Puheenkehityksestä

[1,4 kk???]

Lapseni on 1,4 kk. Kasvatamme häntä kahdella kielellä johdonmukaisesti. Itse olen puhunut sanoja 8-9 kk:n iässä, mutta oma tyttäreni osaa vasta nyt muutamia sanoja, ymmärtää tosin vaikka mitä.

En ole oikeastaan huolestunut puheenkehityksestä sinänsä, koska tiedän, että kaksikielisellä saattaa kestää kauemmin. Haluaisin kuulla kokemuksia oppimisen prosessista. Minua ihmetyttää, että lapsi ei ole mitenkään innostunut nimeämään asioita kysyttäessä (tyyliin "mikä tuo on?" - vastaus: "lamppu"), vaan itsekseen "keksii" uuden sanan jota sitten jonkun kerran toistelee. Usein sanat vaihtelevat päivittäin ja vanhat jäävät ainakin joksikin aikaa pois käytöstä. Tätä on kestänyt jo kuukausia. Kysymykseen "mikä?", hän ei yleensä tahdo vastata tai sitten vastaa, kuten kysymykseen "missä?", eli sanomalla "täällä".

Kuulostaako tutulta? Kun lukee muiden kokemuksia, saa sellaisen käsityksen, että opittuaan yhden sanan se jotenkin vakiintuu osaksi sanavarastoa....

 

[Aioli]

Hee, onpa samanlainen tilanne kuin meillä... samanikäinen tytär ja myöskin kaksikielinen perhe. Ja minäkin olen sanonut ensimmäiset selvät sanani 8-9-kuisena.

Meillä tyttö ymmärtää sekä suomea että ruotsia hurjan hyvin ja osaa vastata molemmilla kielillä esitettyihin kysymyksiin nimensä ja ikänsä. Jos siis haluaa. Usein näyttää omaa tahtoaan siten, ettei "kukko käskien laula". Itse tuottaa vain joitain sanoja, joista suurin osa suomea. Ruotsiksi tulee vain muutamia helppoja, kuten lampa, mami, papi, gurka. Jännä piirre on, että on itsenäisesti ottanut käyttöön erilaisia viittomia. Koen, että näin kiertää kahden sanaston aiheuttamaa hämennystä, väsymystä tmv. Samoin matkii eri eläinten, koneiden ym. ääniä ja käyttää näitä äänteitä nimeämiseen, mielummin kuin hakee oikeita sanoja.

Neuvolassa sanottiin, että kaksikielisillä lapsilla on ihan normaalia, että puhe voi alkaa vasta esim. 2,5 vuoden iässä. Siis ihan ensimmäiset sanat. Ja Folktingetin kaksikielisyysesitteessä puhutaan väsymyksestä, jota lapsi voi kokea, kun kaikelle on kaksi käsitettä. Voisiko teilläkin olla kyse tästä?

Musta on muuten tosi vaikea vastata ihmisten jatkuviin kysymyksiin "Joko se puhuu?" Mistä se puhuminen lasketaan? Sanatapailuahan on jo aika pienestä, mutta ei tuota nyt oikein puhumiseksikaan voi kutsua.

 

[alkuper.]

Hei, kiva kuulla samanlaisisista kokemuksista. Meillä ei toisella kielellä ole tullut yhtään sanaa, vaikka lapsi tuntuu ymmärtävän sitä ihan yhtä hyvin kuin suomea. Tähän tietysti vaikuttaa, että suomi on ympäristön kieli jne.

Joo, mutta ehkäpä se tästä kehittyy, piankin. Siihen on ainakin viitteitä, koska uusia sanoja on nyt tullut aika nopeasti enemmän. En oikein tiedä mitä ajatella neuvolan yms. kommenteista, koska toisaalta olen kuullut, ettei kaksikielisten lapsen puheenoppiminen tutkimusten mukaan ole hitaampaa kuin yksikielisten.

Niin, "joko se puhuu?". Sanon aina, että koko ajan puhuu, mutta vain vähän siitä meille ymmärrettävästi.

 

[meilläkin on..]

kaksikielinen koti. Esikoinen alkoi vasta lähempänä 3 ikävuotta puhumaan kunnolla, ymmärsi molempia kieliä hyvin ja sanoja oli joitain. Oli aikoja kun suostui puhumaan vain jompaa kumpaa kieltä. Nyt (6v.) puhuu hyvin ja sujuvasti molemmilla kielillä. Kuopus on nyt 1v 6kk ja joitain sanoja löytyy molemmista kielistä, enempi kuitenkin puhe on vaan sellaista hänen "omaa kieltään", ymmärtää kyllä molempia kieliä hyvin. En ole ollenkaan huolissani tässä vaiheessa vaikka puhe ei olisikaan vielä hirveän monipuolista! Kyllä hänkin oppii, ihan varmasti=)!

Ja totta on tuo kyseleminen, eikö se vieläkään puhu mitään, tokaisee tädit ja sedät välillä!! Rasittavaa...

 

[gftkfgyuhlk]

hei ette kai te oikeesti luule et vajaa 2kk vanhan vauvan pitäis puhua... alkuperäinen kirjoittaa lapsensa olevan 1,4kk... tarkoittaako kenties että 1v 4kk... ei taida ihan olla suomi hallussa saatika sitten että kaksikielinen perhe...huh huh

 

[Daali_a]

hei ette kai te oikeesti luule et vajaa 2kk vanhan vauvan pitäis puhua... alkuperäinen kirjoittaa lapsensa olevan 1,4kk... tarkoittaako kenties että 1v 4kk... ei taida ihan olla suomi hallussa saatika sitten että kaksikielinen perhe...huh huh

No huh huh, oisko ihan typo, kun seuraavaksi kirjoittaa 8 - 9 kk:sta...Pientä sisälukutaitoa vaan nimimerkille, jolla lienee näppäimistö epäkunnossa.

 

[Daali_a]

hei ette kai te oikeesti luule et vajaa 2kk vanhan vauvan pitäis puhua... alkuperäinen kirjoittaa lapsensa olevan 1,4kk... tarkoittaako kenties että 1v 4kk... ei taida ihan olla suomi hallussa saatika sitten että kaksikielinen perhe...huh huh

No huh huh, oisko ihan typo, kun seuraavaksi kirjoittaa 8 - 9 kk:sta...Pientä sisälukutaitoa vaan nimimerkille, jolla lienee näppäimistö epäkunnossa.

 

[niinu2]

meillä tuttua tuo. nyt lapsi on 2,2 vuotta ja puhuu suomea hyvin, toista kieltä muutamia sanoja, mutta ymmärtää. innokkaasti toistaa niitä tai tekee suomi-toinen kieli yhdistelmiä. mulle puhuu aina suomea, miehelleni molempia. (ja selvyyden vuoksi minä siis puhun lapselle aina vain suomea ja mies aina vain tätä toista kieltä).

ja meilläkin vasta äskettäin oppi tuon mikä-sanan merkityksen. missä-sana oli paljon tutumpi.

 

[Aioli]

hei ette kai te oikeesti luule et vajaa 2kk vanhan vauvan pitäis puhua... alkuperäinen kirjoittaa lapsensa olevan 1,4kk... tarkoittaako kenties että 1v 4kk... ei taida ihan olla suomi hallussa saatika sitten että kaksikielinen perhe...huh huh

Mä en nyt ihan ymmärrä mitä tässä ajetaan takaa?

 

[alkuper.]

Heh, typo tosiaan sattunut. Lapseni on siis 1,4 vuotias, jos se nyt jollekin oikeasti jäi epäselväksi. Kiva että asiallisiakin vastauksia on tullut, tosin mielelläni kuulisin siitä oppimisprosessista vielä lisääkin niiltä, joiden lapset ovat jo oppineet puhumaan.

Meillä minä puhun lapselle aina suomea, mies omaa äidinkieltään, jota puhumme miehen kanssa myös yhdessä. Asumme Suomessa.

Nyt tuntuu, että puheenkehitys on oikein kunnolla käynnistymässä, sillä joka päivä lapsi käyttää oppimiaan sanoja vähän useammin ja on nyt myös alkanut satunnaisesti toistaa juuri kuulemansa sanan.

 

[:)'']

Meillä myös kaksi kieltä (suomi ja venäjä). Ekat sanat tulivat pojalta 1,5-vuotiaana ja niitä oli vain muutama (3-4). Kaksi sanaisia lauseita hän alkoi sanoa vasta kun oli 2v3kk ja nyt 2,5-vuotiaana sanoo neljän sanan lauseita (suomeksi). Ymmärtää myös venäjää (pitkiäkin lauseita) mutta ei sano venäjäksi vielä kuin muutaman sanan.

 

[schatje.]

Kiinnostava aihe! Odottelen tässä myös innolla milloin 9kk tyttömme sanoo ensimmäisen selvän sanansa ja millä kielellä.
Meillä myös minä puhun tytölle Suomea ja mies omaa kieltään ja yhdessä puhumme miehen kieltä. Olen yrittänyt olla johdonmukainen ja puhua vain Suomea mutta välillä kun olemme koko perhe koolla tulee kuitenkin puhuttua miehen kielellä tytöllekin. Kaiken lisäksi asumme vielä kaksikielisessä maassa (joka ei siis ole kummankaan kotimaa) joten kun tyttö menee päiväkotiin niin ohjaajat puhuvat yhtä kieltä mutta pihalla lapset puhuvat yleensä keskenään toista kieltä.
Mahtaa olla sekavaa tyttö raukalle!
Mutta tuttavaperheiden lapsista samankaltaisissa tilanteissa olen kuullut että kyllä ne kielet lopulta oppii, vähän hitaammin vain.
Meidän tyttö "puhuu" tällä hetkellä vain omaa vauvakieltään mutta olen tietysti ollut erottavinani äiti- ja papa-sanat useampaan otteeseen...tiedä häntä sitten.
Mutta kirjoitelkaa ihmeessä lisää, olisi kiva kuulla kokemuksia!

 

[alkuper.]

Kiva kuulla taas lisää kokemuksia. Lapsi on innostunut matkimaan, ainakin kun sille päälle sattuu. Eilen isänsä oli sanonut jotain, jonka lapsi oli toistanut. Se oli ensimmäinen kerta kun sanoi ylipäätään mitään isänsä kielellä, lukuun ottamatta "isä"-sanaa.

Schatje, meillä ensimmäinen sana oli äiti ja isä (oikealla kielellä), ja muu sana n. reilun vuoden iässä "kakka"

Uskon kyllä, että lapsenne oppii kaikki kielet. Meilläkin olisi tarkoitus opettaa vielä yksi kieli lapselle, koska isänsä on kaksikielinen. Kaikki nämä eivät vain voi tulla yhtä aikaa.

 

[Aurora Vee]

En olisi yhtään huolissani alkuperäisen lapsen kielen kehityksestä! Moni yksikielinenkin oppii ensimmäiset sanansa vasta parivuotiaina, puhumattakaan siitä että joka asialle on kaksi sanaa opittavana.

Meillä on 2 v 4 kk tyttö sekä 9-kuinen poika (terveisiä Schatjelle toiselta lokakuiselta!) ja kaksikielinen perhe. Minä puhun ruotsia, mies suomea, keskenämme puhumme suomea. Tyttö on suomenkielisessä päiväkodissa (käytännön sanelema asia, toivoimme ruotsinkielistä tarhaa), ensi keväästä alkaen kummatkin menevät ruotsinkieliseen päivähoitoon muuttaessamme kaksikieliseen kaupunkiin.

Tyttö sanoi ensimmäiset sanat aikaisin (10 kk) ja kieli on kehittynyt nopeasti vaikka olenkin kuullut että kaksikielisillä puheen kehitys voisi kestää kauemmin (järkeenkäypä teoria). Hän puhui jo puoli vuotta sitten pitkiä, 4-6 sanan lauseita. Olen itsekin kaksikielisestä suvusta (kotona pelkkä ruotsi mutta paljon suomenkielisiä sukulaisia ja tuttavia) ja olen myös oppinut varhain puhumaan kumpaakin kieltä.

Tyttömme puhuu luonnostaan suomea koska kuulee sitä niin paljon, mutta ymmärtää kumpaakin kieltä täydellisesti ja osaa myös kysyttäessä lähes jokaisen asian ruotsinkielisen termin. Parin kuukauden aikana hän on ruvennut sekoittamaan ruotsia myös normaaliin puheeseen, ja toivomme ruotsinkielisen päivähoidon tukevan heikompaa kieltä. Hän puhuu minulle suomea, koska tajuaa minun ymmärtävän sitä. Yritän sitkeästi käyttää ruotsia, mutta esimerkiksi pihalla joudun vaihtamaan suomeen jos on tarvetta puhutella kaikkia lapsia kerralla.

Toinen muutos mitä harkitsemme on se että puhuisin miehelle ruotsia (jota hän ymmärtää täysin mutta puhuu huonosti), mutta vaihto on vaikea tehdä yli 8 vuoden jälkeen. Uudella asuinpaikkakunnallamme toivon myös pääseväni käyttämään ruotsia enemmän kaupungilla ja tuttavien kanssa.

Meillä oli paljon apua postissa tulleesta kaksikielisyys-kirjasesta, joka on Folktingetin julkaisema. Se on lähetetty suomi-ruotsiperheille, mutta sisältää erittäin hyviä yleispäteviä ohjeita ja neuvoja muillekin. Niitä saa ehkä Folktingetin kautta? www.folktinget.fi tai 09-68 44 250

 

[alkuper.]

Aurora Vee, ymmärrän, että muutos parisuhdekielessä tuntuu hankalalta, mutta kyllä se voi onnistua. Me olemme vaihtaneet kieltä jo pari kertaa, kun olen oppinut miehen kielen. Aika usein lapsi vastailee vanhemmalleen toisella kielellä, jos tajuaa tämän ymmärtävän sitä. Olenkin sanonut miehelleni, joka osaa jo aika hyvin suomea, että hänen pitäisi varmaan esittää kuin ei ymmärtäisi mitään...

Suomi ja ruotsi ovat Suomessa hyvä yhdistelmä, koska molempia sentään kuulee aika paljon. Meillä toinen kieli on valitettavan harvinainen.