Pystyykö unirytmin kääntämään, siis ihan päälaelleen (kysymys yötyötä tekeville)

["tiikeri"]

Mä olen tehnyt sekä yötyötä että kolmivuoroa. Kolmivuoro viikon jaksoissa oli perseestä, kun rytmi ei päässyt ikinä vakiintumaan. Olisi edes 2 viikon jaksoja, niin homma ehkä toimisi jotenkin.

Yötyössä osa nukkui kahdessa pätkässä, eli muutaman tunnin ennen ja jälkeen työvuoron. Se ei koksaan onnistunut minulta, tarvitsen yhden yhtenäisen unipätkän, kaksi lyhyttä ei riitä. Kuitenkin rytmi oli todella paljon helpompi kuin kolmivuorossa, kroppa tottui äkkiä, kun koko ajan oli sama aikataulu.

 

["Hiphei"]

Aika killeri, ota ennemmin tam 35.. Siinä sentään tulee yks viikonloppu pitemmäks, pe aamusta-maanantai 14.00..
Paras on tam 37 lyhyt kierto, 2+2+2 töitä ja 4 vapaata

 

["vieras"]

Aika rankalta kuulostaa....vuosi ykkösvapailla ensinnäkin.....ilmeisesti sulla ei ois lomia tms. Ja oikeesti, se yön tekeminen ei kaikille sovi...kroppa sanoo vastalauseen itselläni ainakin.
Ja ei toi voi olla laillista, ettei missään kohtaa saa pidempää vapaata.
Taatusti perhe ja elämänlaatu kärsii, vuosi on pitkä aika!

 

[vicy]

en ikinä lähtisi tuohon. Aina olisi väsy, kun päivällä pitää nukkua pitempään kuin yöllä saavuttaakseen saman levon. Lapsia näkisi kunnolla vain la illalla. Viikonloppu yöt on tosikurjia valvoa, varsinkin kun tietää että se on lapsilta pois. Ja missä välissä mies sais oman vapaapäivänsä, jonka se on varmasti ansainnut? Jos mies on aamu uninen niin se että viikonloppuina joutuu nousemaan samaanaikaan kuin työpäivinä, on aamu uniselle tosi rankkaa.

 

[Madicken04]

Tuo kuulostaa huonolta. Niin nuo työvuorot (yövuoro vaatii ihan erilailla palautumista ja on henkisesti & sosiaalisesti rajoittavaa) kuin tuo että olisi kokoajan väärässä rytmissä.

Itse olen tehnyt pelkkää päivää, kolmivuoroa & pelkkää yötä. Kaikessa puolensa ja kieltämättä yötyö on yhä lähimpänä sydäntäni vaikken tiedä tulenko sitä enää koskaan tekemään. Siltikin siihen liittyy kohdallani ehtoja. 100% työaikaa en tekisi yötyönä, eli lisistä saatava ekstra on jotain mitä mielummin hyödynnän vapaa-aikana esim 70-80% työaikaa tekemällä. Tuolloin pysyy paremmin rytmissä ja normielämässä mukana kun ei tarvi puolia kuin öistä valvoa töissä. Toisekseen työvuorot saisivat olla järkevät, pitkiä vapaita todella tarvitsee, mielummin sitten useampi yö putkeen kun kerran valvomisrytmiin on päästy ja sitten pitkät vapaat. 2 vapaayötä menee ihan rytmiä kääntäessä ja jos ei meinaa kääntää niin siitä ei pidemmän päälle hyvää seuraa. Sen verran kerkesi nähdä näitä "yökukkujia" jotka onnessaan tuli tekemään 100% yötyötä suunnitelmissa valvoa myös vapaayöt (ei lapsia). No, kovin kauaa ei mennytkään kun ei enää pystytty nukkumaan kuin pari tuntia päivällä/illalla ja fysiikka alkoi pettää niin että oltiin sairaslomilla jne ennen kuin myönnettiin että parasta pysyä päivätöissä.

Itse näen oman selkeän päivärytmin ja sen että olen enemmän aamu- kuin iltaihminen tuossa positiivisena. On ollut helpompi kääntää rytmi kerrasta yöhön (siis kerrasta, ei mitään viikon totutteluja) ja sitten taas suoraan normaaliin päivärytmiin nukkumalla muutama tunti viimeisen yön jälkeen.

Oma mies on enemmän iltaihmisiä ja ihan yökukkuja joka oli aina haaveillut yötyöstä. Monta vuotta sitä tekikin mutta rehellisesti vaikka piti/pitää itseään hyvänä valvojana tuo otti hänellä kovemmille kuin minulla. Siis hänen oli vapailla vaikeampi päästä normirytmiin, aamut hankalat ja väsytti pitkin päivää vaikka sitä peittelikin. Nyt kun tekee taas aamua ja iltaa myöntää itsekin että on helpompaa yhdistää tuo perhe-elämään.

 

["a p"]

en ikinä lähtisi tuohon. Aina olisi väsy, kun päivällä pitää nukkua pitempään kuin yöllä saavuttaakseen saman levon. Lapsia näkisi kunnolla vain la illalla. Viikonloppu yöt on tosikurjia valvoa, varsinkin kun tietää että se on lapsilta pois. Ja missä välissä mies sais oman vapaapäivänsä, jonka se on varmasti ansainnut? Jos mies on aamu uninen niin se että viikonloppuina joutuu nousemaan samaanaikaan kuin työpäivinä, on aamu uniselle tosi rankkaa.

Lapsi näkisi kunnolla vain lauantai-iltana??? Tarkennappa tätä. Jos minä ja mieheni oltaisiin päivätöissä, niin näkisin lapsiani aaamulla ja sitten klo 17-20.30. Jos minä teen yötä ja mies päivää, niin näen lapsiani ehkä aamulla vilauksen ja sitten kun haen ne. Ja tuskin nyt sentään jaksan sängyssä lorvia klo 17 saakka. Joten kai minä niitä enemmän näen yövuorojen jälkeen, enkä lyhyempää aikaa.

Jaa ja missäkö välissä mies saisi vapaapäivän? Ei minullakaan ole ollut vapaapäivää viimeiseen 4 vuoteen. Jääköön hoitovapaalle, jos haluaa olla kotona. Mutta ei se halua olla lasten kanssa 24/7. Mies on nukkunut viimeiset 4 vuotta _joka ikinen viikonloppu_ vähintään yhdeksään ja minä aamuihmisenä olen noussut AINA, vaikka joskus olis nukuttanutkin. Joten mitä jos seuraavan vuoden mies huolehtisi lapsien aamuheräämisistä?

Ja joo, ei tässä ole tarkoitus mistään kostokierteestä miehelle, että häh häh hää, siinäpä heräät, vaan tässä on kyse siitä, että jos minä uhraan elämästäni vuoden ja pistän pakan ihan sekaisin, niin sitten saan olla taas lasten kanssa kotona, jos haluan. Koska töihin minua ei ole kukaan hätyyttelemässä, siitä voin olla varma. Ja jos hätyyttelisi oman alan hommiin, niin olisin enemmän kuin tyytyväinen.