Puolison masennus

[surullinen]

Mieheni sairastaa masennusta ja tuntuu siltä että se olisi suhteemme ainoa sisältö. Kaikki keskustelumme liittyy hänen masennukseen, koskaan ei puhuta minun tarpeistani. Minun voimani ovat loppumassa, en jaksa tehdä omia asioitani kunnolla kun koko ajan harmittaa tämä tilanne. Miehelläni on terapiasuhde sekä lääkitys, mutta sekään ei tunnu auttavan. Harmittaa molempien puolesta. Rakastan todella miestäni enkä halua erota tämän asian takia, sillä tiedän että hänkin rakastaa minua. Silti tuntuu siltä että olen jäänyt suhteesemme loukkuun, minun tarpeilleni ei jätetä tilaa. Olen siinä iässä että haluaisin alkaa perustamaan perhettä jne. Tilanne kuitenkin tuntuu toivottomalta, en tiedä millaisen elämän voimme lapselle antaa. En kuitenkaan voisi ajatella tulevaisuutta kenenkään muun kanssa. Olemme pari kertaakin eroneet, mutta siitäkään ei tullut mitään, välitämme toisistamme niin paljon.

 

[no]

Uskoisin, että miehellesi, kuin myös muillekin on apua ruokavalion muutoksesta. Varsinkin masentuneen ruokavalio menee "helpoksi", eli se on hiilihydraattipitoista "pikaruokaa".

Tee näin: Leipä ja viljatuotteet pois ruokavaliosta. Leivän korvaatte rasvalla. Eli ihan oikeita kanamunia ja pekonia esim aamulla. liharuokaa, uunijuureksia, salaattia, kalaa. Minä jättäisin ainakin pastan ruokavalioon ja miksei perunankin. Mutta leivät ja pullat pois, grillikylkeä ja voita tilalle ja tietysti salaattia. Muutos on vaikea, mutta kannattaa tehdä.

Sitten työnteko aloitetaan ihan pikku askareilla, aloitetaan siivoamalla keittiön pöytä, ei muuta aluksi. Sitten vähitellen laajennetaan osallistumista.

Liikuntaa ja nukkuminen. Nukkuminen tapahtuu YÖLLÄ, ei päivällä. Rytmiä siirretään vähitellen ja ulkoilu väsyttää, siis pois sisältä.

Voimia teille, onnistutte kyllä, ole hänen tukenaan aluksi.

 

[ghosts]

^ Aivan. Tällaisia asioita ei välttämättä tule ajatelleeksi, mutta elintavat ovat kaiken A ja O. Ruokavaliolla on suuri vaikutus niin henkiseen kuin fyysiseen puoleen, jopa hormonitoimintaan. Ei ole ihme, että ollaan sairaita, kun joka päivä syödään itseä sairaaksi.

 

[surullinen]

Kiitos ajatuksistanne. Meillä kylläkin syödään terveellisesti ja säännöllisesti, ja nukutaan yöllä eikä päivällä. Mieheni on myös kova urheilemaan, joten näissä asioissa ei meidän osalta taida olla ongelmaa. Ennemminkin ns. "tyhjä olo", mikään ei oikein tunu miltään, ja lisäksi työttömyys painaa vaikka kaksi korkeakoulututkintoa suoritettuina. Se raastaa miestäni ja myös suhdettamme.

 

[Sana]

Onkohan teidän oikea diagnoosi läheisriippuvuus, ei masennus? Jos mies jaksaa urheilla, niin on se outoa ettei energia riitä muuhun. Taitaa olla kyseessä "huvitus", johon ei terapia ja lääkkeet (joita nykyään syötetään aivan liian paljon pinenempäänkin alakuloon. Ei ihme, että on turtunut olo). Miksi te olette yrittäneet erota? Tunnetteko sisimmässänne, että ette kuitenkaan ole toisillenne luodut?

Ota sinä itseäsi niskasta kiinni ja ala tekemään juuri sitä, mikä SINUA huvittaa. Ole hetken itsekäs, jos se mieskin siitä vaikka heräisi. Kun katseleet päivästä toiseen toistenne tylsistynyttä olemusta, ei ihmekkään että "mikään ei tunnu miltään". Mies voisi vaihtaa lekuria ja neuvotella lääkkeiden lopettamisesta.

Älkää vaan, älkää missään nimessä tehkö tuohon tilanteeseen lapsia tai menkö naimisiin! Ne eivät ole mitään lääkkeitä teidän huonoon oloonne!

Huolehdi nyt itsestäsi, äläkä anna miehen vetää sinua syvemmälle mustaan alhoon. Älä tuhlaa parhaita vuosiasi synkkyyteen. Kaunista ja värikästä syksyä sinulle!

 

[Itse masentunut puoliso]

Hölynpölyä tuo kirjoittelu ruokavaliosta. Masennus on hyvin kokonaisvaltainen sairaus joka vie mennessään. Myös masentunut on huolissaan parisuhteestaan. Mikään ei innosta, huoli puolison tuesta on päällä jatkuvasti. Ja huoli parisuhteen kestävyydestä, nämä luovat lisäpaineensa "parantumiselle".

On hyvä, että puolisosi on hoidossa sekä lääkinnällisesti että terapiassa. Se VAIN OTTAA AIKANSA, milloin käänne parempaan suuntaan alkaa. Sitä ei voi käskeä, jos yrität käskeä menet hakoteille ja suhteesi murenee.

Itse olen sairastanut masennusta vuosia, puolisoni on ymmärtäväinen, ja sairaus on nyt "kauhuntasapainossa". Eli sairaus ei yleensä häiritse meidän arkipäivää. Itselleni pääasiallinen syy tervehtymisen alkamiseen ja tasapainoisuuteen oli että pääsin pois työelämästä 43-vuotiaana. Joo joo... olen yksi pahamaisista masennuseläkeläisistä (=hylkiöistä), mutta minua se ei haittaa. Voin nyt keskittyä omaan elämääni ja puolisoni yhteiselämään.

Tiedän hyvin, että odottavan aika on pitkää..... hyvin pitkää.... ellei pidempää tauti vaan ottaa aikansa, paraneminen alkaa pienistä asioista, yllättävän pienistäkin asioista, ja voit olla puolisona hyvänä tukena asioissa. Väkisin paraneminen ei onnistu, kannustus sopivassa suhteessa on kultaa, samoin parisuhteen arki, paraneminen ei tule pakottamalla.

Miehelläsi on kaksi korkeakoulututkintoa? jos oikein tulkitsin.... Ne ovat hyvä saavutus, mutta ne olisi ehkä hyvä unohtaa hetkeksi. Sillä miehellesi ne luovat paineita. Olisi hyvä saada ensin sairaus hoidettua alulleen, ensin rehellisesti sairastaen sairauslomalla, sitten kun tai jos työkyky palautuu niin kuntoutuksen avulla eteenpäin pyrkien...

Askeleet ovat pieniä ja tärkeitä, tärkeintä on läheisten tuki.

Kaikkea hyvää sinulle ja puolisollesi.... Vielä tulee päivä jolloin aurinko paistaa sisään teidänkin ikkunasta.

 

[no]

Kiitos ajatuksistanne. Meillä kylläkin syödään terveellisesti ja säännöllisesti, ja nukutaan yöllä eikä päivällä. Mieheni on myös kova urheilemaan, joten näissä asioissa ei meidän osalta taida olla ongelmaa. Ennemminkin ns. "tyhjä olo", mikään ei oikein tunu miltään, ja lisäksi työttömyys painaa vaikka kaksi korkeakoulututkintoa suoritettuina. Se raastaa miestäni ja myös suhdettamme.

No sitten teillä ei olla ihan tavallisia masentuneita, joilla elämänhallintakin menee vaikeaksi. Vai teetkö sinä ap kaiken??

Nämä ovat nyt ihan minun arvailuja ja ajatuksia ääneen, mutta jostakin on lähdettävä. Siis miehesi on masentunut, koska hän ei ole saanut koulutustaan vastaavaa työtä ja odotukset ovat olleet korkealla. Pitäisikö rimaa laskea ja kuitenkin alkaa tekemään edes jotakin, että ei menisi aika oman surkeuden tutkiskeluun. Lääkärit kyllä mielellään määräävät nappeja, mutta olisiko kuitenkin työ parempaa terapiaa. Ja onko sen vastattava koulutusta? Minusta tämä voi olla myös itsetunto- ja asennekysymys.

Ei tuo tilanne miltään katastrofilta vaikuta, liikkeelle vain. Masentunut juuttuu tietokoneelle ja se vasta voimia kuluttaakin, irti ei pääse ja väsyttää. Osuiko edes tämä arvaus kohdalleen?

 

[no]

Hölynpölyä tuo kirjoittelu ruokavaliosta.

No kai sitä ihmisellä on kuitenkin oikeus katsoa mitä syö, on se kuitenkin osa terveyttä ja jaksamista.

Jopa ruuan tekeminen on terapiaa ja siinä voi onnistua myös ja olla tyytyväinen itseensä. Se on myös pieni askel paranemisen suuntaan. Tietysti kaikille miehille ei ole edes sallittua astua hellan viereen kokkaamaan, mutta suosittelen; se on hieno maailma.

 

[Siis täh?]

No sitten teillä ei olla ihan tavallisia masentuneita, joilla elämänhallintakin menee vaikeaksi. Vai teetkö sinä ap kaiken??

Tavallinen masentunut? Epätavallinen masentuja? Normaali masentuja? Paranormaali masentuja?
Jostakin on lähdetävä. Kyllä. Mielellään ei kuitenkaan näiden ääneenajattelijoiden puoskaroinnilla. Ei kai lääketeollisuus ole kehitellyt ja tutkinut aivojen toimintaa ja masennusta vain todetakseen noin yksinkertaisen lääkkeen: ruokavalion muutos. Mitähän seuraavaksi? Rukous -tai voimahalipiiri? Naurattaisi, jos ei olisi niin säälittävää.

 

[no]

Tavallinen masentunut? Epätavallinen masentuja? Normaali masentuja? Paranormaali masentuja?
Jostakin on lähdetävä. Kyllä. Mielellään ei kuitenkaan näiden ääneenajattelijoiden puoskaroinnilla. Ei kai lääketeollisuus ole kehitellyt ja tutkinut aivojen toimintaa ja masennusta vain todetakseen noin yksinkertaisen lääkkeen: ruokavalion muutos. Mitähän seuraavaksi? Rukous -tai voimahalipiiri? Naurattaisi, jos ei olisi niin säälittävää.

On sinulla masennuksen lisäksi itsetunto-ongelmakin. Ei ole tavallista tuollainen hyökkäys toisen mielipiteitä vastaan. En minä esitä totuuksia, heitän ajatuksia ilmaan ja niistä voi jokainen muodostaa oman mielipiteensä hänelle ominaisella tavalla. otan osaa.

 

[siis heh]

On sinulla masennuksen lisäksi itsetunto-ongelmakin. Ei ole tavallista tuollainen hyökkäys toisen mielipiteitä vastaan. En minä esitä totuuksia, heitän ajatuksia ilmaan ja niistä voi jokainen muodostaa oman mielipiteensä hänelle ominaisella tavalla. otan osaa.

Ei tarvitse ottaa osaa. En ole koskaan ollut masentunut. En kärsi itsetunto-ongelmista. Kuinkas on sinun laitasi? Minäkin heitä ajatuksia ilmaan. Minun ajatukseni perustuvat, toisin kuin sinun, faktoihin. Ikävää ja säälittävää, että otat toisten kirjoitukset hyökkäyksenä itseäsi kohtaan. Kestä muidenkin mielipiteet. Kuin mies(?).

 

[Kysyjä]

No kai sitä ihmisellä on kuitenkin oikeus katsoa mitä syö, on se kuitenkin osa terveyttä ja jaksamista.

Miksi olet aina noin agressiivinen?

 

[no]

On teillä vaikeaa, hakekaa apua itsellenne, jos tarvitsee olla keskustelupalstalla purkamassa vihaansa muihin ihmisiin.

 

[pane]

On teillä vaikeaa, hakekaa apua itsellenne, jos tarvitsee olla keskustelupalstalla purkamassa vihaansa muihin ihmisiin.

Oletko minkä ikäinen, kun aina raivoat täällä teiniangstia etkä hyväksy muiden mielipiteitä?

 

[???? ??]

Oletko minkä ikäinen, kun aina raivoat täällä teiniangstia etkä hyväksy muiden mielipiteitä?

En ole "no" mutta ei hän mielestäni mikään agressiivinen ole. Pysykää poissa palstoilta ja ihmisten ilmoilta ellette siedä keskustelua.

 

[Jepulis jee]

En ole "no" mutta ei hän mielestäni mikään agressiivinen ole. Pysykää poissa palstoilta ja ihmisten ilmoilta ellette siedä keskustelua.

Seli, seli. Olet no. Nooh, saahan sitä itseään puolustaa