaan niin kaikki pitäisi olla yhteistä, MUTTA.. kun se on niin vaikeaa pyytää toiselta aina rahaa. Meillä myös ukko sarattaa jos jokin ostos on kallis mutta kuitenkin jälkeen päin sanoo sitten että kyllä hän olisi maksanut. Niin kuinka toiselta voi pyytää raahaa, jos kerta kaikki on kallista mitä aikoisi itse ostaa. Itse kumminkin ostelee paljon hintaa katsomatta. Itse haluaisin mennä töihin ja laittaa lapset hoitoon, mutta sekin on vaikeaa,kun näillä kulmilla ei ole töitä tarjolla.

 

[Tuttua]

Voi kuinka kuulostaa tutulta. Itselläni oli ensimmäinen mieheni juuri tuollainen. Kaikki oli kallista mikä oli minulle tai lapselle, hänen moottoripyöräharrastus sai sitten maksaa ihan mitä vain eikä sitä saanut koskaan arvostella.
Vieraille piti aina näytellä jotain aivan muuta... ja pahinta oli jos jonkun kuullen satuin sanomaan häntä pihiksi.
Mieheni kulki aina hyvissä vaatteissa ja minä ja lapsi samoissa kuluneissa rääsyissä, sitten kehtasi vielä arvostella ulkonäköäni! Mikset koskaan käy kampaajalla tai pukeudu paremmin.
Sanomattakin on selvää että erohan siitä tuli enkä yhtään ole miestä ikävöinyt.
Piti vielä sanoa että hänen nykyinen vaimonsa on valitellut minulle ihan samaa.

 

[taustalla]

Itse olen kotihoidontuella ja mies töissä. Oltaisiin keskituloisia, jos minäkin olisin töissä, mutta nykyiselläänkin pärjäämme mainiosti. Meillä on yhteinen tili, jolta hoidetaan ruoka, vaate, harrastus ym menot. Lisäksi on omatkin tilit noin teoriassa. Rahat kiertävät kyllä ihan satunnaisia reittejä niin, että kummallakin on aina riittävästi.

Meillä ei ole koskaan riidelty rahasta. Johtunee siitä, että rahaa on riittävästi ja molemmilla on samanlaiset kulutustottumukset. Suositaan laatua määrän kustannuksella. Toisillemme aina ehdottelemme tyyliin "ois kiva jos ostaisit itsellesi uuden talvitakin" ja sitten ostetaan. Elektroniikasta tehdään ensiksi kunnon hinta-laatu vertailut enenkuin päätetään mitä halutaan tai päätetään olla hankkimatta Mies on riemuissaan, kun suostun ostamaan jotain uutta päällepantavaa itselleni.

 

[ap vieras]

Voi kunpa mekin pääsisimme joskus ylläolevan tasolle!

Meillä tosiaankin vaikuttaa paljon se , että meillä ollut aiemmin niin erilaiset kulutustottumukset joten vieläkin reagoimme saman kaavan mukaan vaikka tilanne on muuttunut. Täytyy vaan yrittää opetella tapa kommunikoida/toimia joka sopii molemmille ja jossa tulee ymmärretyksi...

Tuo "olisi mukava jos ostaisit itsellesi uuden talvitakin" oli kyllä ihana esimerkki =)