Pystysitkö antamaan miehelle tämmöstä asiaa anteeksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Itse en sillä se tuntuu vieläkin niin pahalle että itkettää.
Olin raskaana ja mentiin ultraan.
Lääkäri totesi sikiön kuolleen ja olleen viikolla 13+5 raskaana minun siis.
Sieltä annettiin sitten parin päivän päähän aika että synnytän sen sikiön sitten.
No,kun sairaalaanlähtö aamu koitti niin kaiken piti mennä niin kuin mies lupasi.
Ihmettelin kun hän vain heitti mut sairaalan pääoville ja lähti tiehensä.
Soitin että mitä sä meinaat?sano etten halua tulla mukaan.
Miettikää,koko ajan hoki että on mun tukena loppuun saakka ja ei jätä mua yksin näin ison asian kanssa.
Sinne minä sitten yksin menin ja synnytin pienen ihmiseltä näyttävän alun.
Järkyttävää kun hoitaja kaivoi sen sieltä vessan pytystä ja minä vaan itkin ja olin ihan järkyttynyt.
Onneksi oli ihanat hoitajat joilla oli aikaa mulle.
Jouduin vielä kaiken lisäksi kaavintaan illalla.
 
Hmm. Jos alunperin lupasi tulla mukaan ja olla tukena, niin olis kait voinut sitten olla paikalla. Jos liian koville ottaa, niin ois odottanu käytävällä pahimman ohi, ja tullut sitten takasin sua tukemaan! Kyllä ainakin sais piiiiitkään lepytellä jos meinais anteeksi saada!
 
Alkuperäinen kirjoittaja hempee:
mun mies ei pysty edes synnytystä katsomaan.. mutta olen tottunut. mielummin olen kätilön kanssa kun hysteerisen ukon joka pyörtyy

On ollut kolmessa synnytyksessä mukana ja sitä ei tee veri eikä mikään muukaan pahaa.
Aina katsonut kaiken liiankin tarkasti kun olen synnyttämässä ollut.
Mutta en ymmärrä vieläkään miksi mies teki mulle niin törkeästi.
Sen mielestä se ei etes ollut ihmisen alku vielä etes,ihan sairas.
Ajatelkaa miltä musta tuntu kun näin kun se hoitaja kaivoi sitä sieltä pysytystä ja sano että sun ei kannata katsoa.
Katsoin vain ja näin kuinka napanuorassa roikkui pienen pieni enkeli lapsi.
Ihan pienen ihmisen näköinen.
Miehelle ei kestä yhtään puhua asiasta,sen mielestä ei ollut etes paha asia.
 
Mun synnytys meni silleen siellä että laitettiin kolme tablettia kohdunsuulle.
Tunti piti maata paikoillaan.
Sain olla omat vaatteet päällä koko ajan liikkua vapaasti siellä sitten.
Kolmen tunnin kuluttua tunsin kun meni lapsivedet.
Siitä puoli tuntia kun tuntui paineen tunnetta alavatsalla ja menin vessaan niin samalla tuli kaikki ulos.
Soitin kelloa ja hoitaja kielsi vetämästä pönttöä.
Kaikki meni ilman kipuja nopeasti ohi.
Minäkin pelkäsin eniten niitä kipuja,mutta mitään ei ollut yhtään.
 
ei kait sen miehes tarvii joka paikkaan tunkee?eskö sä yksin pärjää?kai se oli hällekkin kova paikka ja haloo ei miesten nyt tarvii joka paikkaan tunkee.riittää että on myöhemmn vaikka kotonba tukena ja läsnä
 
En ymmärrä mikä oikeus miehellä on todeta, että ei pysty ja on liian raskasta katsottavaa, kun se nainen käy läpi sen koko henkisen helvetin lisäksi kaiken fyysisen puolen. Mies säästyy siltä fyysiseltä osuudelta ja silti ne jaksaa ruikuttaa aina.
 
En tiedä pystyisinkö jos on luvannut olla tukena ja sit häipyykin. Eri asia jos olisi heti alkuun sanonut ettei aio tulla mukaan.. Tahtoisin saada selville oliko kyse välinpitämättömyydestä vai miehen surusta ja pelosta vaikeaa tilannetta kohtaan johon sitten reagoi pakenemalla, varmaan varaisin meille ajan jonnekin ammattilaisen luo tuosta keskustelemaan koska kotona siitä ei tulisi muuta kuin riitaa.

Ap:lle :hug: Ikävää että vauva meni kesken etkä saanut tarvitsemaasi tukea vaikeassa tilanteessa.
 
tosi törkeetä sun mieheltä,olis sitten sanonu jo aikasemmin ettei pysty siihen niin olisit voinu hankkia jonkun toisen tukemaan sinne ettei ihan yksin tarvitse olla :hug:
miehes varmaan pelkäs sun reaktiota mutta ei se oikeuta jättämään sua kun nallii kalliolla ja tuossa tilanteessa!
en antais anteeks!ainakaan helpolla
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En ymmärrä mikä oikeus miehellä on todeta, että ei pysty ja on liian raskasta katsottavaa, kun se nainen käy läpi sen koko henkisen helvetin lisäksi kaiken fyysisen puolen. Mies säästyy siltä fyysiseltä osuudelta ja silti ne jaksaa ruikuttaa aina.

Täydellinen peesi tähän!
 
onhan se törkeetä jättää toinen yksin...mutta onhan sillä miehelläkin oikeus surra vaikka ei tuolla tavalla.
Ei ne kaikki miehet näytä tunteita vollottamalla..ehkä siitä on voinut henkisellä puolella tuntua yhtä pahalta et se vauva on kuollu masuun.

Ennen syyllistämistä ja pois potkimista kehottaisin kunnolliseen keskusteluun jossa kuunneltais molempia..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vaimo:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En ymmärrä mikä oikeus miehellä on todeta, että ei pysty ja on liian raskasta katsottavaa, kun se nainen käy läpi sen koko henkisen helvetin lisäksi kaiken fyysisen puolen. Mies säästyy siltä fyysiseltä osuudelta ja silti ne jaksaa ruikuttaa aina.

Täydellinen peesi tähän!

samaa mieltä!
 
Pystyisin. En ole mihinkään vastaavaan tilanteeseen joutunu koskaan, mutta jos miettii niin... Loukkaantuisin kyllä ja olisin pettyny, mutta anteeksi antaisin. Koska en voi pakottaa toista mihinkään, mihin hän ei pysty. En pakota toista katselemaan sellaista. Kunhan vain muuten on tukena. Tosin raskaushormonien vielä sekoittaessa pään vois ajatellaki toisin...
 

Yhteistyössä