Pystyisitkö olemaan yksin joka päivä?

En pystyisi. Olen luonteeltani sellainen hölösuu, että puhun aina kun olen ihmisten ilmoilla jonkun kanssa. Ei tarvitse olla edes tuttu. Ja näin olen saanut ihan "lennosta" monta uutta ystävääkin, kun on juuttunut jonnekin suustaan kiinni.

Yksinolo sopivina annoksina tekee hyvää, mutta vuosien yksinäisyys olisi jotain aivan kamalaa.

 

En pystyisi. Olen luonteeltani sellainen hölösuu, että puhun aina kun olen ihmisten ilmoilla jonkun kanssa. Ei tarvitse olla edes tuttu. Ja näin olen saanut ihan "lennosta" monta uutta ystävääkin, kun on juuttunut jonnekin suustaan kiinni.

Yksinolo sopivina annoksina tekee hyvää, mutta vuosien yksinäisyys olisi jotain aivan kamalaa.

mä oon aina ihaillu ihmisiä jotka keksii juttua kenen tahansa kanssa...

mistä ammennat juttua kaikkien kanssa? mä olen pidättyväinen ja mietin liikaa sanomisia :/

 

No en enää. Välillä kyllä on ihana olla ihan yksin, mutta ei kuitenkaan pitkiä aikoja. Esikoista odottaessa saattoi mennä monen monta päivää etten puhunut kenellekkään. Mutta se ei ollut mikään nautinto.

 

En pystyisi. Olen luonteeltani sellainen hölösuu, että puhun aina kun olen ihmisten ilmoilla jonkun kanssa. Ei tarvitse olla edes tuttu. Ja näin olen saanut ihan "lennosta" monta uutta ystävääkin, kun on juuttunut jonnekin suustaan kiinni.

Yksinolo sopivina annoksina tekee hyvää, mutta vuosien yksinäisyys olisi jotain aivan kamalaa.

mä oon aina ihaillu ihmisiä jotka keksii juttua kenen tahansa kanssa...

mistä ammennat juttua kaikkien kanssa? mä olen pidättyväinen ja mietin liikaa sanomisia :/

Ihan mistä tulee mieleen. Monesti tulee vaatekaupassa vaikka kommentoitua jonkun sovittamaa vaatetta tms.

Esim. kerran tapasin yhden nykyisen ystäväni junassa. Juna oli ihan täynnä eikä meille riittänyt paikkoja, emme mahtuneet edes vaunuun seisomaan vaan istuimme sit siinä vaunujen välikössä. Siitä vain alkoi juttu luistaa kun olihan se vähän erikoinen tapa matkustaa. Perille päästyämme (parin tunnin matkan jälkeen) totesimme, että kun juttua kerran piisaa, niin voisihan sitä numeroita vaihtaa.

 

Pystyisin ihan armasti olemaan päivittäin yksin ja puhumatta kenellekään, mutta en halua. Olen el'nyt niin liiankin pitkään. Tai siis vähällä ihmiskontaktilla, enimmäkseen puhelimen ja netin välityksellä.

 

Ihan mistä tulee mieleen. Monesti tulee vaatekaupassa vaikka kommentoitua jonkun sovittamaa vaatetta tms.

Esim. kerran tapasin yhden nykyisen ystäväni junassa. Juna oli ihan täynnä eikä meille riittänyt paikkoja, emme mahtuneet edes vaunuun seisomaan vaan istuimme sit siinä vaunujen välikössä. Siitä vain alkoi juttu luistaa kun olihan se vähän erikoinen tapa matkustaa. Perille päästyämme (parin tunnin matkan jälkeen) totesimme, että kun juttua kerran piisaa, niin voisihan sitä numeroita vaihtaa.

Ääh, kun olis ihanaa osata olla noin avoin.

Mä mietin ihan tuhottomasti aina sanomisiani ja usein ne sitten jää sanomatta kokonaan, kun sopiva tilaisuus menee ohi. :/ Siis jopa täällä palstalla: mulla olis paljon sanottavaa vaikka kuinka moneen alotukseen, mutta jätän vastaamatta, kun en osaa muotoilla sanomisiani hyvin.

Kun olen kunnolla tutustunut johonkin ihmiseen, niin minusta saa mainion juttukaverin. Voipi olla jopa vaikea saada suunvuoroa.
Mutta se tutustuminen on vaan niin älyttömän vaikeaa ja minun täytyy tuntea ihminen todella hyvin ennenkuin voin kunnolla vapautua ja hölpötellä kaikenmoista miettimättä tuhottomasti sanomisiani.

 

Kyllä minä pystyn. Oma seurani on lempiseurani.

 

Pystyn. Minusta on ihanaa olla yksin. Olen yksin, mutten yksinäinen Minusta monet ihmiset on tosi rasittavia. Vietän aikaani mieluummin hyvän kirjan, kuin jonkun teennäisen puolitutun seurassa.

 

Helposti viikonkin, mutta pari viikkoa, kolme.. sitten alkaisi tehdä tehdä jo vähän tiukkaa. Mutta vapaaehtoisesti sen kestäisikin.

 

No aloittajalla on varmaan todella tiivis parisuhde parhaan ystävänsä kanssa, kun ei siihen suhteeseen ulkopuolisia kaupanmyyjia lukuunottamatta mahdu!

 

viikko menisi ihan lepposasti!

 

yksin olen kaikkipäivät, illalla mies seurana- jos on.

 

Pystyn. Mulla ei oo ystäviä, muutamia hyväpäivän tuttuja joita näkee joskus.. Mies ja lapsi mulla on ja niiden kanssa tietenki tulee puhuttua päivittäin.. Välillä tosin kaipaisin hyvää ystävää, mutta oon tottunu yksinäisyyteen.

 

kyllä! netti pitää tosin olla

 

Ihan hyvin pystyn.

 

kyllä pystyn. mä olen aika erakko. mulla ei ole ku 1 ystävä. muut läheiseni on mieheni, lapseni ja äitini. muihin en juuri ole yhteydessä.

mies on kutsunut kaverinsa perheineen meille huomenna kahville, mua ahdistaa ajatus. höpötää puutaheinää ihmisten kanssa joihin mulla ei ole mitään intressejä. kuulostaa kamalalle joo, mutta en ole ihmisläheinen, muuta kuin rakkaimpieni kanssa. ikää 27v.

 

Kyllä. Olen ollut jo toistakymmentä vuotta yksin.
En pidä kehenkään yhteyttä ja kukaan ei pidä minuun yhteyttä.
"ystäviä" on muutamia ja kerran pari vuodessa tapaamme.
Sukulaisiinkaan ei tule enää pidettyä yhteyttä kuin ehkä kerran kuussa ja mieheni on paljon poissa kotoa töiden perässä. Eli jäljelle jää lapset, mutten heillekään enää jaksa puhella paljoa.
saattaa mennä päiviä, etten juurikaan puhu kenellekään.

 

Pystyn. Minusta on ihanaa olla yksin. Olen yksin, mutten yksinäinen Minusta monet ihmiset on tosi rasittavia. Vietän aikaani mieluummin hyvän kirjan, kuin jonkun teennäisen puolitutun seurassa.

tähän. ja mulla vielä se etten osaa ajatella hyvää ihmisistä. olen kai vähän katkeroitunut tai skeptinen. pidän ihmisiä vaan selkään puukottajina, edessäpäin kyllä hymyilään ja ollaan niin kivaa kaveria, selän takana puhutaan kaikki asiat halki ja levitellään omia meilikuvia totuutena.

 

kyllä pystyn. mä olen aika erakko. mulla ei ole ku 1 ystävä. muut läheiseni on mieheni, lapseni ja äitini. muihin en juuri ole yhteydessä.

mies on kutsunut kaverinsa perheineen meille huomenna kahville, mua ahdistaa ajatus. höpötää puutaheinää ihmisten kanssa joihin mulla ei ole mitään intressejä. kuulostaa kamalalle joo, mutta en ole ihmisläheinen, muuta kuin rakkaimpieni kanssa. ikää 27v.

sama mulla

 

Ap, olet 20-vuotias!

Etkö ole opiskellut mitään peruskoulun jälkeen? Etkö käy töissä? Mitä haluat elämältäsi?

Kuulostaa vain todella erikoiselta, ettet ole kolmeen VUOTEEN puhunut ulkopuolisten ihmisten kanssa.

 

En pystyisi. Olen luonteeltani sellainen hölösuu, että puhun aina kun olen ihmisten ilmoilla jonkun kanssa. Ei tarvitse olla edes tuttu. Ja näin olen saanut ihan "lennosta" monta uutta ystävääkin, kun on juuttunut jonnekin suustaan kiinni.

Yksinolo sopivina annoksina tekee hyvää, mutta vuosien yksinäisyys olisi jotain aivan kamalaa.

mä oon aina ihaillu ihmisiä jotka keksii juttua kenen tahansa kanssa...

mistä ammennat juttua kaikkien kanssa? mä olen pidättyväinen ja mietin liikaa sanomisia :/

Siinäpä se, ettei kannata hirveesti miettiä. Kyllä sitä juttua keksii vaikka kivenkannonkorpikuusesta Mä olen ollut tosi ujo lapsena mutta yllätys musta on tullut aika hölösuu kuitenkin. Ystäviä ilmaantuu kuin tyhjästä jos uskaltaa suunsa avata