Puremisesta

Hei!

Millaisia kokemuksia teillä on siitä, että lapsi on purrut "kaveriaan"? Tyttäreni 3v.4kk. oli varahoitopaikassa purrut jo tuttua hoitokaveriaan, joka on puolisen vuotta nuorempi. Kyseessä oli ollut vähän villi takaa-ajoleikki, mutta silti... Keskustelimme asiasta, ja jo tietenkin hoidossa oli tähän puututtu.

Vaikka tuo olisi ollut jo tarpeeksi järkyttävää, eilen sama homma toistui naapurin pojan kanssa, tilanteena samantyyppinen leikki (pöydän alla peräkkäin konttaamista jne).

Apua! Mikä keinoksi, että lapsi hoksaa, miten väärin tekee? Sylissä on pidetty ja selitetty, karkit otettu pois viikoksi... En itse esim tukista ikinä, joten ei ole jäljellä enää mitään "kovia keinoja"...

 

toi pureminen on niin kamala asia, että kyllä siinä on otettava kovat otteet käyttöön, jos muu ei auta. Tyttärelläni on kaveri ns.pureskelija, joka on saanut todella pahaa jälkeä aikaan. Viime puraisun jälkeen mietin, lähdenkö lääkäriin, niin pahat veriset jäljet oli lapseni selässä. Tämän pureskelijan perheessä on myös yritetty ns. hyvällä, tuloksetta. Minun mielestäni on otettava niin kovat otteet käyttöön että se pureskelu loppuu!!!!

 

Oma poikani on 2,5 vuotias ja hän aloitti satunnaisen pureskelunsa kesän jälkeen palattuaan takaisin hoitoon. Pureskelu kuitenkin kohdistuu lähinnä kotona vanhempiin ja vain kerran hän on purrut hoitokaveriaan. Pureskelusta on puhuttu kotona useasti ja hartaasti välillä on pitkiäkin aikoja kun pureskelua ei tapahdu. Huolestuin melkoisesti kun kuulin pojan purreen hoidossa kaveriaan ja otin asian esille sekä hoitotädin että "uhrin"äidin kanssa. Hoitotäti, joka on hieman vanhempi ja maalaisjärjellä varustettu ihminen, toppuutteli asiassa ja sanoi, että aluksi asiaan ei kannata mitenkään puuttua, mutta jos pureskelu jatkuu tulee aikuisen, ei missään nimessä lapsen, purra lasta takaisin (ei tietenkään mitään verikoirajuttuja), jotta pieni ymmärtää, että pureminen sattuu ja on väärin. Meillä tilanne eteni kotona siihen, että päädyimme yhteistuumin siihen, että isä puri poikaa kevyesti kerran pikkumiehen puraisun jälkeen. Tilanteesta keskusteltiin heti ja lapsi ehkä ymmärsikin jotakin ?!... Jälkeen päin hän on ehkä kerran tai kaksi purrut uhmakiukussaan isäänsä, mutta nyt muistutus siitä, että muistatkos miltä tuntui kun isä puri sinua saa tilanteen laukeamaan. Viimeisestä puremisesta on jo aikaa toista kuukautta ja toivottavasti kyseinen ongelma alkaa meillä olla jo historiaa...

 

Meillä myös joskus tätä puremista esiintyy, lähinnä pikkusiskoon kohdistuen. Jonkun aikaa siitä vakavasti puhuin ja keskustelin ja kun ei perille mennyt niin purin sitten takas, että tietäisi mistä on kyse. Jälkeenpäin tajusin heti et ois pitänyt puraista hiukka kovempaa, ei edes jälkeä tainnut tulla kun en uskaltanut oikein purra. Olihan tuo loukkaantunut siitä mutta tajusi että se siis sattuu ja sitä ei pidä tehdä. Puhuttiin tietty asiasta enkä sitä ole rangaistuksena käyttänyt. Sen kerran vain, että tietää itse mistä on kyse. Pureminen loppui siihen, mut nyt n. puol vuotta asian jälkeen alkanut tulla taas takaisin.... Lapsi siis nyt 3v.7kk.

Monelta muulta olen myös kuullut että tuohon näyttämiseen on pureminen loppunut.

 

Minä purin takaisn ( kevyesti tietysti), mutta niin että lapsi ymmärsi miltä tuntuu

 

ystäväni lapsi tätä puremista myös teki, ja ei ainoastaan oman perheen jäseniin vaan ihan kaikkia.
Heitä neuvottiin että puree takaisin, niin että se vähän sattuu.
Ei enään pureskele.

 

Hei!
Älkää nyt hyvät ihmiset missään nimessä menkö puremaan lapsianne. Lapsi ei opi mitään muuta kuin sen, että vahvempi saa purra/käyttää väkivaltaa....... fiksuilla aikuisilla tulee olla muita ojennustapoja!!!!

 

Minä myös kallistuisin tuolle kannalle, että jos vaadin ettei lapseni käytä väkivaltaa ratkaisukeinona, en voi myöskään itse sitä käyttää. On tietysti eriasia jos puree takasin suutuksissaan rangaistukseksi, tai jos puraisee harkitusti rauhallisessa mielentilassa ja siitä heti keskustellaan. Pelkkä keskustelu välttämättä auta. Toisaalta jos kertapureminen ei auta niin silloin ei kannata jatkaa sitä linjaa.

Vaikea asia tämä! Eikä ehkä ole yhtä ainoaa ratkaisua, vaan lapsen mukaan keinot vaihtelevat.

 

Itse olen ollut tosi riiviö purija, koko naapuruston lapsien (myös isompien lasten) kauhu. Vanhemmat yritti kaikkia konsteja puremisen lopettamiseksi. Purin myös siskoni selän niin mustelmille että neuvolasta puhuttelivat isäni. Äiti Yritti myös tätä vanhempien takaisin puraisemista ja ei auttanut. Sitten meillä oli käymässä tuttava perhe, jonka minua vähän nuorempi poika puras minua nenästä tosissaan ja siihen loppui minun pureminen. :x

 

Edellisestä tuli mieleen että pitäis alkaa järjestää purijoille yhteisiä purenta kokoontumisia... :kieh: :kieh: :kieh: