U
Uupunut äiti
Vieras
En enää jaksa. Odotan toivottua toista lasta rv 18. Esikoinen on 2 vuotias. Teen raskasta hoitotyötä kolmessa vuorossa, takana 10 päivän työputki. En saa nukuttua, olen niin stressaantunut että hiukset tippuu päästä. Aamulla itkin suihkussa kun hiusnippuja valuu veden mukana viemäriin. Petivaatteet täynnä irtohiuksia. Vapaapäivät olen kiukkuinen ja äksyilen kaikille, suututtaa kun koti on sotkuinen enkä jaksa siivota.
Mies istuu töiden jälkeen sohvalla pelaten pelikonetta salkkareihin asti. Itse jaksan juuri ja juuri tehdä ruuan perheelle, lapsen kanssa uloslähteminen tuntuu äärettömän vaikealta, mutta pakotan itseni siihen kun en jaksa katsella miestäkään. En jaksa enää edes nalkuttaa miehelle, että hänkin voisi joskus tehdä töiden jälkeen ruuan, tai lähteä lapsen kanssa ulos. Minun ollessa kotona minä joudun tekemään kaiken. Kokeilumielessä en siivonnut wc:tä moneen viikkoon, odotin että mies hoksaa että "kappas kun on likaista, otanpa rätin käteen ja siivoan." Tätä ei tapahtunut, pakko oli aamulla siivota kun meinasin oksentaa wc-pöntön hajuun ja kusitahroihin lattialla.
Olen miettinyt jaksaisinko paremmin, jos olisin valinnut toisenlaisen alan? Vaikka jonkin toimistotyön säännöllisillä työajoilla. Minkä takia olen näin uupunut? Olen sijainen, ei minulla ole lomiakaan. Miten tällaista elämää jaksaa vuositolkulla eläkeikään saakka, liekö tosin eläkettä enää tulevaisuudessa onkaan.
Nyt Istun hiekkalaatikon reunalla yksin kylmissäni ja toivoen että saisin edes flunssan ja pääsisin hetkeksi peiton alle lepäämään niin ettei kukaan vaatisi minulta mitään..
Mies istuu töiden jälkeen sohvalla pelaten pelikonetta salkkareihin asti. Itse jaksan juuri ja juuri tehdä ruuan perheelle, lapsen kanssa uloslähteminen tuntuu äärettömän vaikealta, mutta pakotan itseni siihen kun en jaksa katsella miestäkään. En jaksa enää edes nalkuttaa miehelle, että hänkin voisi joskus tehdä töiden jälkeen ruuan, tai lähteä lapsen kanssa ulos. Minun ollessa kotona minä joudun tekemään kaiken. Kokeilumielessä en siivonnut wc:tä moneen viikkoon, odotin että mies hoksaa että "kappas kun on likaista, otanpa rätin käteen ja siivoan." Tätä ei tapahtunut, pakko oli aamulla siivota kun meinasin oksentaa wc-pöntön hajuun ja kusitahroihin lattialla.
Olen miettinyt jaksaisinko paremmin, jos olisin valinnut toisenlaisen alan? Vaikka jonkin toimistotyön säännöllisillä työajoilla. Minkä takia olen näin uupunut? Olen sijainen, ei minulla ole lomiakaan. Miten tällaista elämää jaksaa vuositolkulla eläkeikään saakka, liekö tosin eläkettä enää tulevaisuudessa onkaan.
Nyt Istun hiekkalaatikon reunalla yksin kylmissäni ja toivoen että saisin edes flunssan ja pääsisin hetkeksi peiton alle lepäämään niin ettei kukaan vaatisi minulta mitään..