Pyöräilemään oppimisesta yleisesti

Aloitan nyt uuden ketjun, kun tuossa toisessa keskustellaan tietyn ikäisistä. Olen vaan vähän ahdistunut aiheesta, kun meidän tyttö ei ole innostunut lainkaan harjoittelemaan pyöräilyä. Osaa siis polkemisen liikeradan ja muutenkin kai ymmärtää homman, muttei vaan halua sitä tehdä.

Minkä ikäisenä teidän lapset ovat oppineet ajamaan pyörällä?

Miten olette opettaneet/innostaneet opettelemaan?

 

Älkää kiirehtikö, jokainen oppii omaan tahtiin. Meillä vanhin lapsi polki vasta 4-vuotiaana apupyörät pois eskarissa ja 7-vuotiaana polki 600 km kesän aikana

 

[QUOTE="vieras";24321853]Älkää kiirehtikö, jokainen oppii omaan tahtiin. Meillä vanhin lapsi polki vasta 4-vuotiaana apupyörät pois eskarissa ja 7-vuotiaana polki 600 km kesän aikana [/QUOTE]

Meillä myös tällainen aikataulu kuopuksen kanssa. Ei vaan tykännyt pyöräilystä eikä halunnut opetella.

Emmehän me aikuisetkaan kaikki tykkää esim.pyöräilystä tai rullaluistelusta vaikka näin esimerkkinä.

 

meillä oppi esikko polkemaan 2v.nä... puolitoista vuotiaasta asti oli polkupyörä... jota käytettiin ihan hänen oman mieltymyksen mukaan... lähinnä istuttiin kyydissa tutkittiin korjattiin ja työnneltiin... sitten se vaan eräskaunis päivä polkasi itsensä eteenpäin...ja on tuossa nyt kaksi kuukautta polkenut pyörällä kuin kaistapää eteenpäin.

 

Meillä esikoinen oppi koko kesän harjoittelun tuloksena 2v10kk iässä ylipäätään pääsemään pyörällä eteenpäin. Apupyörät saatiin pois 5v6kk iässä.
Kakkonen taasen oppi ekakerralla pyörän päällä ollessaan 2v2kk iässä ja apupyörät lähtivät jo 3v5kk iässä.

Meillä lapsilla ikäeroa on 1v4kk, joten nuorempi polki ilman appareita edesvuotena mitä isompi.

 

Tytto oli lahes 3v kun sai ensimmaisen pyoran ja heti osasi ajaa apupuorilla, 5v oppi ajamaan ilman apupyoria. Poika oppi ajamaan apupyorilla n 1v 9kk, nyt 3v ja edelleen apupyorilla.

 

poika ei uskaltanut pyörän selkään edes,ennen kuin 5v... oli melkein 7v,kun oppi ilman appareita ajamaan.

 

Meidän kuopus on nyt 9-v. ja tänä kesänä on ekaa kertaa uskaltanut mennä pyöräilemään omaa pihaa pitemmälle. Alamäet on vielä vaikeita eikä voima riitä kunnolla ylämäkiinkään. Ei mitenkään voida vielä syksyllä päästää tyttöä pyöräilemään koulun uimahallireissuja.

 

Meillä ei ole 5v eikä 4v minkäänaista kiinnostusta pyöräilyyn. Poika (5v) osaa kyllä appareitten kanssa ajaa, mutta on tosi arka ja niin lyhyt pinnanen et heti jos meinaakin kaatua niin lyö hanskat tiskiin.. Ja sitten on pyöräkin on tällä hetkellä liian pieni niin polkeminen on hankamaa. Hakusessa kyllä on isompi. Tyttö 4v vaan istuu ja jarruttaa..

 

Lapset on kaikki erilaisia. Kaverin nelivuotias paahtaa jo täyttä häkää moottoripyörällä ja mun kohta 4v hädin tuskin osaa ajaa apurattaiden kanssa.

Kyllä ne kaikki oppii pyöräilyn salat aikanaan, turha huolestua. Eihän tämä nyt sentään mikään kilpailu ole?

 

Meidän tyttö oppi polkemaan kunnolla apurattaiden kanssa tänä kesänä 3,5-vuotiaana. Edellisenä kesänä alettin testailemaan, ja vaikka mielellään kokeili, ei oikein innostunut. Harjoiteltiin jonkun verran vaan polkemista ja ohjaamista erikseen. Tänä keväänä suhtautui aika penseästi, mutta sitten se joskus keskikesällä siitä vaan lähti ja nyt pitäisi päästä pyöräilemään joka päivä... Minkä meninkin tekemään .

Potkulaudan sai myös tänä kesänä ja alkuun oli niin "huono ja inhottava ja en osaa", mutta kun ei painostettu vaan pidettiin vaan lauta esillä ja kysyttiin välillä että haluaisiko sillä potkutella, ei haittaa jos kaatuu, kaikkien pitää harjoitella jne, niin jossain välissä tyttö tarttui taas lautaan ja sekin on nyt kivaa. Varmaan naapuruston lapset vaikuttivat siihen, että tyttö halusi sitten kuitenkin opetella itsekin.

Kannusta silloin tällöin, mutta älä pakota, ehtii sen oppimaan myöhemminkin.

 

Meillä oppi ajamaan ilman apupyöriä n. 6-vuotiaana.

 

Täällä tuo 3v polkee vain kolmipyöräisellä ja silläkin vain terassin betonilla tai sisällä. Osaa kyllä, mutta ei halua lähteä pihalle ajeleen. Apurataspyörää on kokeillut, mutta ei pääse sillä liikkeelle eikä ole ollenkaan kiinnostunut sillä ajelusta. Mää oon kanssa ollu tuosta vähä huolissaan, mutta toisaalta poika on muutenkin ihan älyttömän varovainen kaikessa liikunnallisuutta vaativissa taidoissa että en toisaalta ihmettele, ettei pyöräilykään kiinnosta.

 

meillä eskariin menijä oppi vasta nyt keskikesällä ajamaan ilman appareita. ei ollut kiinnostunut opettelusta vaan meni appareiden kanssa ja aina kun yritettiin ilman tai sitten niin, että nostettiin appareita ylöspäin, lopetti ajamisen. eikä kyse siitä, ettei olisi jaksanut polkea tai olisi muutenk "epäliikunnallinen", hänellä ei vain riittänyt kärsivällisyys, kun olisi pitänyt opettelemalla opetella.

keksin sitten ottaa pyörästä, joka on tytölle oikeasti ihan liian pieni, apurattaat pois ja sovittiin, että joka päivä harjoittelee tuolla pikkupyörällä niin, että potkuttelee ja istuu kyydissä, parin päivän jälkeen tasapaino pysyi jo ja kohta tyttö alkoi myös polkea tuolla pikkupyörällä. muutaman päivän harjoittelun jälkeen siirryttiin isompaan pyörään ja on kyllä nyt niin onnellinen pyöräilijä!!

 

Meillä poika on osannut 2v:stä asti mennä potkupyörällä, siten että tasapaino pysyy pitkissäkin alamäissä, kalliomäissä yms, vaikka jalat eivät kosketa maata. Menee potkimalla hurjaa vauhtia, pitkiä matkoja liukuen.

Mutta pyöräily ei kiinnosta. Kaipa se on hankala ajatus keskittyä polkemiseen ja ohjaamiseen yhtäaikaa... Välilä koen samaa ahdistusta kuin a.p, kun muut ikäiset (3½vuotiaat) tulevat jopa ilman appareita vastaan ja meidän jätkää ei pyörä kiinnosta (vain potkupyörä). Mutta päätin nyt antaa asian olla, kunhan poika on valmis niin sitten on valmis pyöräilemään. Luultavasti, kunhan polkeminen alkaa sujua, voidaan samantien jättää apparit pois. Mutta sitä en tiedä kauan siihen polkemisinnon löytämiseen menee. Olen nyt asennoitunut siten, että eiköhän tuo viimeistään eskarissa kiinnostu polkupyörästä ;D

 

Oppii kyllä aikanaan, älä huoli . Ja kun sitten lähtee pyöräilemää, saatat pian toivoa, että voi kun tyttöä näkis kotipihassaan ...!

Meidän esikoinen lähti pyöräileen kaksivuotiaana, ja siinä himpun yli neljä lähti aparit pois. Halus kyllä aikaisemminkin ne apikset pois mutta sitten tuli muutaman kuukauden "kynnyskysymys" pojalle itselleen asiasta - hirvitti ja halutti yhtäaikaa niin kovasti, ettei koko hommasta tullut sitten kertakaikkisesti mitään muuta kuin kärvistelyä - jolloin ei koskenut pyörään ollenkaan. Sitten tuli Se Päivä, jolloin topakkana ilmoitti, että "nyt ja heti apikset hiiteen" ja sitten mentiin !

Keskimmäinen on nyt tämän kesän aikana oppinut ajamaan ilman apiksia (on reilun 4vee), pyöräillyt on myös kaksivuotiaasta. Ja nuorimmaisemme on opettelemassa pyöräilyä, muutama onnistunut polkimien rullaus takana, ipanalla ikää sen kaksivuotta .

Nää on hirmu yksilöllisiä asioita . Painostaa ei kannata, varsinkin jos näkee, että asia tuottaa ylimääräistä ahdistusta tai vänkäämistä. Toki joillakin asioilla on se oma herkkyyskautensa; kaksi- kolme vuotiaat ovat liikunallisesti parhaimmillaan ja iloitsevat nopeaan karttuvista taidoistaan ja kyvyistään...Ja kannustus on asiassa kuin asiassa Se Juttu, mutta sen jo tiedätkin. Kaikki aikanaan...

 

Mun marraskuussa 5v on polkenu appareilla toissa kesästä kun sai pyörän.
3.5v alotteli viime kesänä ja nyt polkee hyvin.

Isomman apparit hajos eilen, joten otetaan ne tänään pois ja aloitellaan harjoittelu ilman appareita.
Vinkkejä kehiin tuossa lähellä soratie jonne ajattelin viedä polkemaan ettei tuossa alfaltilla tarvii kaatuilla

 

Kikatus: juu, soratie on paljon parempi vaihtoehto kuin asfaltti...ja nurtsi samaten on hyvä, ei satu kun kaatuu. Paljon kannustusta, rohkaisua kehiin . Meillä tehtiin niin, että satulaa madallettiin huolella ihan alas, jotta varmasti jalka yltää reilusti ja hyvin maahan tukea saamaan. Ja ihan ensiksi opeteltiin ottamaan vauhti vain ja ainoastaan potkimalla - se potkupyörä on varmaan oivallinen ! - ja kun siitä lapsi hoksasi ja oppi kunnon tasapainon, niin ikään kuin huomaamattaan jalat nousivat polkimille ja...se oli siinä! Rentoa, iloista mieltä teille kaikille !

 

Huh, kiitos kommenteista. =) Meinasi oikeasti pikkaisen huolestuttaa, vaikka järjellä miettien tietääkin, että kaikki ajallaan eikä lapset kiinnostu samoista tahi kehity samaan tahtiin. En yhtään muista, miten ja milloin itse opin ajamaan, niin ei ollut mitään vertailupohjaa.

Mukava kuulla näitä oppimiskertomuksia.

 

Hei, tuota me ei ollakaan kokeiltu (tai tullut edes mieleen). Laittaa satula matalammalle ja ottaa apparit pois pyörästä. Vois poika kiinnostua kokeilemaan ja leikkimään pyörällään noin, jos sitten vahingossa kiinnostuis polkemisestakin

 

Esikoinen polki appareilla 3vuotiaana ja 5 vuotiaana apparit pois. Ei olut erityisen kiinnostunut pyöräilystä.

Kuopus polki appareilla 2 vuotiaana ja 3,5vuotiaana meni ilman appareita.
Viime kesänä ( 4v silloin ) polki ihan kunnon matkoja reippaasti esim. meiltä uimastadikalle 4km ja Kumpulan maauimalaan 5km. Innostusta riittää.

 

[QUOTE="Vilukissa";24322500]Kikatus: juu, soratie on paljon parempi vaihtoehto kuin asfaltti...ja nurtsi samaten on hyvä, ei satu kun kaatuu. Paljon kannustusta, rohkaisua kehiin . Meillä tehtiin niin, että satulaa madallettiin huolella ihan alas, jotta varmasti jalka yltää reilusti ja hyvin maahan tukea saamaan. Ja ihan ensiksi opeteltiin ottamaan vauhti vain ja ainoastaan potkimalla - se potkupyörä on varmaan oivallinen ! - ja kun siitä lapsi hoksasi ja oppi kunnon tasapainon, niin ikään kuin huomaamattaan jalat nousivat polkimille ja...se oli siinä! Rentoa, iloista mieltä teille kaikille ![/QUOTE]

Kiitos, mekin lasketaan siis satulaa alaspäin jotta tuntuis lapsesta turvalliselta. Hällä on vielä pieni pyörä alla, tarkoitus ostaa ens syksyksi jo isompi joten varmaan hyvä hetki opetella nyt polkemaan ilman appareita kun alla vielä tuollainen pikkunen menopeli !

 

Meillä esikoinen oppi ajamaan apupyörien kanssa 3,5-vuotiaana, ei ollut kiinnostunut pyöräilystä, vaan olisi vaan istunut kyydissä ja odottanut, että työnnetään. Lopulta houkuteltiin niin, että isä ajaa pyörällä ja äiti pikkusisarusta rattaissa työnnellen kävelee ja auttaa tarvittaessa. Kilometri oli matkana ja perillä sai palkinnoksi jäätelön. Seuraavana kesänä oppi ajamaan ilman apupyöriä. Kuopus alkoi polkemaan 2-vuotiaana, haluaisi apupyörät jo pois, mutta vanhemmat ei suostu ottamaan, kun vauhti on jo nyt niin hurjaa apupyörienkin kanssa.

 

Kiitos, mekin lasketaan siis satulaa alaspäin jotta tuntuis lapsesta turvalliselta. Hällä on vielä pieni pyörä alla, tarkoitus ostaa ens syksyksi jo isompi joten varmaan hyvä hetki opetella nyt polkemaan ilman appareita kun alla vielä tuollainen pikkunen menopeli !

Meidän keskimmäisellä oli jo hyän matkaa ollut käytössään 16" pyörä, apareilla, mutta kun tuli aika lähteä ilman apiksia harjoittelemaan, niin otettiin kehiin 12" pyörä - "crossipyöräksi" nimitimme jotta ei tulisi nikotuksia pyörän vaihdosta - ja tosiaan tolla potkuttelulla aloitimme. Nyt on siirtynyt takaisin tuttuun 16" tuuman fillariin...Helpompi on alun harjoittelussa hallita se pienempi ja osin kevyempikin pyörä, joten...Ja - sillä pienellä fillarilla potkutellen oppii todella helposti takapyörän sivuttaisluisun , mikä oli koko opetteluajankohdan suurin juttu! Tsemppiä !