Puhuttaisko ystävistä?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja shedevil
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

shedevil

Aktiivinen jäsen
20.09.2004
1 771
0
36
Onko teillä 100 kaveria/ystävää?Ja pitääkö niitä kavereita ja ystäviä haalia kokoajan lisää?
Minä olen jotenkin kranttu tuon asian suhteen...kun en huoli ihan jokaista kaveriksi.Siis mulla ei oo mitään tarvetta tutustua jokaiseen lähipiiriin kuuluvan kanssa.
Tässä vaan itsekseni mietin...Minä kyllä aika helposti tuomitsen ihmiset...siis arvostelen kovin hyvin tuntematta!! :ashamed:
Mutta mulla on se "tutka"joka tietää pidänkö ihmisestä vai en...ja kyllä se usein on oikeaan sattunut!! :|
Mitähän minä tässä oikein selitän...no toivottavasti joku ymmärtää mitä tarkoitan.... :|
 
Mä mielelläni tutustuisin ihmisiin ja haluaisin oikean ystävän. Mulla on muutama kaveri. Mä oon vaan päätyny siihen, että olen jotenkin viallinen, koska yleensä uudet tuttavuudet tapaamisen jälkeen vaan jättää ottamasta yhteyttä. Enkä mä sit viitsi yksipuolisena pitää sitä, enkä roikkua toisessa jos en kiinnosta.
 
Noh...
Mulla on alle 10 hyvää ystävää (toisten mielestä tämäkin on paljon), jotka olen tuntenut 15 - 24 vuotta.
Olen sosiaalinen ja haluan kyllä tutustua ihmisiin, mutta melkeinpä uskon, ettei niin läheisiä ihmisiä enää tässä vaiheessa elämää tule, tai jotenkin kun he eivät minusta sitten tiedä kaikkea niin eivät niin läheisiksi pääse kuin nämä jotka olen tuntenu melkein koko ikäni.
Mulla on myös tuo tutka, joka yleensä toimii hyvin. Eli kavereita kyllä olen hankkinut aikuisiälläkin, mutta tosiystäviä ei oikeastaan ole tullut sitten opiskeluaikojen.
 
Minä en ainakaan tekisi mitään 'sadalla' kaverilla. Eipä olis aikaa pyörittää moista rumbaa. Mulla on muutama kaveri, riittää aivan hyvin. Ei tavata usein näitten muutamankaan kanssa, meillä ei ole riippuvaisuussuhde.
 
Mul on kavereita paljon ja niitä kokoajan tulee ja menee esim. muuttojen yhteydessä jää aina kymmeniä kavereita, joiden kanssa ei enään jaksa pitää yhteyttä. Hyviä kavereita ja ystäviä on kuitenkin vain muutamia.
 
Mulla on sydänystäviä, ystäviä, kavereita, tuttuja jne. Kaikkien kans tulen toimeen, mut ehkä 5 kans voin puhua ihan kaikesta ja toisen 5 kans melkein kaikesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kamut:
Minä en ainakaan tekisi mitään 'sadalla' kaverilla. Eipä olis aikaa pyörittää moista rumbaa. Mulla on muutama kaveri, riittää aivan hyvin. Ei tavata usein näitten muutamankaan kanssa, meillä ei ole riippuvaisuussuhde.

Se 100 oli ihan vaan vertauskuva!! :D Mutta joillakin on tarve saada niitä ihmisiä lisää ja lisää ympärilleen...ja sitten ihmetellään että miten sitä rumbaa pyöritetään kun pitäs soittaa sille ja käydä siellä...mulla on tästä asiasta yksi ihminen esimerkkinä.Ja mä en oikein luota siihen...jostain kumman syystä!! :whistle:
 
Kertokaapas oudot millasia te ootte? Mä kerran sain itsestäni määritelmän outo, vaikka oon mielestäni ihan normaali. Ehkä mäki tarttisin jonku oudon kaveriksi sit..
 
Mä en huoli edes hyvänpäiväntutuksi ketä tahansa, saati ystäväksi. Itse asiassa seula on suht tiukka. Samalla aaltopituudella on ehdottomasti oltava ja monen muunkin asian on natsattava. Siitä huolimatta mulla on 9 hyvää ystävää, mikä kuulemma on enemmän kuin ihmisillä yleensä on. Lisäksi on kavereita 10-15 kpl lisää, siis sellaisia joiden kanssa soitellaan, tekstaillaan, nähdään aika ajoin ja tullaan hyvin toimeen, mutta joille en kertoisi ihan kaikkea itsestäni :saint: , ainoastaan melkein kaiken :xmas:
 
En arvostele enkä tuomitse erilaisiakaan ihmisiä. Vaikka en polta, tai juo, minulla ei ole mitään tarvetta korostaa, että olisin esim. parempi äiti sen takia. Tai vaikka minulla imetys onnistui, ei ole tarvetta mitenkään puhua imetyksen ylivertaisuudesta.

Olen itse totaalisen väsynyt ollut lastenhoitoon toisen lapsen jälkeen, ja tunnistan sen, että kuka vain voi väsyä tai kuka vain voi "luovuttaa" tai aina ei jaksa tehdä kuin haluaisi tai tietäisi olevan oikein. Tunnistan sen, että vanhempikin on vain ihminen.

Minä siis periaatteessa koen olevani ihan samalla viivalla kaikkien kanssa. Ystäviä en ole silti saanut. Tämä taas johtuu ehkä siitä, että en ehdi enkä kaipaa, kun on mies ja lapset.
 
Ap:n teksti suoraan minun kynästä :D Mulla on yks tosiystävä ja kavereita ei oikeastaan ollenkaan. Hyvänpäiväntuttuja kyllä. Ei ole tarvetta haalia. Sitäpaitti on vähän huono luottamus ihmisiin. Harvat päästän ihan ystäviksi asti! Mutta se yks on sitäki rakkain :heart:
 
Se riippuu täysin kaverin määritelmästä. Vaimolla on varmaan yli 100 ystävää. Hän laskee ystäväksi kaikki, joiden kanssa on jutellut ja ei ole tullut riitoja. Minä lasken kavereiksi taas ne joiden kanssa vietän säännöllisesti vapaa-aikaa. Eli minä en laske kavereiksi työtovereita yms, mutta vaimo laskee jopa kahvilatuttavuudet.

Tosin asiaan saattaa vaikuttaa myös se, että vaimo muistaa ihmiset jo ensitapaamisesta. Minä en välttämättä muista työkaverin nimeä, jonka kanssa olen tehnyt kuukauden projektin :) Minä olen asialähtöinen ja hän ihmiskeskeinen, eli täydennetään mukavasti toisiamme.
 
Puhutaan vaan :). Ystävät on elämän suola. Joskus ei jaksa tavata ketään, mutta ne oikeat ymmärtää senkin. Mulla on vanha rakas ruttuinen paras ystävä jo viidentoista vuoden takaa, ja en keksi mitään mikä meidän välit voisi rikkoa. Ei olla onneksi edes kiinnostuttu samanlaisista miehistä koskaan :D Muita hyviä ystäviä on neljä, viisi. Kaverien määrä ehkä joitain kymmeniä. Elämäntilanteiden muuttuessa on käynyt pariin otteeseen kipeää, kun joku todella rakas ystävä on lähtenyt etääntymään, ja olen vain voinut seurata voimattomana, kun puheenaiheet ja yhteydenotot on hiipuneet. Koskee oikeasti miltei yhtä paljon kuin rakastetun menettäminen :'(. Ainahan sitä voi miettiä miten itsekin tilannetta voisi muuttaa ja välejä lähentää, mutta joskus elämä vaan vie mennessään.

En tiedä missä vaiheessa sen aina huomaa kun "pelkkä" kaveri on muuttunut ystäväksi. Kai sen tietää hauskoista hetkistä ja luottamuksen määrästä.

Mulla oli joskus muutama vuosi sitten kauhea kriisi, että ei ole oikein sellaista omaa jengiä, porukkaa, minkä osaksi voisi tuntea kuuluvansa. Kavereita oli, mutta jokaiseen pidin erikseen yhteyttä, eivät niin välittäneet toistensa seurasta. Sitten lakkasin miettimästä asiaa, ja kappas, Helsinkiin muuton jälkeen huomasin olevani osa koko ajan tiivistyvää, harrastuksen ympärille rakentuvaa porukkaa. On piristänyt päiviäni PALJON!
 
Vähiin on ne oikeat ystävät käyneet, 3 tosi hyvää ja luotettavaa löytyy enkä enempää tahtoisikaan :heart:
Hyviä kavereita/ei niin suuria ystäviä on sitten muutama joita tapaan sillointällöin ja joiden kanssa ulkona käydään.

Lapsettomat ystävät on aikalailla vuosien aikana häipyneet, mutta se sitten todistaakin ehkä jotain ystävyyssuhteesta ;)
 

Similar threads

M
Viestiä
21
Luettu
2K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä