Puuttuisitteko jotenkin (naapureiden jatkuva riitely)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "huolestunut"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Meillä oli kaikki mahdollinen apu ja silti sitä riitelyä oli. Tosin psykologi sanoi
Että pitää antaa vihan tulla ulos ja huutaa saa, mutta ketään ei saa satuttaa.
Näin mä toiminkin silloin miestä kohtaa, enkä kanna asiasta kaunaa vaan oon päässyt
Tapahtumista yli. Mistä tiedät ettei he käy terapiassa?
Lapsiin en vihaankin purkanut. Olin vain herkästi hermostuvampi. Teimme
Paljon myös kivoja juttu, halimme riitojen jälkeen ja lapsilta pyysin myös anteeksi
Aina jos sorruin heille turhasta huutamaan. Jos kokee kriisin elämässään
Se vaikuttaa kaikkeen! Kaunis ajatus että pahaa oloa ei näyttäisi lapsille
Mutta mahdoton toteuttaa. Mutta kuten sanoin siitäkin selvittiin ja kaikilla lapsilla
On turvallinen kiintymyssuhde äitiinsä, kaikesta huolimatta.
 
[QUOTE="vieras";28493375]Laita nimetön kirje postilaatikkoon jossa kerrot että kuulet riitelyn ja toivot sen loppuvan ja olet huolissasi. Tai voithan siihen laittaa että apuakin saatavilla mm. neuvolasta. Tai sitten laitat omalla nimellä ihan ja kerrot että jos kaipaavat apua olet käytettävissä ( tuskin apua kuitenkaan pyytävät ). Jos keskustelusta ei tule mitään.[/QUOTE]

Tää vois olla hyvä vaihtoehto! Varmaan kyllä arvaisivat kuka kirjeen takana on mutta väliäkö sillä.
 
Luulen et siellä on vaan väsynyttä porukkaa tällä hetkellä,tosin voi jatkua pitkäänkin jos eivät älyä itse hakea apua tai erota.anna olla vaan niiden omissa oloissaan,mitä sitä puuttumaan,onhan se lasten kannalta paha juttu, mutta mitenkä sitä voi käytöstä vääristääkkään lastensuojeluihmisten kanssa
 
[QUOTE="huolestunut";28493239]Haluaisin kuulla vähän muiden mielipiteitä minua huolestuttavassa asiassa. Meidän naapurissa asuu lapsiperhe, isä, äiti ja kaksi pientä lasta. Viime aikoina asunnosta kuuluu lähes tauotta vanhempien riitely, ja isä poissaollessa kuuluu kuinka äiti huutaa lapsille ja nämä itkevät. Tuntuu että tilanne pahenee päivä päivältä, ja olen jo alkanut miettiä olisiko minulla naapurina velvollisuus puuttua asiaan jotenkin. Fyysisen väkivallan ääniä asunnosta ei ainakaan kuulu, mutta riitely on muuten todella raivokasta.

Tunnen naapurit ainoastaan ulkonäöltä, ei olla oikeastaan edes moikkailuväleissä. Ei tunnu siis luontevalta kysyä asiasta esim. äidiltä ohimennen. Perhe ei ilmeisesti pahemmin ulkoile, ja omat lapseni ovat jo niin isoja ettei törmäillä vahingossa esim. hiekkalaatikolla tai lähipuistoissa.[/QUOTE]

Minä menisin juttelemaan perheen äidin tai isän kanssa niitä näitä ja saattaisin ohimennen kysyä lasten kuulumisista tms. Tosiaan heillä voi olla tulossa ero tai sitten suhde on muuten vain hetkellisesti kriisissä. On erilaisia tapoja riidellä, toiset riitelevät huutamalla ja toiset komentavat lapsiaan huutamalla (tiedän useamman tällaisen perheen). Meillä sen sijaan on käytössä jäähypenkki, jonne joutuessaan lapset itkevät, huutavat ja karjuvat naapurien iloksi sen aikaa minkä siellä joutuvat istumaan (1 minuutti/ikävuosi).
 
Lapsena jouduin kuuntelemaan vanhempien riitelyä plus ottamaan sitä pahaa oloa itsekin vastaan.
olisi ollut hienoa jos joku olisi puuttunut siihen ja jututtanut vanhempiani ja saanut heidät tajuamaan että lapset kärsii tilanteesta.
Ja meillä ei siis ikinä näkynyt sovinnon tekoa tai hellyyttä vaan sitä negtiivista vaan.
 
No en, kerta ei mikään viittaa väkivaltaan tai muuhun sellaiseen. Pienten lasten kanssa elämä voi olla tuollasta, sanot lapselle 5 kertaa että ei saa heittää niitä leegoja sinne vessanpyttyyn ja sit sanot tiukemmin ja otat legot pois ja syntyy hirvittävä poru. Meillä poika voi huutaa jo siitä kun lusikka asetetaan väärinpäin nokan eteen, ja helposti nousee kaikilla desibelit kun yks raivoo ja toinen uhmaa ja itsellä on yöunia takana pari hassua tuntia jnejnejne.
 
Onko sulla ap itsellä lapsia? Kiva että välität ja olet huolestunut, mutta jos perheessä esim. tempperamenttinen uhmaikäinen, niin kovin äänetöntä elämää on hyvin vaikea viettää. Meillä huutaa lapsi ja kyllä äitikin joskus joutuu komentamaan aika äänekkäästi. Ja joskus parisuhteessakin ääni nousee, käsittääkseni ihan normaalia pikkulapsiaikana. Joten ei ihme, että ääntä kuuluu, kun kaikki vuorollaan sitä korottvat.

Yritä tutustua perheeseen pikkuhiljaa. Voivat olla vaikka lastenhoitoapua vailla, joten kun olette tutustuneet voit vaikka joskus tarjota apuasi. Ja vaikkapa ihan perinteinen kahvillekutsuminen voi olla hyvä tapa tutustua, ei se sen vaikeampaa ole ;)
 
[QUOTE="...";28494638]Onko sulla ap itsellä lapsia? Kiva että välität ja olet huolestunut, mutta jos perheessä esim. tempperamenttinen uhmaikäinen, niin kovin äänetöntä elämää on hyvin vaikea viettää. Meillä huutaa lapsi ja kyllä äitikin joskus joutuu komentamaan aika äänekkäästi. Ja joskus parisuhteessakin ääni nousee, käsittääkseni ihan normaalia pikkulapsiaikana. Joten ei ihme, että ääntä kuuluu, kun kaikki vuorollaan sitä korottvat.

Yritä tutustua perheeseen pikkuhiljaa. Voivat olla vaikka lastenhoitoapua vailla, joten kun olette tutustuneet voit vaikka joskus tarjota apuasi. Ja vaikkapa ihan perinteinen kahvillekutsuminen voi olla hyvä tapa tutustua, ei se sen vaikeampaa ole ;)[/QUOTE]

Mulla on itsellä jo isompia lapsia. Heillä oli aikoinaan koliikkia ja uhmaikää ja nyt jo kohta teini-ikäkin lähestyy eli ymmärrän vallan hyvin sen että lapsista lähtee ääntä :) Ymmärrän myös sen että varsinkin väsyneenä äiti saattaa joskus huutaa lapsille, tai useinkin jos nyt sen sorttinen sattuu olemaan.

Naapuriperheessä minua huolestuttaa vanhempien lähes jatkuva, kovaääninen riitely. Perheen lapset ovat tosi pieniä vielä, toinen ihan vauva ja toinen ehkä 1,5-vuotias.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Neljän Äiti;28494801:
Tee ihmeessä jotain, ei ole terveellistä noin pienille lapsille kuunnella jatkuvaa riitelyä, eikä varsinkaan jos äiti huutaa heillekkin. Tosi surullista jos joku huutaa 1,5 vuotiaalle..

No en mä tiedä missä pumpulissa muut elää tai mitä nukkeja teillä on lapsina, mutta kyllä meillä täytyy joskus korottaa ääntä ihan sille 1,5 vuotiaallekkin. Tai ylipäätään millaiset pyhän lehmän hermot äideillä on, jos ei koskaan ääniala nouse vilkkaan taaperon kanssa..
 
Kuulostaa meidän perheeltä! Uhmaikäinen ja vauva. Uhmis koettelee minua varsinkin kun isä ei ole kotona ja silloin ei itkuilta ja huudoilta vältytä. Parisuhde on koetuksella ja riitaa tulee miehen kanssa. Ollaan molemmat väsyneitä yöheräilyihin ja haastaavaan uhmaikäiseen. Meillä ei juuri ole lastenhoitoapua ja yhteinen aika on todella kortilla.
 
[QUOTE="huoh";28494828]Kuulostaa meidän perheeltä! Uhmaikäinen ja vauva. Uhmis koettelee minua varsinkin kun isä ei ole kotona ja silloin ei itkuilta ja huudoilta vältytä. Parisuhde on koetuksella ja riitaa tulee miehen kanssa. Ollaan molemmat väsyneitä yöheräilyihin ja haastaavaan uhmaikäiseen. Meillä ei juuri ole lastenhoitoapua ja yhteinen aika on todella kortilla.[/QUOTE]

"Riitaa tulee miehen kanssa".
Tuo ei oo mikään selitys. Riitaa ei tartte tulla. Varsinkin jos aikaa on vähän niin miksi käyttää sen riitelyyn?
Aikuisten pitäis alkaa käyttäytyä aikuisesti ja ottaa vastuu omasta käytöksestään.
Kyllä monet lapset kärsivät siitä vanhempien riitelystä todella paljon.
Lopettakaa heti!!
 
Väsyneenä ne riidat kärjistyy helposti, mutta nopeasti ne myös unohtuvat. En todellakaan haluaisi lasteni kuulevan riitelyä ja toivon, että tämä on ohimenevä vaihe.
 
[QUOTE="huoh";28494828]Kuulostaa meidän perheeltä! Uhmaikäinen ja vauva. Uhmis koettelee minua varsinkin kun isä ei ole kotona ja silloin ei itkuilta ja huudoilta vältytä. Parisuhde on koetuksella ja riitaa tulee miehen kanssa. Ollaan molemmat väsyneitä yöheräilyihin ja haastaavaan uhmaikäiseen. Meillä ei juuri ole lastenhoitoapua ja yhteinen aika on todella kortilla.[/QUOTE]

:( Ootteko harkinneet että hankkisitte lastenhoitoapua?
 
Eipä ole lähipiirissä ketään sellaista, joka jaksaisi tai kerkeäisi :( Joskus saanut pariksi tunniksi hoitajan toiselle lapselle. Surullista et tukiverkostoja ei juurikaan ole ja ne, jotka ovat tukena ovat itsekin perheellisiä ja heillä ei siis kädet riitä meidän lapsia hoitamaan..
 
No mun mielestä se että vanhemmilla on vaikeeta ei oikeuta heitä purkamaan pahaa oloaan lapsiin.

No mun mielestä lapset on osa elämää eikä niitä kuulu kasvattaa jossain pumpulissa. Kaikilla ihmisillä on hyviä ja huonoja päiviä ja se, että äidin/isän on joskus paha olla (ja näyttääkin sen!) opettaa lapselle, että hänelläkin on oikeus olla vihainen/kiukkuinen/jne.

Minä ainakin pyrin opettamaan lapsilleni, että koko tunteiden kirjo on "ok". Saa olla yhtälailla vihainen tai surullinen kuin onnellinen tai iloinen. Ei aina tarvitse hymyillä ja pahan olon saa kyllä purkaa pois (tunteita ei tarvitse pitää sisällä...).
 

Yhteistyössä