Puhuva mies - onko täysi myytti vai omistaako joku sellaisen?

Itse olen nyt elämässäni toisessa vakavassa suhteessa, edellinen kesti 12 vuotta ja tätä nykyistä takana nyt 3 vuotta. Alkuhuuma alkaa väistyä ja tajuan että olen taas siinä tilanteessa, että haluaisin puhua ja kehittää tat suhdetta ja aivan oikeasti tutustua mieheni ja että hän todella tuntisi kuka olen. Miestä tämä ei tunnu kiinnostavan, ei kiinnostanut exääkään. Onko todella niin että miesten kanssa ei voi keskustella vai missä on vika?

 

Sanotaanko että parikymmentä vuotta on tullut elettyä kehityskelpoisen yksilön kanssa, vaatii se jonkun verran työtä. Opetella itse että myös opettaa vuorovaikutustaitoja.

 

Yhessä leffassa oli puhelias mies, joka oli valmis keskustelemaan myös naisia kiinnostavista aiheista. Tosielämässä sellainen on taruolento, eikä kukaan nainen moisen räpätädin kanssa jaksaisikaan.

 

mun mies puhuu, jonkun verran. Ajan myötä enemmänkin. Mutta minusta on myös hölmöä luulla, että miehet puhuisivat yhtä paljon ja samoista asioista kuin esim naiset keskenään. Mulle on aivan selvää, että parisuhteessa olevilla ihmisillä on myös sydänystäviä, joiden kanssa jaetaan todella syviä asioita, puolison ei tarvitse täyttää kaikkia sun tarpeita täydellisesti ollakseen hyvä puoliso. Olen itse siis ollut 13 v naimisissa, 16 v parisuhdetta tämän heebon kanssa

 

Pakko tarkentaa, että en odota että mies jutteliskaan niinkuin naiset. Odotan kuitenkin että jonkinlaista syvällisempääkin keskustelua olisi edes joskus tarjolla. Puhumme miten työpäivä on mennyt ja lasten asioista, mutta jos haluan puhua esim. siitä, miten haluaisin syventää suhdetta ja todella tuntea toisen, niin mies nukahtaa alta aikayksikön.

 

Yhessä leffassa oli puhelias mies, joka oli valmis keskustelemaan myös naisia kiinnostavista aiheista. Tosielämässä sellainen on taruolento, eikä kukaan nainen moisen räpätädin kanssa jaksaisikaan.

nojaa ite diggaan puhella paljon ja ne jotka tunnen miehet niin nekin tykkää jutella ku konekiväärit ehkä se on sittenkin se renttu academia

 

sinällään hasuka toi et puhuminen ois joku naisen oikeus

 

Tampereella oli kuulemma yksi, mutta se kuoli.

 

Kyllä miehet osaavat puhua. Jopa parisuhteessa, mutta tämä ei tarkoita sitä, että miestä kiinnostaisi loputon veivaaminen siitä, miksi nainen kokee itsensä väsyneeksi/rumaksi/lihavaksi/tylsistyneeksi.

 

Minua taas ihmetyttää, missä niitä tuppisuisia stereotyyppisiä äijänköllyköitä on. Maaseudulla? Alemmissa sosiaaliluokissa? Isäni sukupolven miehet eivät tunnetusti keskustelutaitoa arvosta, mutta kyllä ainakin omat miespuoliset kaverini ovat pääosin oikein sujuvasanaisia. Ja mitä nuoria olen seurannut, tämä "suomalainen mies ei puhu eikä pussaa" -stereotypia kuolee kyllä viimeistään seuraavan sukupolven myötä.

 

Tampereella oli kuulemma yksi, mutta se kuoli.

Totta mutta se tapahtui jo vuonna 1918 valkoisen terrorin aikaan.

 

[QUOTE="M33";30393052]Minua taas ihmetyttää, missä niitä tuppisuisia stereotyyppisiä äijänköllyköitä on. Maaseudulla? Alemmissa sosiaaliluokissa? Isäni sukupolven miehet eivät tunnetusti keskustelutaitoa arvosta, mutta kyllä ainakin omat miespuoliset kaverini ovat pääosin oikein sujuvasanaisia. Ja mitä nuoria olen seurannut, tämä "suomalainen mies ei puhu eikä pussaa" -stereotypia kuolee kyllä viimeistään seuraavan sukupolven myötä.[/QUOTE]

rikkaitten piiris on enmpi menetettävää pitää olla korrekti nääs nääs ;D

 

Naispää ja miespää on kaksi eri asiaa.

Naispää on tehty "keskustelemaa" ja miespää on tehty "ratkomaan ongelmia".

Naispää aloittaa keskustelun... kesäjuhlat oli ihan kivat, mutta puu vähän varjosti...
Miespää käy kaatamassa puun ja problem solved.

Mutta naispää ei tahtonut puuta kaadettavaksi. Hän tahtoi keskustella.

Tuota varten naisilla pitäisi olla naisystäviä. Meillä miehillä kun on suuria vaikeuksia pysyä hereillä ja osata sanoa sopivissa paikoissa "ahaa ja vainiin". Kuin olisi äitikultani kanssa puhelimessa, joka kestää alle 15 min vain jos kyseessä on väärä numero.

 

Kyllä meillä mies puhuu. Ihan tarpeeksi ja välillä liikaakin. Välillä ärsyttää kun yrität telkkaria kattoa, niin mies puhua päpättää koko ajan. On kova puhumaan ja suunnittelemaan, mutta yleensä annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, koska vaikka hän puhuu ja suunnittelee asioita niin mitään ei tapahdu viikkokausiin/kuukausiin. Mä oon taas sellanen että jos jotain suunnittelen niin haluan että se laitetaan heti toimeen.

 

Itse olen nyt elämässäni toisessa vakavassa suhteessa, edellinen kesti 12 vuotta ja tätä nykyistä takana nyt 3 vuotta. Alkuhuuma alkaa väistyä ja tajuan että olen taas siinä tilanteessa, että haluaisin puhua ja kehittää tat suhdetta ja aivan oikeasti tutustua mieheni ja että hän todella tuntisi kuka olen. Miestä tämä ei tunnu kiinnostavan, ei kiinnostanut exääkään. Onko todella niin että miesten kanssa ei voi keskustella vai missä on vika?

Hah, juu juu. Nigga pliis

 

Joo puhutaan, vakavista ja syvällisiäkin, mutta jos alotan keskustelua kun mies lukee kirjaa parhaillaan tai korjaa autoo, niin ei onnistu. Se tarttee molemmille sopivan hetken, ettei ole sopimattomia riitoja kummittelemassa ja että ollaan muutenkin henkisesti läheisessä mielentilassa.

Ihan yleisesti voi kyllä sanoa, että mulla on tuo tunnepuhekeskeinen rupattelutapa ja miehen keskustelutyyli on sitten ratkaisukeskeinen. Jos haluan vatvoa ja jaaritella, juttelen toisten naisten kanssa.

 

Minäkin ihmettelen tuollaista ongelmaa. Oma mieheni kyllä puhuu ja keskustelee, eikä minulla ole koskaan ollut yhtään asiaa, josta en olisi voinut puhua juuri hänen kanssaan. En siis ole koskaan tarvinnut naispuolisia ystäviä siihen, että paikkaisivat aukkoa miehen keskustelukyvyissä. Ja sitä paitsi kyllä miespuoliset ystävänikin puhuvat. Olen luullut, että noita tuppisuita on vaan sotien jälkeen syntyneissä tai sitten maaseudun peräkammarinpojissa.

 

[QUOTE="Mymy";30393426]Joo puhutaan, vakavista ja syvällisiäkin, mutta jos alotan keskustelua kun mies lukee kirjaa parhaillaan tai korjaa autoo, niin ei onnistu. Se tarttee molemmille sopivan hetken, ettei ole sopimattomia riitoja kummittelemassa ja että ollaan muutenkin henkisesti läheisessä mielentilassa.

Ihan yleisesti voi kyllä sanoa, että mulla on tuo tunnepuhekeskeinen rupattelutapa ja miehen keskustelutyyli on sitten ratkaisukeskeinen. Jos haluan vatvoa ja jaaritella, juttelen toisten naisten kanssa.[/QUOTE]

Näinhän se on naistenkin kohdalla - jos tekee jotain muuta, haluaa keskittyä siihen. Eri asia, jos toisella on jokin tosi tärkeä tai vakava asia, kyllä silloin jokainen inhimillinen olento keskeyttää hetkeksi omat puuhansa.

Mutta en tajua tuota miehen ratkaisukeskeisyys -asiaa, joka on noussut jo pari kertaa ketjussa esiin. Kyllä kaikki tuntemani ihmiset - naiset myös, minä mukaan lukien - miettivät ratkaisuja toisen selviin ongelmiin. Mutta silti kaikkien kanssa onnistuu myös muunlainen keskustelu.

 

On sellaisiakin miehiä.

 

Yks miäs kerran puhu, mut ko ne leikkas sen kiälen...

 

Näinhän se on naistenkin kohdalla - jos tekee jotain muuta, haluaa keskittyä siihen. Eri asia, jos toisella on jokin tosi tärkeä tai vakava asia, kyllä silloin jokainen inhimillinen olento keskeyttää hetkeksi omat puuhansa.

Mutta en tajua tuota miehen ratkaisukeskeisyys -asiaa, joka on noussut jo pari kertaa ketjussa esiin. Kyllä kaikki tuntemani ihmiset - naiset myös, minä mukaan lukien - miettivät ratkaisuja toisen selviin ongelmiin. Mutta silti kaikkien kanssa onnistuu myös muunlainen keskustelu.

Juu, kyllä itsekin keksin mielelläni ratkaisun omiini ja ystävieni ongelmiin, mutta joskus keskustelun suola on vain yleinen keittiöpsykologisointi. Kuka sanoi mitä ja kenelle ja mitähän se tarkoitti ja onkohan se ihastunut siihen vai... Mieheni näkee tällaisen keskustelun niin, että toteaa vain jotain tyyliin "No kysykää onko se ihastunut siihen ja mitä se tarkoitti" ja se on ihan EIEIEIEIIII!!

En koe paikkaavani naisellisella jaarituskeskustelulla tyttökaverieni kanssa mitään puutetta mieheni keskustelutaidossa. Kuten en paikkaa mitään mieheni puutetta käymällä naisten lentopallovuorossa. Mieheni ei voi muuttua naiseksi pelaamaan lentopalloa naistenvuorossa. Eikä hän harrasta neulomistakaan, joten puhun neulomisesta useimmiten niiden ystävieni kanssa, jotka sitä harrastavat.

...ja jaarittelen sitä tunnepitoista ja päämäärätöntä höpönlöpöä muiden naisten kanssa.

Se miehen 'ratkaisukeskeinen keskustelu' on muuten ihan oikea, psykologinen termi.

 

Musta noi jotkut pälpättää ihan liikaakin. Jos on jotain asiaa niin kirjottas kirjeen, voisi paneutua asiaan kun jaksaa.

 

Ensin se pilkunpanemis-osuus:
En omista miestä. En exää, nyxää, enkä mahdollisia tulevia. Ihmisiä ei omisteta.
Se siitä...

Kyllä mun nurkissa pyörivä mies puhuu. Me käydään syvällisiä keskusteluja lasten kasvatuksesta, harrastuksista, politiikasta, maailmanaktsomuksellisista asioista, herra ties mistä milloinkin, mistä vaan oikeastaan.

Sen sijaan tää osuus:
haluaisin puhua ja kehittää tat suhdetta ja aivan oikeasti tutustua mieheni ja että hän todella tuntisi kuka olen.

Tällaista se ei harrasta, ja mulle itselle tää kuulostaa niin vieraalta, nimenomaan stereotyyppiseltä akkamaiselta tyhjänjauhamiselta, etten pidemmän päälle varmasti kykenisi olemaan ihmisen kanssa, jolla olisi jatkuvasti toiveita tämän aihepiirin ympärillä pyörivistä pitkistä keskusteluista.
Tai ehkä ne sitten on sama asia, siinähän me tutustutaan toisiimme ja syvennytään toistemme ajatusmaailmaan kun keskustellaan kaikesta mahdollisesta, mutta mä en jaksa mitään miltä susta tuntuu-lätinöitä, tunteiden ja niistä johtuvien reaktioiden analysointia.

Ehkä mun oma ajatusmaailma on vähän miehinen.

 

Täällä kotona on yksi semmoinen pehmeä, lämmin ja keskusteleva äijänmöllykkä.

Oli eilenkin niin keskusteleva ettei meinannut päästää mua nukkumaan vaikka kello oli melkein 24, "kun Kulta minusta on niin ihana jutella sun kans."
Ihan kiva. Mut mulla meinasi pää haljeta väsymyksestä ja valitsin nukkumaanmenon.

 

No on se vähän taruo. joo. Tai sitten joku liukas lennart. Tai onhan niitä metrohetromitälieseksuaalejakin jotka on ihan öööööö, mies ei saa tulla olemukseltaan liian lähelle naista. Nämä näin yleistyksenä. Ehkä akateemisissa piireissä enemmän keskustelevaisuutta elämän asioista noin yleensä mutta kyllä silti mies on mies, vähän yksioikoinen ja no, kyllä me kaikki naiset tiedetään mitä mä tarkoitan...