Raha-asiat ja valehteleminen miehelle

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja money
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No mää varmaan kertoisin, oman mielenterveyteni takia. Tulis pöytä pyyhkäistyä puhtaaksi; mies sitten voi päättää jatkaako minun kanssa vai ei.

Mutta jos miehen äkkipikaisuudella tarkoitat väkivaltaisuutta, niin kertoisin varmaan sitten julkisella paikalla. Tai kirjeessä, jo pois muutettuani...
 
Eipä kuulosta kovin terveeltä parisuhteelta, toinen valehtelee raha- asioista ja toinen uhkailee. :|
 
Lähe meneen sieltä, äkkiä. Masennus on vakava sairaus, ja uusiutumisriski on iso. Ei sun tarvitse pahentaa omaa ja lasten tilannetta sillä että vielä pelkäät miestäsi. Sitä paitsi lastesi isäkin eli siis nykyinen miehesi voi kehittää suhteenne jatkuessa pahenevan persoonallisuushäiriön, kun suhde on tuolla tavoin vinoutunut - hän tarvitsisi selkeästi naisen, jossa olisi enemmän ns. vastusta, kun taas sinä tarvitsisit suojelevamman ja kärsivällisemmän miehen.

Joskus sitä vaan ollaan väärät toisilleen, silloinkin vaikka oltaisiin ennen oltu ne oikeat.
 
Et kerro mitään vaan hoidat asiat pois päiväjärjestyksestä ja otat opiksi. Ette kaipaa tuohon soppaan enää mitään ylimääräistä. Rehellisyys olisi ihan turhaa tuossa tapauksessa. Jos kerrot nyt, niin sitten tappelette niin monesta eri asiasta, että oikeat asiat unohtuvat. Kun olet taloudellisesti kuivilla, niin mietit sitten suhdettanne.Jos mies on väkivaltaan taipuvainen ja muutenkin hankala ihminen, niin tee tarkat suunnitelmat ennen kuin alat kertomaan mitään.
 
Varmaan tarvinkin suojelevamman ja käsivällisemmän miehen ja mieshän luule olevansa sellainen suojeleva ihminen. Olen ulkoisesti hyvin pärjäävän oloinen kyllä, en mikään hiljainen tiskirätti. Ja vaikka tulen vähän heikommista oloista, olen sieltä taisteillut itselleni hyvän koulutuksen (korkeakoulututkinto) ja nostanut itseni.

Aluin perinhän mies varmaan halusi suojella mua. Kärsivällinen hän ei ole missään nimessä. Työssään joutuu tekemään kovia päätöksiä. Välillä se kovuus tulee kotiinkin. Purkaa stressiään minuun. On lapsia kohtaan kiltti mutta epäjohdonmukainen. Hänen kielto on myöntö parin tunnin päästä.

Aina kun valitan, että hän yrittää alistaa mua, hän nauraa ilkeästi, että ei usko hetkeäkään, etten osaisi puolustaa itseäni. Kaikki tuttavanikin pitävät mua hyvin vahvana. Olen vilkas, iloisen oloinen ja reippaan oloinen. Monen mielestä hyvin aktiivinen. Harva tietää nämä rikot. Mies kyllä tietää heikot hetkenikin.

En usko että mies haluaisi samanlaista naista kuin itse on. Tai se ei ainakaan kauaa kestäisi. Siis jos minäkin kiivastuisin joka välissä ja huutaisin kaikki mitä mieleen tulee, niin ei se olisi onnistunut.

En varsinaisesti siis pelkää, että oikeasti tappaisi mut, vaan en jaksa sitä jatkuvaa huutamista ja draamaa, mitä siitä seuraisi, jos sanoisin millaista peliä elämäni on ollut näiden raha-asioiden kanssa.

Lähe meneen sieltä, äkkiä. Masennus on vakava sairaus, ja uusiutumisriski on iso. Ei sun tarvitse pahentaa omaa ja lasten tilannetta sillä että vielä pelkäät miestäsi. Sitä paitsi lastesi isäkin eli siis nykyinen miehesi voi kehittää suhteenne jatkuessa pahenevan persoonallisuushäiriön, kun suhde on tuolla tavoin vinoutunut - hän tarvitsisi selkeästi naisen, jossa olisi enemmän ns. vastusta, kun taas sinä tarvitsisit suojelevamman ja kärsivällisemmän miehen.

Joskus sitä vaan ollaan väärät toisilleen, silloinkin vaikka oltaisiin ennen oltu ne oikeat.
 
Ainut ystävä jolle olen kertonut kaikki asiani, on sanonut, että jos haluan kertoa ja ylipäätään puhua kaikki mua vaivaavat asiat miehen kanssa niin mun pitää todennäköisesti tehdä niin, että ensin hommaan itselleni asunnon ja vien kaiken "korvaamattoman" sinne (mies rikkoo tavaroita suuttuessaan). Ja kaiken mitä mä & lapset tarvimme arjessa.

Sitten vien lapsen johonkin hoitoon (ei miehen sukulaisille).

Sitten keskustellaan asiat, ja mulla on jo paikka mihin mennä, ja sanon että muutamme nyt pariksi kuuksi erilleen ja käydään terapiassa yhdessä tai sitten jos mies ei suostu, erotaan.

Tätä olen miettinyt toteutettavaksi ensi syksynä.

[QUOTE="vieras";26474938]Et kerro mitään vaan hoidat asiat pois päiväjärjestyksestä ja otat opiksi. Ette kaipaa tuohon soppaan enää mitään ylimääräistä. Rehellisyys olisi ihan turhaa tuossa tapauksessa. Jos kerrot nyt, niin sitten tappelette niin monesta eri asiasta, että oikeat asiat unohtuvat. Kun olet taloudellisesti kuivilla, niin mietit sitten suhdettanne.Jos mies on väkivaltaan taipuvainen ja muutenkin hankala ihminen, niin tee tarkat suunnitelmat ennen kuin alat kertomaan mitään.[/QUOTE]
 
kuin minun suustani aloittajalla nuo sanat:( mun pitää kans vartoa postia ja en voi lähteä mihinkään ennekuin posti tullut ,nytkin katsoi piilooni missä laskuja miehen nimillä että paljonko niitä on:( pari pitäs maksaa mut milläs maksat kun rahaa on reilu satanen ja lisää tulee vasta kuunlopussa... ihan kamalaa... välillä mies ehtii ottaa postin mut repäsen ne sen käestä ennenku se ehtii kunnolla katosa, tai jos tulee peintätoimistosta kirje niin pitää valehella et oon kyll maksanu mut ne oli ehtiny laittaa perintään sen... ihan kamalaa:( sit oon niin raivona j avlitan ja yöt valvon ja mietin asioita..tiedän et jos mies saa tietää se tappa mut:(
 
[QUOTE="aapee";26475001]Ainut ystävä jolle olen kertonut kaikki asiani, on sanonut, että jos haluan kertoa ja ylipäätään puhua kaikki mua vaivaavat asiat miehen kanssa niin mun pitää todennäköisesti tehdä niin, että ensin hommaan itselleni asunnon ja vien kaiken "korvaamattoman" sinne (mies rikkoo tavaroita suuttuessaan). Ja kaiken mitä mä & lapset tarvimme arjessa.

Sitten vien lapsen johonkin hoitoon (ei miehen sukulaisille).

Sitten keskustellaan asiat, ja mulla on jo paikka mihin mennä, ja sanon että muutamme nyt pariksi kuuksi erilleen ja käydään terapiassa yhdessä tai sitten jos mies ei suostu, erotaan.

Tätä olen miettinyt toteutettavaksi ensi syksynä.[/QUOTE]
Nimenomaan näin.
 
Lähden nyt suoraan miehen luo töihin, haetaan lapset ja mennään viikonlopuksi mökille. Siellä tuskin voin rauhassa kirjoittaa ja lukea. Palaan maanantaina lukemaan jos on tullut kommenttia...
 
Hei!

Minä kerroin miehelle kaiken. Ja yllätys yllätys hän ei alkuräjähdyksen jälkeen suuttunutkaan mahdottomasti, vaan oli jopa aika lempeä.

Puhuimme asiasta useasti ihan rauhalliseen sävyyn, kerroin muitakin juttujani (että pelkään suuttumisreaktiotaan asiasta kuin asiasta ja masennuksesta tarkemmin) ja meillä on nyt mennyt paremmin kuin vuosiin. Mies on ollut mulle hyvin kiltti. Ja suostui jopa pariterapiaan.

En olisi ikinä uskonut että voisi käydä näin.
 
Ehkä mies tajusi että olem voinut hyvin huonosti ja siinä on hänelläkin osuutta, jos en uskalla puhuia vaikeuksista hänelle, jonka pitäisi kuitenkin olla se kaikkein läheisin.

Mies jopa pyysi anteeksi että on jyrännyt mua. Ja kun kerroin niitä kertoja, milloin aiemmin olen yrittänyt alkaa kertomaan asioitani ja miten hän on heti alussa sen kertomisen pysäyttänyt raivostumalla. hänkin muisti jotain niistä kerroista.

Terapiassa ei olla vielä käyty (pitkä jono), mutta vaikka nyt onkin hyvin asiat ja mies ajattelee muakin välillä, niin haluan silti sitä pariterapiaa, ettei enää ikinä palattaisi tuohon käytösmalliin.
 
Sen jälkeen hän ei ole kertaakaan suuttunut silleen holtittomasti, ja on muutenkin ollut mulle paljon svoimempi, kertonut omia asioitaan mitä mielessään liikkuu ja aloittanut paljon keskusteluja.

Ja seksiä on ollut paljon enemmän kuin ennen (se oli yksi asia, mistä minä kärsin, eli sanoin ihan ääneen että hän ei tunnu enää haluavan mua ja mä kuitenkin haluan läheisyyttä. Lomalla järjesti jopa meille kahdenkeskisen kylpyläloman ja sielläkin oli kivaa yhdessä.

Eli ei kannattanut kuitenkaan erota, vaan yrittää vielä kerran.
 
[QUOTE="aapee";26795094]Sen jälkeen hän ei ole kertaakaan suuttunut silleen holtittomasti, ja on muutenkin ollut mulle paljon svoimempi, kertonut omia asioitaan mitä mielessään liikkuu ja aloittanut paljon keskusteluja.

Ja seksiä on ollut paljon enemmän kuin ennen (se oli yksi asia, mistä minä kärsin, eli sanoin ihan ääneen että hän ei tunnu enää haluavan mua ja mä kuitenkin haluan läheisyyttä. Lomalla järjesti jopa meille kahdenkeskisen kylpyläloman ja sielläkin oli kivaa yhdessä.

Eli ei kannattanut kuitenkaan erota, vaan yrittää vielä kerran.[/QUOTE]

No hieno juttu teille, ettei tarvia salata enää ja liittokin on hyvällä saralla nyt. :)
Onnea jatkossakin.
 
Kenkää en saanut ja kun kysyin siitä, niin miehellä ei kuulemma käynyt edes mielessä, että jättäisi mut tämän takia. Ekan suuttumusreaktion jälkeen tuli kuulemma lähinnä mieleen, miten hirveältä hän itse on vaikuttanut mun silmissä, kun en ole uskaltanut kertoa ja pyytää apua häneltä.

Myöhemmin kerran sanoi, että mitä olen ajatellut mielessäni, kun hän on aina sanonut mulle ja muillekin, että minä olen sellainen, joka ei osaa salata mitään enkä osaa valehdella, ja kuitenkin olen pystynyt pitämään tämän vuosia itselläni, eikä hän ole tajunnut yhtään mitään. Hän on välillä ihmetellyt jotain juttua, mutta kertaakaan ei ole edes käynyt mielessä, että salaisin jotain tällaista. Sanoin, että olen vain ajatellut, että hyvä jos hän on sitä mieltä, niin ei epäile mua. Ja että pakon edessä pystyy mihin vain. Sanoin että osaan kyllä pitää muitakin salaisuuksia, esim. ystävieni kertomia juttuja itselläni.

Samaa mieltä!
 
Herranjestas. Mä en kertakaikkiaan ymmärrä näitä naisia, jotka salailee ja piilottelee jotain ostoksiaan tai laskujaan mieheltään ettei mies suutu. Onko teillä joku perverssi isä-teini-ikäinen tytär-leikki menossa? Aikuinenkin mokailee ja aikuinen pystyy kantamaan tekojensa seuraukset eikä piilottele ja hävitä todisteita.

Täysin offtopic, mutta en myöskään ymmärrä niitä naisia jotka ei osaa hoitaa pankkiasioitaan koska "meillä mies hoitaa nämä". Keneenkään ei voi luottaa niin paljoa ettei itse opettelisi tuollaista asiaa. Sitten ollaan peukalo perseessä kun mies lähtee lätkimään tai potkasee tyhjää. Kannattais opetella myös muutama muu perusasia, kuten lampun tai sulakkeen vaihto
 
Mulla ei ole ollut maailman vakain lapsuus (lastenkotitaustainen) ja ehkä olen herkempi sen takia muhun kohdistuvaan raivoon. En vaan kestä sitä hyvin.

Osaan kyllä hoitaa pankkiasiat ja olen meillä ne hoitanutkin. Mies sanoi, että voi kyllä nyt hoitaa sen laskujen maksamisen, ettei käy uudestaan näin. Lampun ja sulakkeen osaan vaihtaa, mutta en ole kyllä vuosiin vaihtanut, mies vaihtaa :)

Mutta ehkä osuit oikeaan, että tavallaan meillä on jollain tasolla aina ollut tuon tapainen "perverssi leikki" käynnissä... Meillä ei ole niin paljon ikäeroa, että oikeasti voitaisiin olla isä ja tytär, mutta jollain lailla olen ollut se jota suojellaan, lapsen asemassa tavallaan, jokaisessa parisuhteessa missä olen ollut, myös tässä. Jollain tavalla vedän puoleeni sellaisia miehiä, jotka haluavat suojella.

Tämähän on tietenkin pisin parisuhteeni ja tässä on ollut sitten muitakin kuvioita. Mutta koskaan en ole ollut miehen "äiti" silleen kuin jossain munkin tuntemissa parisuhteissa vaimo on joskus. Ehkä mies pitää mua jollain tasolla lapsenaan tai vastaavana, sellasena joka ei ole täysin vastuussa. Hän muistuttelee mua esim. syömisestä ja myös jos mulla on lääkekuuri, että otan ne lääkkeet. Ehkä siksi en saanut kenkääkään.

Masennuksen aikaan miestä ehkä ärsytti se avuttomuus. Ehkä siksi se meni sellaiseksi.

Äitinä olen kyllä hyvin huolehtiva, aika perinteinenkin.


Herranjestas. Mä en kertakaikkiaan ymmärrä näitä naisia, jotka salailee ja piilottelee jotain ostoksiaan tai laskujaan mieheltään ettei mies suutu. Onko teillä joku perverssi isä-teini-ikäinen tytär-leikki menossa? Aikuinenkin mokailee ja aikuinen pystyy kantamaan tekojensa seuraukset eikä piilottele ja hävitä todisteita.

Täysin offtopic, mutta en myöskään ymmärrä niitä naisia jotka ei osaa hoitaa pankkiasioitaan koska "meillä mies hoitaa nämä". Keneenkään ei voi luottaa niin paljoa ettei itse opettelisi tuollaista asiaa. Sitten ollaan peukalo perseessä kun mies lähtee lätkimään tai potkasee tyhjää. Kannattais opetella myös muutama muu perusasia, kuten lampun tai sulakkeen vaihto
 

Yhteistyössä