Puolisolle tai puolisosta puhuminen julkisesti

[huomioinut]

Pohjustukseksi. Olen itse suht konservatiivinen ja kieltämättä tarpeettoman herkkänahkainenkin ihminen - molemmat piirteet itsessäni tiedostan ja pyrin olemaan rasittamatta lähimmäisiäni niillä. Tiedän, että ihmisillä on erilaisia tapoja kommunikoida eikä ole minun asiani arvioida mikä on oikein tai väärin, kunhan osapuolet itse ovat tyytyväisiä. Olen todellakin tästä tietoinen.

Mutta olen kiinnittänyt huomiota, hieman hämmentyneenä, miten jotkut ystäväni puhuvat puolisoilleen tai puolisoistaan. Ja varsinkin naiset miehistään. Isommassa porukassa irvailu, vanhojen kaivelu, riitely, haukkuminen, suoranainen v*ittuilu, väheksyntä, nöyryyttäminen huumorin varjolla... tai sitten selän takana latistaminen, mollaaminen, toisen huonojen puolien vatvominen ja niille naureskelu. Okei, ihmisillä on erilaisia huumorintajuja ja jotkut ovat avoimempia ja varmempia eivätkä loukkaannu jos heidän älykkyydestään / käytännöntaidoistaan / sukuelimen koostaan / äidistään vitsaillaan terävään sävyyn, mutta minun korvaani se särähtää.

Minua loukkaisi, jos kuulisin mieheni arvioineen kavereilleen seksitaitojani rumaan sävyyn, tai huomauttaisi naureskellen minulle seurassa miten tyhmä olen kun en jotain tajunnut (sen sijaan että huomaavaisena ihmisenä ohjaisi pikemminkin keskustelun eteenpäin) jne. Enkä voisi kuvitella tekeväni vastaavaa miehelleni. Mutta lähipiirissä on useampi pariskunta, joille tällainen on normaalia arkipäivän jutustelua. Minusta tuntuu uskomattomalta, että tuollainen kommunikointi tosiaan voi rakentaa ja kantaa kestävää suhdetta...?

Kyllä sille voi hyväntahtoisesti naureskella jos Matti pesi punaisen sukan valkoisten pyykkien kanssa tai puki vauvalle sukkahousut väärin päin, jos puhuu kuitenkin pääsääntöisesti puolisostaan kunnioittavasti. Mutta niin, joiltain sitä kunnioittavaa, arvostavaa puhetta ei kuule lainkaan?

 

[SusseN]

En mäkään ymmärrä. Kaikki seksiin liittyvä puidaan kahden kesken, ja vanhempiaan kukaan ei voi valita, joten perhettä ei tartte joukossa mollata.

 

[Anatolia]

On asioita, jotka kuuluu vain mulle ja puolisolleni. Seksijutut vaikkapa.

Mutta on asioita, jotka liittyy puolisooni, ja joita käyn läpi parhaan ystäväni kanssa. Ja vain hänen kanssaan, en kenenkään muun. En edes siippani kanssa. Se on kovin terapeuttista, ja ikäänkuin henkireikä. Ja sama päinvastoin, ystävä puhuu omasta miehestään ja suhteestaan minulle.

 

[Toinen herkkänahka]

en tahallisesti loukkaa ketään joten en miestäkään.
jostain pikkuasiasta saattaisin yrittä keksiä vitsiä kuten just pyykistä, tosin m ies loukkaantuu helposti itseään koskevista jutuista, mutta en tosiaan mistään isommisat henk.koht. asioista, ja muutenkin jos haluan hauskuttaa muita niin vitsit keksin itsestäni, ja niin olen aina kuvitellut että kuuluu hyviin käytöstapoihin.

 

[nooh]

Onhan se näinkin, ja kunnioituksen ja arvostuksen puute ovat ajankohtaisia ongelmia. Mutta kuitenkin ihmiset ovat jossain määrin juorunneet näistä asioista aina vaikkakin päiväkotisukupolvea ennen se on tehty pienemmällä porukalla ja osittain salaa.

Ja jos tieto ei kulje viidakkorumpujen välityksellä tai suoraan juoruten, niin sitten jokainen luulee että kaikki toiset asuvat kapitalistin paratiisissa. Ihmiset jäävät teineiksi suhteessaan todellisuuteen.