Laitan tämän tähän. Tämä oli silloin siinä alkuperäisessä ketjussa ja oli ensi kuulemani Johanna Kurkelaan. Aivan ihana kappale: http://www.youtube.com/watch?v=UxvNe761z2g
Puoli vuotta sitten oli olo aika kurja :(
- Viestiketjun aloittaja Ursus maritimus
- Ensimmäinen viesti
Niin on. Mulla on tuolla Kurkelan levykin. Piti silloin saada heti kun sairaalasta kotiuduin.Alkuperäinen kirjoittaja hiirimatto:
Voi ei :'( Hyvälle ystävälle syntyi pieni tyttö muutama vuosi sitten, rv 27 mutta kasvu ja kehitys oli rv 23 tasolla. Saivat pitää pienen kahden viikon ajan kunnes nukkui pois isänsä sylissä.
Tulee itku ihan vaa ku ajattelee tällasia. (ja mitä ihmettä toi yks harmaa sekoilee? keskenmeno??)
:hug:
Tulee itku ihan vaa ku ajattelee tällasia. (ja mitä ihmettä toi yks harmaa sekoilee? keskenmeno??)
:hug:
muori
Voimia sinulle ja perheellesi! :hug: Mistä viikoista lähtien menehtyneen vauvan voi haudata? Varmasti on ollut raskasta, hui hui...Alkuperäinen kirjoittaja Ursus maritimus:
Kai sen saa itse päättää. Meille ainakin hautaus oli ihan automaattista. Ihan jo noiden isompien lastenkin takia. Ja itsellekin. Tytön vieressä on jo paikat varattuna miehelle ja minulle. Se oli joillekin sukulaisille tiukka paikka kuulla, mutta ymmärsivät sitten kyllä miksi ne varattiin jo nyt.Alkuperäinen kirjoittaja muori:
Ap:lle voimia jaksaa.
Vauvasi roikkuu sydämessäsi kiinni. Hän puristaa ja puristaa sydäntäsi niin lujaa, kunnes siihen tulee pienen pieni reikä. Hän laittaa pienen pienen varpaansa sinne reikään ja hissukseen hivuttaa jalkansa reiästä sisään.
Sitten hän ottaa toisen jalkansa ja kieli keskellä suuta yrittää saada sitäkin mahtumaan sinne reikään. Ei meinaa mahtua, mutta sitkeästi kuitenkin yhä uudelleen ja uudelleen yrittää, kunnes onnistuu. Tässä välissä hän näyttää kieltä ja hymyilee ilkikurisesti.
Nyt hän on jo vyötäröään myöten sydämesi sisällä. Sitten hän vilkuttaa ja sulahtaa sydämesi sisään. Siellä hän kulkee mukanasi aina. Tunnetko miten meinaat pakahtua rakkauden tunteeseen? Hän se siellä purkaa omaa rakkauttaan äitiään kohtaan. On vaikea saada teidän molempien tunteita mahtumaan samaan sydämeen, mutta usko pois, kyllä se kestää... loppuun asti.
Voimahali sinulle 
Minulle sikiö on heti testin tehtyäni ollut vauva ja varmasti menetys olisi ollut raskas millä viikoilla tahansa. Vauvan/lapsen kuolema on aina iso ja rankka asia ja jokainen suree niin kauan ja siten kuin itselle tuntuu hyvälle ja mistä itse saa lohtua. Ei siinä toinen, joka ei ole samaa kokenut, voi tulla neuvomaan ja antamaan ohjeita. Itse hautasin keskimmäisen lapseni kahdeksan vuotta sitten tytön jäätyä auton alle 9-vuotiaana. Todella loukkaavia ovat olleet monien kommentit "joko olet päässyt yli" tai muuta vastaavaa. En minä ainakaan ole päässyt asian yli eikä minun mielestä tarvitsekaan. Asian kanssa oppii elämään. Tällä hetkellä suurin tuska on muuttunut kaipaukseksi ja tyttäreni muisto on minussa hiljaisesti ja hellästi läsnä. Joka päivä.
Minulle sikiö on heti testin tehtyäni ollut vauva ja varmasti menetys olisi ollut raskas millä viikoilla tahansa. Vauvan/lapsen kuolema on aina iso ja rankka asia ja jokainen suree niin kauan ja siten kuin itselle tuntuu hyvälle ja mistä itse saa lohtua. Ei siinä toinen, joka ei ole samaa kokenut, voi tulla neuvomaan ja antamaan ohjeita. Itse hautasin keskimmäisen lapseni kahdeksan vuotta sitten tytön jäätyä auton alle 9-vuotiaana. Todella loukkaavia ovat olleet monien kommentit "joko olet päässyt yli" tai muuta vastaavaa. En minä ainakaan ole päässyt asian yli eikä minun mielestä tarvitsekaan. Asian kanssa oppii elämään. Tällä hetkellä suurin tuska on muuttunut kaipaukseksi ja tyttäreni muisto on minussa hiljaisesti ja hellästi läsnä. Joka päivä.
Vauvasi roikkuu sydämessäsi kiinni. Hän puristaa ja puristaa sydäntäsi niin lujaa, kunnes siihen tulee pienen pieni reikä. Hän laittaa pienen pienen varpaansa sinne reikään ja hissukseen hivuttaa jalkansa reiästä sisään.
Sitten hän ottaa toisen jalkansa ja kieli keskellä suuta yrittää saada sitäkin mahtumaan sinne reikään. Ei meinaa mahtua, mutta sitkeästi kuitenkin yhä uudelleen ja uudelleen yrittää, kunnes onnistuu. Tässä välissä hän näyttää kieltä ja hymyilee ilkikurisesti.
Nyt hän on jo vyötäröään myöten sydämesi sisällä. Sitten hän vilkuttaa ja sulahtaa sydämesi sisään. Siellä hän kulkee mukanasi aina. Tunnetko miten meinaat pakahtua rakkauden tunteeseen? Hän se siellä purkaa omaa rakkauttaan äitiään kohtaan. On vaikea saada teidän molempien tunteita mahtumaan samaan sydämeen, mutta usko pois, kyllä se kestää... loppuun asti.[/quote]
Ihana :heart: Kiitos sinulle :hug: Pakko heti kopsata ja laittaa muistiin.
No hei :wave:Alkuperäinen kirjoittaja Elämänlanka:Voimahali sinulle
Minulle sikiö on heti testin tehtyäni ollut vauva ja varmasti menetys olisi ollut raskas millä viikoilla tahansa. Vauvan/lapsen kuolema on aina iso ja rankka asia ja jokainen suree niin kauan ja siten kuin itselle tuntuu hyvälle ja mistä itse saa lohtua. Ei siinä toinen, joka ei ole samaa kokenut, voi tulla neuvomaan ja antamaan ohjeita. Itse hautasin keskimmäisen lapseni kahdeksan vuotta sitten tytön jäätyä auton alle 9-vuotiaana. Todella loukkaavia ovat olleet monien kommentit "joko olet päässyt yli" tai muuta vastaavaa. En minä ainakaan ole päässyt asian yli eikä minun mielestä tarvitsekaan. Asian kanssa oppii elämään. Tällä hetkellä suurin tuska on muuttunut kaipaukseksi ja tyttäreni muisto on minussa hiljaisesti ja hellästi läsnä. Joka päivä.
Tuo sinun tyttösi kuolemakin silloin kosketti ja pitkään. Joka kerta kun siitä ohi ajettiin.
Niinhän se on että suru muuttaa muotoaan. Eihän tässä muuta vaihtoehtoa ole kuin jatkaa itse eteenpäin ja olla siinä uskossa että sitten joskus vielä omat enkelimme nähdään :hug:
Lämpimiä ajatuksia sinulle Ursus minultakin.
Minua ällöttää tuollaiset toisten surujen vähättelijät, viikolta 24 vauvoja jo selviää, monta päivää ei ollut eroa. Ja kun itsellä on takana myöhäinen keskenmeno viikolla 16, niin täytyy sanoa, ettei sekään tunnu ihan samalta kuin viikon 10 keskenmeno. Molemmat takana. Sen viikolla 16 syntyneen pienokaisen olen synnyttänyt ja nähnyt pikkiriikkisen täydellisen poikamme.
Minäkään en tiedä miksi niin kävi, mutta ajattelen, että ehkä meidän ihanaa kuopustamme ei olisi, jo tuo pikkiriikkinen poika oli syntynyt.
Ja kun joku kirjoitti sinun kerjäävän huomiota, miltei joka päivä käyn netissä, ja empä ole kirjoituksiasi ennen huomannut.
lämpöisiä ajatuksia täältä suunnalta ja :hug:
Minua ällöttää tuollaiset toisten surujen vähättelijät, viikolta 24 vauvoja jo selviää, monta päivää ei ollut eroa. Ja kun itsellä on takana myöhäinen keskenmeno viikolla 16, niin täytyy sanoa, ettei sekään tunnu ihan samalta kuin viikon 10 keskenmeno. Molemmat takana. Sen viikolla 16 syntyneen pienokaisen olen synnyttänyt ja nähnyt pikkiriikkisen täydellisen poikamme.
Minäkään en tiedä miksi niin kävi, mutta ajattelen, että ehkä meidän ihanaa kuopustamme ei olisi, jo tuo pikkiriikkinen poika oli syntynyt.
Ja kun joku kirjoitti sinun kerjäävän huomiota, miltei joka päivä käyn netissä, ja empä ole kirjoituksiasi ennen huomannut.
lämpöisiä ajatuksia täältä suunnalta ja :hug:
vieras
Oman esikoiseni kuolemasta ja syntymästä on kulunut jo pian 18 vuotta mutta taas tätä ketjua lukiessa tuli tippa silmään.
Minun esikoispoikani kuoli kohtuun rv:lla 39 ja synnytin pienen enkelini kesällä 1991. Jotain minussa kuoli poikani mukana mutta tilalle syntyi jotain uutta..
Ap:lle ja hänen perheelleen paljon lämpimiä ajatuksia!
Minun esikoispoikani kuoli kohtuun rv:lla 39 ja synnytin pienen enkelini kesällä 1991. Jotain minussa kuoli poikani mukana mutta tilalle syntyi jotain uutta..
Ap:lle ja hänen perheelleen paljon lämpimiä ajatuksia!
AP, seurasin menoasi odotuspuolella ja kyllä itketti kun taistelu loppui. :'( Pahimman jouduit kokemaan ja jos nyt joku ei sitä tajua, niin: :headwall: .
Voimia sinne uudelleen. :hug:
Voimia sinne uudelleen. :hug:
Kylläpä tuli paha mieli joidenkin kirjoituksista. En edes halua ajatella miltä tuntuisi tämän vauvan (rv 18+2 ) tai 2v pojan menettäminen.
Voimia Ursus maritimus ja muutkin lapsensa menettäneet :hug:
En edes halua ajatella miltä tuntuisi tämän vauvan (rv 18+2 ) tai 2v pojan menettäminen. Voimia Ursus maritimus ja muutkin lapsensa menettäneet :hug: