Purkaudun nyt tänne ja ihan mustana

[Horuksen silmä]

Mulla on takana raskas vuosi. Ystäväni kuoli alkuvuodesta syöpään ja se oli mulle arvaamattoman kova paikka. Tilannetta ei auttanut se että jäin suruni kanssa yksin. Tukea en saanut lähimmäisiltäni ja lopulta kaiken taakan alla masennuin.
Nyt kuitenkin alkoi näkyä valoa tunnelin päässä. Elämässä alkoi tulla muutosta parempaan ja aloin taas uskoa tulevaisuuteen.
Mutta tänään sain uusia huonoja uutisia. Isäni on joutunut sairaalaan. Hän on todennäköisesti saanut infarktin.
Nyt taas tuntui kun tulevaisuudelta ois vedetty pohja alta. En vaan jaksaisi uusia vastoinkäymisiä.
Kiitos jos jaksoit lukea!

 

[voi ei]

:hug:
Puhu miehellesi tai ammattilaiselle, itke, raivoa, päästä kaikki ulos. Kirjoita paperille tai nettipäiväkirjaan mutta älä pidä kaikkea sisälläsi.

 

[jadal]

:hug: samaa olisin sanonut kuin aiempikin kirjoittaja.

 

[hekla]

:hug: välillä on ihan hyvä purkautua jonnekkin, vaikka tänne palstalle, täältä yleensä saa edes jonkinlaisia vastauksia. Mutta tosiaan, yritä puhua jollekkin tutulle tai ammattilaiselle ja päästä patoutumat ulos. Parempi ne pois on päästää, kuin kasvattaa sisällään vaan suuremmaksi ja suuremmaksi möhkäleeksi.

 

[Horuksen silmä]

Mä olen kyllä purkanut ajatuksiani kirjoittamalla, mutta ei se tietenkään vastaa kunnon keskustelua. Miehestäni ei ole keskustelukumppaniksi, mikä on sääli.

 

[Tammikuu]

Surullisia ja rankkoja asioita.... Ja jos jää sururemaan yksin, ei ole mikään ihme, että väsyy/masentuu. Ihminen ei kai tarvitse lohdunsanoja niinkään, vaan tunteen/tietoisuuuden siitä, että lähettyvillä olisi kuuntelija/arjenjakaja, joku joka tukee, kun itse ei oikein jaksaisi kaikkea vastaanottaa. Eikähän surua voine edes lievittää sanojen keinoin, läsnäolo/tietoisuus toisesta kai on se lohduttavin asia...

Toivon mukaan isäsi toipuu ja osanottoni ystäväsi poismenon johdosta! Itse olen isäni kuoleman (josta jo 14 vuotta) jälkeen saanut myös kohdata sitä yksinsuremisen taakkaa...Mutta kun pahin kipu hellittää, jää ns kaunis kaipaus ja muistot. Aika auttaa, mutta se on hidas lohduttaja, mutta lohduttaja kuitenkin.
Voimia!

 

[op]

Eihän tällaiseen oikeita lohdutuksen sanoja löydä, mutta voimia raskaaseen vuoteen sinulle toivotan ja toivottavasti isäsi toipuu hyvin. :hug:

 

[BootyPeppi]

:hug:

 

[Rieputarallaa]

:hug: :hug: :hug:

Mikä infarkti isälläsi on? Sydän? Aivo?

 

[Horuksen silmä]

:hug: :hug: :hug:

Mikä infarkti isälläsi on? Sydän? Aivo?

Sydäninfarkti todennäköisesti. Huomenna tutkitaan laajemmin.

 

[vieras]

Olen pahoillani puolestasi. Isäni sa vakavan kohtauksen ja oli kolmisen kuukautta koko ajan tilassa josta ei tiennyt kuoleeko vai ei, ja jos herää koomasta, millaisena herää. Minun verkostoni oli kans sitä tasoa, että jutella voi, mutta ei noista asiosita voinut keskustella ja minä purinkin tuntojani kirjoittamalla. Kirjoitin sähköpostia kaverille, jonka kanssa tilanne oli se, että hän otti viestini vastaan, ja kommentoi jos oli kommentoitavaa, mutta pitkälti kirjoitin itselleni, purin kaiken ja se tuntui järkevämmältä kun sen lähetti oikeasti jonnekin.
Jos voit, kokeile, jos miehesi vaikka on sellainen, että lukisi, mutta ei soaa kommentoida, voisiko se helpottaa (teitä molempia ?)

voimia, mutta sinä selviät. uskon niin. Aikansa se ottaa ja vaatii paljon, mutta toivon sydämestäni että selviät.
tästä läpi

 

[Horuksen silmä]

On pakko jatkaa purkautumista.
Sain tiedon että isäni tilanne onkin oletettua pahempi. Hänellä on repeämä aortassa. Itse olen kauhuissani ajatellessa isän mahdollista menehtymistä. On todella epätodellinen olo.

 

[metsänpeitto]

:hug:

 

[Kowalski]

On pakko jatkaa purkautumista.
Sain tiedon että isäni tilanne onkin oletettua pahempi. Hänellä on repeämä aortassa. Itse olen kauhuissani ajatellessa isän mahdollista menehtymistä. On todella epätodellinen olo.

Kauhistus
Sinulle paljon voimia nyt :hug:

 

[viivi]

Todella paljon voimia sulle, koita nyt vaan uskoa, että isäsi toipuu. Toivon todella sulle ja isällesi kaikkea hyvää, että hän toipuisi!

 

[vieras]

:hug: Mun iskä kuoli syksyllä, aiheuttajina oli maksakooma sekä lopulta sisäelinten pettäminen. Itse olen saanut tukea ulkopuolisilta, mutta jostain syystä kaikkein lähimmät ei sitten edes ottaneet millään tapaa osaa suruuni, mikä oli minulle suuri järkytys. Välillä sitä itkettää enemmän ja välillä vähemmän, minulla sen sijaan, että meni luotto tulevaisuuteen tuli pakonomainen tarve elää mahdollisimman rikasta elämää.. toisenkin ihmisen puolesta.

 

[Horuksen silmä]

Kiitos kaikille lohduttavista sanoista tai sanattomuudesta.
Itsellä on nyt vaan niin hermostunut olo että ei oikein tiedä mitä tehdä. Isää ollaan siis siirtämässä Taysiin operoitavaksi. Nyt ei auta muu kun uskoa ja toivoa että ehtii ajoissa leikattavaksi ja kaikki menee leikkauksessakin hyvin. Isä oli vähätellyt vielä sairaalassa tillaansa että kuulemma on ihan hyvässä kunnossa.

 

[vierastus]

Eikö sulla ole jotaki paikkaa missä voit käydä juttelemassa? Mielenterveyskeskus tai joku? Siis jotaki terapiasuhdetta?

 

[Horuksen silmä]

:hug: Mun iskä kuoli syksyllä, aiheuttajina oli maksakooma sekä lopulta sisäelinten pettäminen. Itse olen saanut tukea ulkopuolisilta, mutta jostain syystä kaikkein lähimmät ei sitten edes ottaneet millään tapaa osaa suruuni, mikä oli minulle suuri järkytys. Välillä sitä itkettää enemmän ja välillä vähemmän, minulla sen sijaan, että meni luotto tulevaisuuteen tuli pakonomainen tarve elää mahdollisimman rikasta elämää.. toisenkin ihmisen puolesta.

Osannottoni isäsi kuoleman johdosta :hug:
Mulla ystäväni kuoleman aikoihin kuoli lisäksi mummi sekä täti. Sen jälkeen olen lähinnä ollut lamaantunut ja ajatellut kauhulla kuka kuolee seuraavaksi :ashamed: Joten sitä on pelännyt että menettää lisää itselleen tärkeitä ihmisiä. Ja sitten taas tuntee olonsa entistä yksinäisemmäksi.

 

[vieras]

Lähetän isällesi positiivista energiaa sekä voimia leikkauksesta selviämiseen ja toipumiseen.

 

[metsänpeitto]

Mäkin kyllä suosittelen sitä, että koitat päästä jonnekin juttelemaan. Ystäville ja kavereillekin on hyvä tietysti jutella, mutta kun puhuu jollekin joka on vieraampi ja etäämmällä asioista, niin niihin saa itsekin toisenlaista näkökulmaa. Ystävät ja kaverit on joskus liian lähellä.

 

[Horuksen silmä]

Eikö sulla ole jotaki paikkaa missä voit käydä juttelemassa? Mielenterveyskeskus tai joku? Siis jotaki terapiasuhdetta?

Ei mulla ole mitään terapiasuhdetta, enkä ole edes käynyt mielenterveystoimistossa. Lisäksi mä en pysty puhumaan ammattiihmisille :ashamed: En tiedä mistä se johtuu, mutta mun on tosi vaikea kertoa vaikka neuvolassa että on vaikeaa.

 

[vierastus]

Eikö sulla ole jotaki paikkaa missä voit käydä juttelemassa? Mielenterveyskeskus tai joku? Siis jotaki terapiasuhdetta?

Ei mulla ole mitään terapiasuhdetta, enkä ole edes käynyt mielenterveystoimistossa. Lisäksi mä en pysty puhumaan ammattiihmisille :ashamed: En tiedä mistä se johtuu, mutta mun on tosi vaikea kertoa vaikka neuvolassa että on vaikeaa.

Kui sinä sitä masennustasi oot hoitanu? Eikö sulla lääkkeitä ole siihen?

 

[Horuksen silmä]

Mäkin kyllä suosittelen sitä, että koitat päästä jonnekin juttelemaan. Ystäville ja kavereillekin on hyvä tietysti jutella, mutta kun puhuu jollekin joka on vieraampi ja etäämmällä asioista, niin niihin saa itsekin toisenlaista näkökulmaa. Ystävät ja kaverit on joskus liian lähellä.

Mulla on elämässä ollut vaikeita jaksoja ja niistä olen selvinnyt juuri ystävien kanssa käytyjen keskustelujen avulla. Jotenkin se että yksipuolisesti puhuu jollekin terapeutille ei ole sama kun että voi keskustella asioista.

 

[metsänpeitto]

En tiedä mistä se johtuu, mutta mun on tosi vaikea kertoa vaikka neuvolassa että on vaikeaa.

Neuvolan psykologille saa itse soittaa suoraan ja varata ajan, ei tarvii välttämättä ensin jutella th:n kanssa jos se tuntuu hankalalta :hug: Nettisivuilla lukee ne eri alueiden psykologit ja niiden yhteystiedot.

Ja siis ei siellä välttämättä ekalla kerralla olekaan helppo puhua, ja aina ei kemiatkaan mene yksiin. Mutta siitä voi olla apua, vaikka toisella tai kolmannella kerralla. Ja usein ne jutut sitten alkaa tulla helpommin kun vaan alkaa jotain puhua vaikkei heti nostais mitään kissaa pöydälle.