puhelimessa puhuminen

[Elis]

voisitteko kommentoida seuraavaa.
Olen aika tuoreessa suhteessa (n 4kk) ja meillä menee hyvin. Päivinä jolloin emme ole yhdessä, olisi luonnollista edes puhua puhelimessa, miten toisella on mennyt päivä jne. Se on minulle tärkeää. Mies ei kuitenkaan soita kovin usein, tai ainakaan ihmisten aikoihin, vaan jos soittaa niin aika myöhään illalla, kun jo pitää mennä nukkumaan. Mietinkin, onko tämä joku irtiotto, haluaa etäisyyttä tai jotain, vai eikö puhelimessa puhuminen ole vain miehille tärkeää. Nytkin oli taas päivä, jolloin emme puhuneet ollenkaan, koska minäkään en viitsi aina soittaa.

Ennenkuin lähden kiukuttelemaan asiasta ja säikäyttämään miehen, kertokaa viisaat kanssaihmiset mitä mieltä olette tilanteesta.

 

[lulla]

Heippa!

Mun mies soittaa mulle parin-kolmen tunnin välein tai mä sille...

 

[Susanna]

Voi hyvänen aika, jos sinun tekee mielesi jutella / kuulla toisen ääntä, niin soita miesystävällesi. Ei kannata pahoittaa mieltään ja hautoa asiaa syitä arvuutellen itsekseen (eikä nettituntemattomien kanssa vaan toimia itse niinkuin hyvältä tuntuu!

Ok, sen verran pitää toki olla huomaavainen että kysyt miesystävältäsi, mikä on yleensä hyvä aika pvästä niitä näitä juttelemiseen. Toisissa duuneissa ei aivan milloin vain pysty irrottautumaan omien asioiden - mieluistenkaan - hoitamiseen puhelimessa. Ja toiset meistä ovat aika keskittyitä yhteen asiaan kerrallaan, päivällä työhön ja illalla vasta yksityisasioihin.

 

[ap]

Kyllähän minä soitankin, mutta nyt olikin kyse siitä, miksi hän ei soita minulle? (joo, tiedän, kysy siltä, mutta jos nyt vaan haluan tällein naismaisesti vatvoa asioita, kun en ole mikään parisuhteen ammattilainen...)

Suhde on niin tuore, etten viitsi tehdä pikkuasioista numeroa.

 

[*]

Tietääkö miehesi siitä, että sinulle olisi tärkeää soitella päivittäin? Vaikka se tuntuisi sinulta kuinka luonnolliselta hyvänsä, niin mies ei välttämättä vaan ajattele samalla tavalla. Ehkä hänestä on luonnollista puhua, jos on oikeasti asiaa.

Jos miehesi ei tänä seurusteluaikananne ole koskaan tuntenut tarvetta soitella yhtä usein kuin sinä, niin tuskin se mitään irtiottoa tarkoittaa. Ja jos et itsekään viitsi aina olla se, joka soittaa, etkä myöskään sano, että kaipaisit päivittäisiä puheluita, niin hän ei taatusti näe nykytilanteessa mitään vikaa.

Elä ainakaan kiukuttelemaan rupea, vaan kerro miehelle toiveistasi, jos se on sinulle niin tärkeää. Ja soita itse, jos haluat puhua. Sille myöhään illalla soittamiselle voi olla useita selityksiä: ehkä hänellä ei ole aikaa soittaa aiemmin, ehkä hän ei tunne tarvetta soittaa, ennenkuin nukkumaanmennessä toivottaakseen hyvää yötä yms. Ihan hyvin voit sanoa, ettet toivo hänen enää kovin myöhään soittavan, jotta pääset ajoissa nukkumaan.

 

[Meikämaija]

Kaikki eivät ole soittelija- ja puhelimessa höpisijä- tyyppejä. Heillä pitää olla oikeata asiaa, ennenkuin luuriin tarttuvat.

Toiset eivät taas juuri muuta teekään, kuin räpläävät luuriaan jatkuvasti sopivissa ja sopimattomissa tilanteissa.

* kertoikin sitten loput, en toista samaa.

 

[anna]

Mitä ihmettä, ette puhu joka päivä?! No joo. Omassa suhteessani olisi epätavallista, jos puhuisimme joka päivä, vaikka suhde onkin kunnossa jne. Ei siis kannata lähteä etsimään mitään standardia, vaan puhua asiasta, ja sopia vaikka joku ""kompromissimäärä"" esim.joka toinen päivä. En nyt tarkoita mitään mekaanista klo15.56 puhelu häneltä, vaan ikään kuin periaatteista sopimista

 

[Vaimo]

Puhelimessa puhuminen vaihtelee. Huomaan, että silloin kun mieheni ei soittanut jatkuvasti tai viestittänyt, olin kuin kuumilla hiilillä ja epäilin ties mitä ja laittelin halipusu-viestejä ihan vaan saadakseni edes jotain vastakaikua tai osoitusta siitä, että hän ajattelee minua jne.

Nyt kun hän soittelee jatkuvasti ilman asiaa, se jopa ärsyttää satunnaisesti, kun koko ajan pitäisi olla tekemässä tikusta asiaa. Ja huomaan, että itse asiassa en soita hänelle juuri koskaan (tekee paljon matkatöitä), kun luotan ja tiedän, että kohta hän taas soittaa. Nautin siitä, että saa olla ihan rauhassa ja välillä jätän jopa vastaamatta, kun on joku juttu kesken.

Tosi harvoin tulee itselle sellaisia oloja, että on ikävä ja haluaa kuulla toisen äänen, kun tiedän, että kyllä se sieltä kotiin taas tulee ja naamaa pääsee katsomaan kyllästymiseen asti... Miehelle on taas yhtäkkiä iskenyt hirveä ikäväpuuska ja soittelee pusu-puheluja jatkuvasti, ja siis tätä en olisi voinut ikinä kuvitella esim.3 vuotta sitten kun hyvä jos silloin tuli yksi tekstiviesti päivässä ja vetosi siihen, että koko ajan on kiire.

Eli ainakin itseni kohdalla huomaan, että puheluhalukkuus ja soittopuuskat riippuvat siitä miten aktiivinen toinen on. Ehkä miehesikin luottaa siihen, että soitat tai viestit jossain vaiheessa joka tapauksessa, niin hän ei ""viitsi vaivautua"".

 

[Una]

""Vaimon"" kanssa samaa mieltä siitä, että mies saattaa luottaa siihen, että sinä soitat sitten kun sinusta siltä tuntuu. Itse olen pohdiskellut samaa asiaa ja keskustellutkin siitä miesystävän kanssa vähän aikaa sitten. Olen elänyt reilun vuoden tässä suhteessa. Aluksi mies oli tosi aktiivinen soittelija ja laittoi usein viestejä. Silloin minä tein sitä vähemmän. Jossain vaiheessa miehen soitot ym. vähenivät.

Minulla on tärkeää, että kun näemme pari kertaa viikossa, tulisi soiteltua edes joskus niiden kertojen välillä, että pysyisi jonkinlainen yhteys ja yhteydenpito olisi säännöllistä. Nyt olen huomannut, että miehen yhteydenpito tapahtuu enemmän fiilispohjalta, kun taas minun järkipohjalta (säännöllisyys). Mies saattaa soittaa vaikka samana iltana kun olen hänen luotaan lähtenyt, kun taas minusta se on ihan turhaa kun ollaan vasta nähty. Kun olemme samassa kaupungissa hän ei välttämättä ota kontaktia ollenkaan, mutta kun menen toiseen kaupunkiin, hän laittaa melkein heti viestiä ikävissään.

Olen alkanut ymmärtää, että miehellä on oma tapansa pitää yhteyttä ja hän tapaa mieluummin kasvokkain kuin puhuu puhelimessa, mikä voi olla ihan tyypillistä miehille.

 

[Ville]

Me ihmiset olemme silläkin tavalla erilaisia. Jotkut tykkäävät rupatella puhelimessa, jotkut eivät tai eivät kovin paljon. Se voi olla ""perhekulttuurisidonnainen"" tapa tai luonteeseen liittyvä ominaisuus tai... Jotkut saavat työssänsä puhua aivan tarpeeksi puhelimessa ja muutenkin, ettei sen päälle enää paljoa jaksa rupatella.

Kun oppii toista paremmin tuntemaan, niin tuollaisetkin eroavaisuudetkin kyllä selviävät. Avoimella keskustelulla ongelma, epätietoisuus ratkeaa tietysti nopeammin. Ei niin pientä asiaa olekaan, mistä ei voisi ja kannattaisi keskustella, jos asia vaivaa.

 

[M]

Meidän suhde on kestänyt reilut puoli vuotta. Emme soita juuri koskaan toisillemme (yhteensä varmaan alle 10 kertaa on puhuttu puhelimessa), emme taida olla kumpikaan mitään rupattelijoita. Puhelinlaskuni ovat 20 euron nurkilla. Tekstareita kyllä lähetetään iltaisin, parit, kolmet molempiin suuntiin. Minusta se on mukavampaa, voi kommunikoida omaan tahtiinsa ja itselle sopivaan aikaan.

Tapaamme pari kertaa viikossa ja välipäivinä lähettelemme myös sähköpostia. Tänäänkin mieheltä tuli ainakin 10 sähköpostia minulle töihin, en aina vastaa kun en ehdi. Välillä niitä on tullut 3 peräperää.