Puoli vuotta sitten oli olo aika kurja :(

:( :hug:

Kyllä se ajan kanssa helpottaa ja suru muuttaa muotoaan, se ei enää tunnu niin musertavalle.

Itselläni tulee vastaavasta asiasta kesällä kuluneeksi neljä vuotta ja nyt pystyn elämään niin, ettei enkelivauva tule enää päivittäin, eikä aina viikottainkaan mieleeni. Sydämessäni hän on silti aina.

Jaksuja! :hug:
 
Monille tapahtumille tarkoitusta ei välttämättä löydäkään. Mutta jos tämä runo lohduttaisi, ja antaisi edes pientä ymmärrystä... :hug:

Taatusti hän kuulee.
Hän katselee sinua varmasti kaiken aikaa.
Ehkä hän on nyt onnellinen,
ehkä joidenkuiden ei ole tarkoituskaan
jäädä meidän elämäämme pysyvästi.
Ehkä jotkut ovat vain ohikulkijoita,
vain läpikulkumatkalla.

Ehkä he täyttävät tehtävänsä nopeammin kuin muut.
Heidän ei tarvitse vitkutella täällä sataa vuotta
saadakseen kaiken kuntoon.
He hoitavat hommansa tosi nopeasti jotkut.
Jotkut vain ikään kuin käväisevät
elämässämme antamassa meille jotakin,
tuovat lahjan tai opettavat meille jotakin tärkeää,
ja se on heidän tehtävänsä meidän elämässämme.
Hän opetti sinulle varmasti jotakin.

Ehkä hän opetti sinua rakastamaan,
antamaan ja välittämään.
Se oli hänen lahjansa sinulle.
Hän opetti sinulle paljon,
ja sitten hän lähti.

Ehkä hänen ei yksinkertaisesti tarvinnut viipyä pitempään.
Hän antoi sinulle lahjansa ja oli sitten vapaa jatkamaan matkaa,
mutta häneltä saamasi lahjan
sinä saat pitää ikuisesti.
-kirjasta Lahja, Danielle Steel-
 
Alkuperäinen kirjoittaja niin:
mutta ei olut elinkelpoisilla viikoilla? mä en ymmärrä tätä, en ymmärtäny sua sillonkaan kun niitä sun ketjujas luin. nyt sä vaan saat taas pahan mielen kun kerjäät asialla vieläki huomiota.
Mä en ymmärrä sun kaltaisia tunteettomia p*skoja.
 

Yhteistyössä