psykoottinen masennus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja larima
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

larima

Vieras
Onko kellään kokemusta tai tuttua joka sairastanut? Miten tästä toipuu vai toipuuko?
Oli 6kk sitten psykoosi ja harhoja. Nyt jo työelämässä mutta huomaan että vaikea keskittyä. Ikäänkuin olisi koko ajan ajatuksissa tai unessa. Myös väsymys on suurta vaikka en saisikaan nukuttua. Minulla lääkitys ixel aamuisin ja käyn mtt:ssä juttelemassa 2viikon välein. Pelottaa että menenkö huonommaksi tai että en pystyisi huolehtimaan lapsista tai käymään töissä. En myöskään halua ainakaan suljetulle enään. Pelkäsin muita potilaita. Viihdyn mielummin tuttujeni seurassa tai yksin.
 
Minulla oli lapsivuodepsykoosi, kävin koittamassa muutaman päivän sijaisuuksia kun sairaalasta pääsystä oli kulunut 1,5kk. Töihin palasin 9kk jälkeen. Jos itsestä tuntuu jotenkin epänormaalilta, kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin ja jäädä sairaslomalle. Psykoottistasoinen masennus kun on rankka sairaus ja vaatii pitkän toipumisajan. Ole itsellesi armollinen!
 
Tuo on psykoosin jälkeen tavallista, ettei pysty keskittymään. Kannattaa harkita sairaslomaa, että saisit toivuttua kunnolla. Itse sairastan skitsofreniaa ja kolme psykoosijaksoa on takana.
 
En tiedä onko tämä asiaton kysymys (ei tartte vastata jos ei tunnu hyvältä ajatukselta), mutta olen ihan vilpittömästi miettinyt jo useaan otteeseen, että muistatteko normaalisti psykoosin aikana tapahtuneet asiat?

Olen kuullut paljon juttuja synnytyksen jälkeen iskeneestä psykoosista ja ne äidit ovat käyttäytyneet niin että vaikea uskoa heidän muistavan kaikkea jälkikäteen...?
 
Mun äidilläni oli useampaan kertaan psykoosi. Sai lääkkeitä ja terapiaa. Aina oli muutaman vuoden ok ja sit tuli taas psykoosi. Yleensä oli jotai 6 vuotta välillä kunnossa.
 
Psykoosi vaikuttaa pitkään, keskittymisvaikeudet hyvin tavallista psykoosin jälkeen. Minäkin ottaisin lääkärin kanssa asian puheeksi.. jaksatko tehdä tavallisia arjen asioita? jos et niin mun mielestä sairausloma ois sinulle hyvä :) tsemppiä!
 
skitso: Kiitos vastauksestasi.

Haluaako joku kertoa millaisia asioita olet tehnyt psykoosin vallassa?

Nämä kysymykset kuulostaa varmaan aika tyhmiltä, mutta en hirveästi asiasta tiedä, niin mietityttää. Ja joskus olen epäillyt tutulla psykoosia.
 
Itse en kyllä puuttuisi jos tutulla psykoosi. Kait hänellä läheisimpiäkin jotka voi puuttua? Voi olla ihan normaaliakin käytöstä.

Itsekään en oikein mitään epänormaalia tehnyt psykoosissa. Osastolla minulle sanottiin että olin normaalimpia siellä.

Psykoosin muistan vielä ja tapahtumatkin.

Miten äitisi, käykö töissä normaalisti? Entä onko nyt kunnossa?

Arjen asioita teen mm. pientä siivousta kotona jne. haen lapsia tarhasta, käyn kaupassa, teen ruokaa. Aloittaminen vaan on vaikeaa ja olen saattanut tehdälistan mielessäni mitä pitäisi tehdä mutta en teekään niistä kuin murto-osan.
Sitten eniten ehkä häiritsee että mietin näitä juttuja koko ajan. Juuri sitä miten "sairas" olen ja tuntuu ettei minua sairaampaa edes ole. Etsin tietoa netistä tästä.
 
Itse en kyllä puuttuisi jos tutulla psykoosi. Kait hänellä läheisimpiäkin jotka voi puuttua? Voi olla ihan normaaliakin käytöstä.

Itsekään en oikein mitään epänormaalia tehnyt psykoosissa. Osastolla minulle sanottiin että olin normaalimpia siellä.

Psykoosin muistan vielä ja tapahtumatkin.

Miten äitisi, käykö töissä normaalisti? Entä onko nyt kunnossa?

Arjen asioita teen mm. pientä siivousta kotona jne. haen lapsia tarhasta, käyn kaupassa, teen ruokaa. Aloittaminen vaan on vaikeaa ja olen saattanut tehdälistan mielessäni mitä pitäisi tehdä mutta en teekään niistä kuin murto-osan.
Sitten eniten ehkä häiritsee että mietin näitä juttuja koko ajan. Juuri sitä miten "sairas" olen ja tuntuu ettei minua sairaampaa edes ole. Etsin tietoa netistä tästä.

Tuo on tutunkuuloista; ettei saa oikein tehtyö kunnolla asioita. Itse sain diagnoosini noin vuosi sitten, eikä se oikeastaan enää kovin hetkauttanut. Parempi kun hyväksyy, että on jollain lailla sairas. Samanlaisia sairauksiahan nämä ovat kuin kaikki muutkin.
 
Onko kellään kokemusta tai tuttua joka sairastanut? Miten tästä toipuu vai toipuuko?
Oli 6kk sitten psykoosi ja harhoja. Nyt jo työelämässä mutta huomaan että vaikea keskittyä. Ikäänkuin olisi koko ajan ajatuksissa tai unessa. Myös väsymys on suurta vaikka en saisikaan nukuttua. Minulla lääkitys ixel aamuisin ja käyn mtt:ssä juttelemassa 2viikon välein. Pelottaa että menenkö huonommaksi tai että en pystyisi huolehtimaan lapsista tai käymään töissä. En myöskään halua ainakaan suljetulle enään. Pelkäsin muita potilaita. Viihdyn mielummin tuttujeni seurassa tai yksin.

Kenen kanssa juttelet mielenterveystoimistossa? Aika harvalta tuntuu käyntiväli ainakin. Oletko jo ollut siellä asiakkaana puoli vuotta, että voisit hakea kelan tukea psykoterapiaan?
 
Minulla taas on niin, etten muista kaikkea psykoosistani. Minulle on paljon kerrottu ja pystyn ne liittämään "näytelmäni" tiettyyn kohtaan, mutta n. viikon verran minulla on "täysin hukassa". Minä uskon, että se on hyvä. Keho suojaa minua..
 
Aloittamisen vaikeus liittyy myös siihen - olen huomannut, että niinkin yksinkertainen asia kuin paperille kirjoittaminen voi auttaa. Eli hoidettavat asiat lapulle ja kun on saanut asian tehtyä, viiva päälle. Psykoedukaatiosta voisi olla hyötyä? stressi-herkkyysmallista, joka auttaa hyvin ymmärtämään oman sairauden.. ehdottaisin sitä mtt:ssa :)
 
Mtt:ssä sanotaan että en ole valmis vielä terapiaan että pitää olla kunnossa ensin. En vain käsitä mitä apua sitten voin saada? Jos kerran käynnit psyk.polilla vain 2 kertaa kk
 
Mtt:ssä sanotaan että en ole valmis vielä terapiaan että pitää olla kunnossa ensin. En vain käsitä mitä apua sitten voin saada? Jos kerran käynnit psyk.polilla vain 2 kertaa kk

Ilmeisesti näin sanotaan, kun epäillään, että asiakas ei pysty sitoutumaan psykoterapiaan. Se katkeaa, jos ei käytä aikoja. Tai sitten ovat sitä mieltä, ettet ole vielä valmis puhumaan esim. tunteista ja muusta "syvällisestä". Psykoterapia on todella rankkaa, mutta oikeassa olet, että mistä apua sitten :/ koko mielenterveysjärjestelmä tulisi uusia, jotta mahd. moni saisi avun.
 
Nuorten todellisuus hämärtyy D-vitamiinin puutteen takia!

Psykoosi, eli todellisuuden hämärtyminen, on hankala havaita rakkaassa ihmisessä. Erityisen vaikea sitä on hoitaa, jos kyseessä on teini-ikäinen lapsi.

Lääkäri Barbara Gracious ja hänen kollegansa havaitsivat äskettäisessä tutkimuksessa, että D-vitamiinin puutoksesta kärsivien teinien psykoosiriski oli korkeampi kuin muiden. Tutkimukseen osallistuneista 104 teinistä 72 prosentilla oli D-vitamiinia vähemmän kuin 30 ng/ml (75 nmol/l) ja 34 prosentilla sitä oli vähemmän kuin 20 ng/ml (50 nmol/l).

D-vitamiinin määrän merkitys ei ollut vähäinen. Jos teinillä oli alhainen määrä D-vitamiinia kehossaan, hänen psykoosiriskinsä oli lähes nelinkertainen muihin verrattuna.

Toisessa, Ruotsin Karolinska-instituutissa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin myös, että mielenterveyspotilaista teini-ikäisillä oli kaikista alhaisimmat D-vitamiinitasot. Murrosikäisillä tytöillä D-vitamiinia oli noin 20 ng/ml (45 nmol/l), kun murrosikäisillä pojilla sitä oli vain 10ng/ml (25 nmol/l).
Study: Low vitamin D linked to psychosis in teens | Vitamin D Council Blog


Tutkimusten mukaan seerumin paras D-vitamiinipitoisuus olisi se, minkä auringon valo saa maksimaalisesti aikaan iholla, mikä vastaa seerumin kalsidiolipitoisuutta yli 100 nmol/l. Tähän pitoisuuteen päästään n. 100µg päiväannoksella aikuisella, eli nykysuosituksia tulisi nostaa kymmenkertaisiksi.

USA:n Endokrinologiyhdistyksen S-D-25:lle antama viitearvo on 75–150 nmol/. Espanjassa laboratoriot antavat viitearvoiksi 75–250 nmol/l. Suomessa väestön keskiarvot ovat noin 43 nmol/l luokkaa, mikä on selvästi liian vähän, ja lisää sairastumisen ja kuoleman riskiä.

D-vitamiini on välttämätön kasvulle, terveelle luustolle, aivojen normaalille kehitykselle, hermosysteemille ja normaalille sukupuoliselle kehitykselle.
 

Yhteistyössä